Juha Kares:

KÄYTTÖTARKOITUS: Metsästys- ja perhekoira.

Lyhyt historiaosuus: Punainen irlanninsetteri kehitettiin Irlannissa metsästyksessä käytettäväksi seisovaksi lintukoiraksi. Rotu polveutuu punavalkoisista irlanninsettereistä ja tuntemattomista yksivärisistä punaisista koirista. Rotutyyppi oli selkeästi vakiintunut jo 1700-luvulla. The Irish Red Setter Club perustettiin vuonna 1882 edistämään rodun käyttöä ja jalostusta. Yhdistys julkaisi rotumääritelmän vuonna 1886 ja on siitä lähtien järjestänyt kenttäkokeita ja näyttelyitä rodun tason arvioimiseksi. Vuonna 1998 yhdistys julkaisi määritelmän rodun työskentelytavasta. Tämä yhdessä rotumääritelmän kanssa kuvailee rakennetta ja työskentelytapaa.

Punaisesta irlanninsetteristä on vuosien mittaan kehittynyt karaistunut, terve ja älykäs koira, joka on erittäin taitava ja kestävä käyttökoira.

Metsästys- ja perhekoira kertoo enemmän kuin voimme ensi silmäyksellä ymmärtääkään. Punaisen irlanninsetterin tulee olla koira, joka sopeutuu metsästykseen ja perhekoiraksi. Rotu on äärimmäisen sosiaalinen ja toisaalta metsästysintoinen sekä vilkas. Punaisen irlanninsetterin luonteessa ei tarvitse ja eikä saa antaa mitään heikkouksia anteeksi, niin hyviä luonteet yleisesti ottaen ovat. Koira ei saa olla arka tai tippaakaan agressiivinen.

Vaikka koiraa ei käytettäisikään enää käyttökoirana tulee rakenteen ja luonteen ominaisuuksien säilyä. Tämä tarkoittaa innokkuutta ja aktiivisuutta. Rakenteen on oltava myös luonnollisesti käytön mahdollistava.

YLEISVAIKUTELMA: Eloisa, urheilullinen, tyylikäs, tasapainoinen ja sopusuhtainen. Ilme on ystävällinen.

Yleisvaikutelma on rodussa kaiken perusta. Koiran seistessä tulee sinun nähdä urheilullinen, tyylikäs ja linjakas koira. Kaikki ilmentää sopusuhtaisuutta, mikään ominaisuus ei saisi olla ylikorostunut. Punainen irlanninsetteri on tasapainoinen koira, joissa kaikki palaset kohdallaan ilman mitään raskautta tai kömpelyyttä.

Muista rotumääritelmän sanat : urheilullinen, tyylikäs, tasapainoinen ja sopusuhtainen – voiko asiaa enää tuon selvemmin sanoa.

Liikkeet heijastavat samoja asioita. Sopusuhtainen, tyylikäs rakenne yhdistyneenä innokkaaseen luonteeseen – mitä tämä tarkoittaa? Punaisen irlanninsetterin liikkuessa tulee nähdä intoa ja asennetta, liike on helppoa ja ylvästä. Liikunnan tulee olla todella vaivatonta.

Rotumääritelmät mainitsevat yleensä rotujen erikoispiirteitä. Rotumääritelmähän ei myöskään kerro, että koiralla on neljä jalkaa tai kaksi silmää, koska näin oletetaan normaali koiralla olevan. Tämä pätee myös mittasuhteisiin. Mittasuhteita ei erityisesti erikseen mainita. Punaisella irlanninsetterillä onkin ns. normaali lintukoiran mittasuhteet. Koiran korkeus säästä-maahan on sama kuin säästä hännän tyveen. Koira on siis neliöstä ulkona, koska kokonaisuuteen tulee vielä etuosa. Punainen irlanninsetteri ei siis ole kokonaiskuvaltaan neliömäinen vaan neliöstä ulkona oleva koira. Koska koiralla on vielä pitkä takaraajat kokonaisuus edelleen hieman saa ulottuvuuksia, vaikka itse runko onkin kokonaisuutena vain hieman ”neliöstä ulkona”.

Muista tarkistaa vielä ilme ja olemus. Katso punaista irlanninsetteriä suoraan edestä ja tarkista ilme. Mikäli sinua ei ala hymyilyttämään jotain on vialla. Punaista irlanninsetteriä silmiin katsoessa, pitää tulla lämmin olo ja automaattisesti alat hymyilemään. Ilmeen pitää olla lempeä, eloisa ja positiivisen aurinkoinen.

Mikäli ilmeessä on pilkahduskaan kovuutta tai tuimaa olemusta ilme on oleellisesti väärä. Minkäänkaista raskautta tai kömpelyyttä ei saa olla havaittavissa. Koira on tyylikäs erittäin urheilullinen ja ketterä linjakas koira, kaikka ilmentää sopusuhtaisuutta.

KÄYTTÄYTYMINEN / LUONNE: Tarkkaavainen, älykäs, tarmokas, lempeä ja uskollinen.

Punainen irlanninsetteri on alati valpas, se kuikuilee kaikkiin suuntiin ja mitään flegmaattisuutta ei saisi olla havaittavissa. Luonne heijastaa tarmokkuutta ja valtavaa elämäniloa. On kuin koiran olisi hieman vaikea olla paikoillaan ,sellainen on todellinen punainen irlanninsetteri. Kuitenkin silmissä heijastuu myös älykkyys ja tummat tiiviit silmät jumaloivat omistajaa.

PÄÄ: Pitkä, kuiva, ei karkeapiirteinen korvien kohdalla. Kuono ja kallo ovat yhtä pitkät ja linjoiltaan yhdensuuntaiset.

Punaisen irlanninsetterin pää tulisi olla parhaimmillaan kuin tiiliskivet. Päässä pitää olla reilusti pituutta. Lyhyet ja karkeat päät ovat kauhistus. Pään linjojen tulee olla yhdensuuntaiset. Kallo-osa ei saa olla luisi, vaan suora. Kallon linja ja kuonon selkä ovat ideaali tapauksessa täysin saman suuntaiset. On tärkeää, että kallo ei lopu kesken. Kallon tulee olla vaakasuora loppuun asti.

Kuitenkin painotus on pituudella, pään tulee olla pitkä. Kuono ja kallo ovat yhtä pitkät. On kauhistus jos kuono on lyhyempi kuin kallo. Ilme tulee vieraaksi ja helposti raskaaksi.

Pään tulee olla myös kuiva. Karkeutta ei saa olla havaittavissa. Pää ei saa ikinä olla leveä ja päässäei saa olla mitään roikkuvaa, raskasta tai kömpelöä.

KALLO-OSA: Soikea (korvien välistä) ja tilava; niskakyhmy on selvästi erottuva. Kulmakaaret ovat korostuneet.

OTSAPENGER: Selvästi erottuva.

Punaisen irlanninsetterin kallo-osa on soikeahko korvien kohdalta ja siinä on oltava myös tilavuutta. Pää ei ole vinttikoiramaisen kapea ja kevyt. Pään tilavuus on suurimmillaan korvien kohdalla. Asiaa korostaa hyvin alas kiinnittyneet korvat. Muistakaa kuitenkin aina, että pään tuli olla pitkä ja kuiva.

Punaisella irlanninsetterillä tulee olla selvä otsapenger eli ei ylikorostunut tai toisaalta ei liian loivakaan. Päässä on huomattava mihin kuonon selkä loppuu ja mistä kallo alkaa.

Vaikutelman voimakkaammasta otsapenkereestä antaa kulmakaaret. Koiralla tulee olla silmien päälle kaartuneet voimakkaat kulmakaaret, jotka antavat vaikutelman otsapenkereestä. Kulmakaaret lähtevät loivahkosta otsapenkereestä ja kehystävät ikään kuin silmiä.

Koiralla tulee olla selvä niskakyhmy. Niskakyhmy on asia, joka estää ns. takaluisun kallon muodostumisen. Ilman selvää niskakyhmyä pää loppuu kesken ja pään profiilista muodostuu virheellinen. Linjat eivät tällöin ole kuonon kanssa yhdensuuntaiset.

KUONO-OSA: Kohtalaisen syvä ja kärjestään lähes neliömäinen. Etäisyys otsapenkereestä kuonon kärkeen on pitkä. Huulet eivät ole riippuvat.

KIRSU: Tumman mahonginruskea, tumman pähkinänruskea tai musta. Sieraimet ovat avarat.

LEUAT / PURENTA: Leuat ovat keskenään lähes yhtä pitkät. Leikkaava purenta.

Kuono on taas kuin tiiliskivi, mutta muista kyljellään oleva tiiliskivi ei lappeellaan. Tämä tarkoittaa, että kuonossa on oltava reilusti pituutta, syvyyttä ja neliömäisyyttä. Muista, että punaisella irlanninsetterillä ylä- ja alaleuan tulee olla lähes yhtäpitkät. Heikko alaleuka on rodulle kauhistus ja antaa vieraan ilmeen. Alaleuka on vahva, mutta kuitenkin aina leikkaava saksipurenta, periaatteessa teoreettisesti ajateltuna rodulle tasapurenta on oikeampi kuin yläpurenta.

Neliömäisyys kuonoon tulee juuri riittävän vahvasta kuonosta, jossa pituutta sekä alaleuassa voimaa. Huulet peittävät kuonon ja huulikulmaa tulee olla. Kuonon kärjessä huulilinja ei saa olla liian viisto, vaan mahdollisimman suora. Näin muodostuu rodulle tyypillinen neliömäisyys. Muista huulet eivät saa olla roikkuvat, jolloin kuivuus ja jalous häviää.

Kirsu voi olla väriltään turkin väriin sopiva. Kuitenkaan kirsu ei saa olla punainen. Sieraimien tulee olla avarat, jolloin kirsu ei saa olla pieni.

SILMÄT: Tumman pähkinänruskeat tai tummanruskeat; eivät liian suuret.

KORVAT: Keskikokoiset ja ohuet; alas, pään takaosaan kiinnittyneet, kauniisti laskostuneet ja päänmyötäisesti riippuvat. Silmät ovat aina tummat.

Silmät ovat kuivaan kalloon sopivat, tiiviit ja ilmeikkäät. Silmät ovat ovaalin muotoiset ja niissä ei saa olla roikkuvia luomia. Silmä ei ole pyöreä, jolloin silmistä helposti tulee liian isot.

Korvat tulee olla alas kiinnittyneet. Korvat ovat kallon takaosassa ja silmien tasolle tai sen alapuolelle kiinnittyneet. Korvat ovat aina päänmyötäisesti riippuvat. Korvissa voi olla eloa, mutta ne eivät saa nousta kallon ylälinjan yläpuolelle. Korvissa on kauniit laskokset. Korvat eivät saa olla lian suuret tai raskaat. Korvan tulee olla suhteellisen ohut ei jäykkä ja paksu. Näin korvat myös hieman elävät, mutta levossa ne ovat aina alhaalla ja päänmyötäisesti riippuvat.

KAULA: Kohtalaisen pitkä, hyvin lihaksikas ja hieman kaareutunut, ei liian paksu eikä löysää kaulanahkaa.

Punaisella irlanninsetterillä tulee olla aina kohtalaisen pitkä selvä kaunis kaula. Tämä ilmentää tyylikkyyttä ja on myös työssä eduksi. Kaulassa tulee olla hieman kaarta, liian lyhyessä kaulassa ei voi olla tarvittavaa kaarta. Kaula ei saa olla liian kevyt,vaan kaulassa on oltava voimaa ja riittävästi lihaksia. Kuitenkaan kaula ei koskaan saa olla raskas. Koiralla ei saisi olla löysää kaulanahkaa, vaan kaula on mahdollisimman kuiva. Kaula ei ole korostunut eikä liiallinen, mutta selvä hieman kaareutunut lihaksikas kaula punaisella irlanninsetterillä tulee löytyä. Muuten olemus on raskas ja kömpelö.

RUNKO: Suhteessa koiran kokoon.

Runko on sopusuhtainen, kuten rotumääritelmän yleiskuvaus kertoo. Rungossa ei ole mitään korostunutta. Koira ei ole raskas eikä toisaalta kevyt, vaan siltä väliltä. Koirassa on voimaa, mutta samalla jaloutta.

LANNE: Lihaksikas ja hieman kaartuva.

Lanne ei saa olla liian pitkä, vaan aina lyhyehkö ja tiivis. Lanne on koetuksella käyttökoiralla ja sen tulee olla kestävä. Lanne on lihaksikas ja se on hieman kaartuva. Tämä on pirre, joka usein näyttää maallikon silmään rumalle, hieman kaaruva lanne on sallittu ja täysin sopusoinnussa rotumääritelmän ja koiran rakenten kanssa. kuitenkaan lanne ei saa olla köyry tai silmiinpistävän kaareva. Lanne voi olla hivenen pehmeästi kaartuva.

Suora lanne ei ole yhtä toivottava, mutta kaikkein pahin on pehmeä, löysä tai notkuva liikkeessä elävä lanne. Se on rodulle todella virheellinen ja tällöin koira ei ole urheillulinen ja lihaksikas.

RINTAKEHÄ: Syvä ja tilava, edestä kapeahko.

Kylkiluut ovat selvästi kaareutuvat. Punaisen irlanninsetterin rintakehä on todella tärkeä osa oikeaa setteriä. Kuten yleensäkin koirilla, rintakehä on koiran ydin. Rintakehä on erittäin syvä. Rintakehä on edestä kapeahko ja koira ei siis saa seisoa edestä ikinä leveästi. Punaisella irlanninsetterillä rintakehän tilavus tulee nimenomaan syvästä rintakehästä, joka ulottuu aina reilusti ja yksiselitteisesti selvästi koiran kyynärpäihin. Rintakehä on tilavimmillaan eturaajojen takana, ja kylkiluut ovat kauniisti ja selvästi kaareutuneet. Kylkiluut eivät ikinä saa olla pyöreät ja tynnirimäiset. Toisaalta yhtä virheellinen on liian kapea, kevyt ja lyhyt voimakkaasti kuroutuva rintakehä, jossa ei ole riittävävää tilavuutta. Rintakehä on myös on aina riittävän pitkä, muuten lanteesta tulee liian pitkä ja löysä. Työkoiralla rintakehässä pitää olla aina riittävästi tilavuutta.

Rintakehä ei saa kuitenkaan olla tiellä koiran urheilullisessa olemuksessa ja helpossa liikunnassa. Näin rintakehä on muodostunut optimaalisetsi syväksi, melko pitkäksi ja kaareutuvaksi. Taas paino sanalla tassapainoisuus, joka irlanninsetterissä on niin tärkeää.

HÄNTÄ: Kohtalaisen pitkä, suhteessa koiran kokoon, melko alas kiinnittynyt. Tyvestään vahva, kärkeä kohden oheneva; asennoltaan selkäviivan tasolla tai hieman sen alapuolella.

Punaisen irlanninsetterin häntä on kohtalaisen pitkä ja sen tulee ulottua kintereeseen. Häntä on melko alas kiinnittynyt, eikä suoraan selkälinjan jatkeena, jolloin häntä on liian korkealle kiinnittynyt. Häntä on riittävän vahva varsinkin tyvestä. Häntä kapenee hiljalleen kärkeä kohden. Liikeessä ideaali tapauksessa häntä on selkäviivan tasolla tai hieman sen alapuolella. Mahtailu ja iloisuus saa koiran ajoin kantamaan häntänsä hieman korkealla ja varsinkin urokset voivat kantaa häntäänsä ajoin heman selkälinjan yläpuolella.

Kuitenkaan häntä ei saisi nousta korkealle ja lipputankona kannettu häntä on suuri virhe. Kyse on yleensä lantion virheistä ja aivan liian ylös kiinnittyneestä hännästä.

Kauniissa sopusuhtaisessa punaisessa irlanninsetterissä ei oikeastaan huomaa koko häntää. Häntä on niin kiinteä osa koiraa ja jatkaa selkälinjaa pehmeästi ja tasapainottaa liikkeitä ja kaunista kokonaisvaikutelmaa. Heti jos silmä kiinnittää huomioita liiaksi häntään , jokin on yleensä pielessä.

RAAJAT
ETURAAJAT, Yleisvaikutelma: Eturaajat ovat suorat, jäntevät ja vahvaluustoiset. Eturaajat ovat täysin suorat, jäntevät ja vahvaluiset.

Edelleen ohjeena muistetaan sopusuhtaisuus. Luusto ei saisi olla milloinkaan kevyt tai raskas, vaan jäntevä ja vahva.

LAVAT: Kapeakärkiset, pitkät ja hyvin viistot.

Lavat ovat rodun suurimpia ongelmia. Lavat ovat kapeakärkiset ja tärkeä osa kaunista pehmeää ylälinjaa. Lavat ovat hyvin viistot. Suurena ongelmana on raskaat väärin asettuneet ei kapeakärkiset virheelliset lavat. Mistä oikein on kysymys?

Lihakset ovat kiinnittyneet luustoon. Punaisella irlanninsetterillä tässä tapauksessa hyvin pitkiin, viistoihin ja kapeakärkisiin lapoihin, joka on rodun kauniinpia ja sopusuhtaisimpia asioita, mutta käytännössä myös suurimpia kompastuskiviä. Muista myös, että rintakehä on oikealla pnaisella irlanninsetterillä kapea. Ideaali tapauksessa siis kaikki sopivat kauniisti yhteen.

Lihakset ovat symmetrisiä ja kiinnittyneet luustoon molemmin puolin. Lapojen ollessa pitkä on lihaksisto sileää ja tiivistä. Koiralle on tavallaan luotu ”sama lihaksisto luuston pituudesta huolimatta”. Mikäli lapa onkin lyhyt on lihaksisto kiinnittynyt lyhyemmälle alueelle ja lihaksisto ikään kuin pullistuu ja muodostuu rodun suuri ongelma raskaat lavat. Vastaavasti tämä lihaksisto työntää lapoja irti rungosta, koska lihaksia on molemmin puolin lapaa ja näin etuosan löysyys myös korostuu.

Ideaali tapauksessa pitkät, viistot, kuivat ja kapeakärkiset lavat viimeistelevät kauniin koiran. Tiivis hyvä etuosa takaa liikkeiden virheettömyyden ja viimeistelee setterin kauniin ylälinjan. Riittävän pitkä kauniisti kaareutuva lihaksikas kaula liittyy oikeisiin taakse asettuneisiin kauniisiin lapoihin, jolloin muodostuu rodulle tyypillinen selvä kaunis säkä, joka taas liittyy hyvin tiiviiseen selkään.

Ylälinja muodostuu näin kolmesta osasta ja lavat ovat keskellä liittäen kaulan ja selän pehmeästi toissiinsa. Vetäessäsi käsillä kaulasta kättä alaspäin, tulee käden soljua alaspäin pehmeästi viistoihin lapoihin ja tästä selkään. Valitettavan monilla koirilla on kaula ja selkä, mutta ei lapoja ja tällöin kaulan ja selän yhtymä kohdasta tulee kulmikas usein eteen asettunut terävä kulma, joka punaiselle irlanninsetterille suuri virhe. Syys on tällöin virheellisissä etuasentoisissa ja usein lyhyissä ja raskaissa lavoissa.

KYYNÄRPÄÄT: Vapaasti liikkuvat ja matalalla sijaitsevat, eivät sisä- eivätkä ulkokierteiset.

Kyynärpäät ovat matalalla sijaitsevat, siis selvästi rungon alla ne eivät ole sisä- eikä ulkokierteiset. Liian pyöreä rintakehä saa kyynärpäät helposti työntymään ulos. Vastaavasti lyhyt olkavasrsi ja edellä lavoissa selitetty lihaksiston ”pullistuminen” entisestään pahentaa ulkokierteisiä kyynärpäitä. Rodun suurimpia ongelmia onkin etuosat ja todella ulkokierteiset kyynärpäät, jotka näkyvät pahasti myös liikeessä.

Oikea setterin kyynärpää on tiivis ja mahdollistaa yhdessä kauniin pitkän lavan kanssa erittäin vapaasti ulottuvuudella liikkuvan punaisen irlanninsetterin.

KÄPÄLÄT: Pienet ja hyvin tiiviit. Varpaat ovat vahvat, kaarevat ja tiiviisti yhdessä.

Käpälät ovat hyvin tiiviit ja pienet. Kyse on oikeastaan hieman samasta asiata kuin lapojen kohdalla lihaksistosta puhuttaessa. Nyt vain ideaali onkin juuri se ”kaareutunut” ja virheellinen se ”sileä”. Koiralla on jokatapauksessa varpaat ja ne ovat tietyn pituiset. Oikea setterin käpälä muodostuu, kun varpaat ovat todella korkeat eli selvästi kaarevat ja hyvin tiiviit. Näin käpälä on oikeanlainen korkea, pieni ja tiivis. Virheellinen käpälä on litteä, varpaat ovatkin nyt suorat ja pitkät sekä usein haja-asentoiset.

TAKAOSA: Leveä ja voimakas.

Punaisen irlanninsetterin takaosa on voimakas ja leveä. Takaosa ei saa olla kapeneva ja voimaton. Takaossa on oltava riittävää leveyttä ja voimaa. Näin ollen myös reiden on oltava riittävän leveä. Mitä voimattomampi lantio, usein myös sitä heikompi ja kapeampi reisi. Pitkä lantio on myös paras tae sille, että häntä ei ole liian korkealle kiinnittynyt. Yhdessä oikean mallisen lantion kanssa häntä pysyy siellä missä kuuluukin.

Punaisen irlanninsetterin lantio on hieman luisu. nartuilla sallitaan yleensä hieman luisumpi lantio kuin urokselle. Kuitenkaan lantio ei saa olla niin luisu, että se olisi jyrkkä. Tasalantio on punaiselle irlanninsetterille myös vieras.

TAKARAAJAT, Yleisvaikutelma: Takaraajat ovat pitkät ja lihaksikkaat lonkasta kintereeseen. Välijalka on lyhyt ja vahva.

Takaraajojen tulee olla pitkät ja lihaksikkaat. Taas pitkät luut mahdollistavat oikeanlaisen lihaksiston muodostumisen ja kiinnittymisen. Pitkä takaraaja antaa työntövoimaa.

On karmeaa, että pelottelu liioitellusta takaraajojen pituudesta on johtanut usein lyhyihin takaraajoihin. Lyhyet takaraajat ja voimaton takaosa on paljon suurempi virhe. Oikealla punaisella irlanninsetterillä tulee täysin yksiselitteisesti olla pitkät takaraajat, eikä muunlaiset tällaiselle koiralle kävisikään.

Normaali koiran rakenteeseen kuuluu aina, että reisi ja sääri ovat yhtäpitkät. Koska punaisella irlanninsetterillä on pitkät takaraajat on huomioitavaa, että sekä reidessä että sääressä on pituutta. Valitettavan usein näkee liian lyhyitä sääriä ja koko takaraajan akenne muotoutuu virheelliseksi.

POLVET: Hyvin kulmautuneet.

Koska takaraajat ovat pitkät on luonnollista, että reiden ja säären yhtymäkohta on selvä. Punaisella irlaninsetterillä tulee olla selvä voimakas polvikulma.

KINTEREET: Eivät sisä- eivätkä ulkokierteiset.

KÄPÄLÄT: Kuten etukäpälät.

Kintereet ovat suorat, ne eivät saa olla löysät tai sisä- tai ulkokierteiset.

Takakäpälät ovat kuten edessä tiiviit, korkeat ja pienet.

LIIKKEET: Vapaat, sulavat ja tarmokkaat. Pää on korkea-asentoinen. Eturaajat ojentuvat pitkälle eteen, askel on kuitenkin matala. Takaraajojen liike on vaivatonta ja potku voimakas. Ristiinastunta tai kerivät liikkeet eivät ole hyväksyttyjä.

Punaisen irlanninsetterin likkeet ilmentävät sopusuhtaista urheilullista rakennetta ja eloisaa vilkasta luonetta. Koira liikkuu vapaasti, sulavasti ja tarmokkaan määrätietoisesti. Pää on on aina luontaisesti korkea-asentoinen ja ylväs. Mikäli näin ei ole on jotain perustavaa laatua olevaa rotutyypissä kadoksissa, joko rakenteessa tai luonteessa.Eturaajat ulottuvat pitkälle eteen askeleen ollessa matala.

Pitkistä hyvin kulmautuneista takaraajoista lähtee voimakas työntö. Koira kantaa itsensä hyvin ja ylälinja ei saa elää. Liikkeessä on menoa ja meininkiä.

Punaisella irlanninsetterillä oleellista on takaraajojen voimakas työntö, eturaajojen riittävä mitta sekä pään korkea asentoisuus. Liian paljon keskitytään siihen onko koira mahdollisesti hieman levoton edestä tai takaa ja koko rodun leima puuttuu. On paljon oleellisempaa, että koira liikkuu kuin punainen irlanninsetteri, kuin pieni levottomuus edssä tai takana. Lyhyt töpöttävä askel, joka rodulla todella vierasta, ei useinkaan ole levoton edestä tai takaa, koska se ei ehdi lyhyessä liike radassaan sivulle tai sisään. Nuori oikein rakentunut, pitkälapainen tyypikäs punainen irlanninsetteri saattaa hyvinkin nuorena olla hieman levoton, mutta parempi niin päin kuin, että askelmittaa ei koskaan löydykkään.

Setterien liikkeitä arvostellessa ollaan todella usein hakoteillä. Ryhtiin ja olemukseen ei lainkaan kiinnitetä tarvittavaa huomiota. Täysin vaille huomiota jää askel mitta ja tarvittava voimakas takaosan työntö.

KARVAPEITE: Päässä, raajojen etuosassa ja korvien kärjissä lyhyttä ja hienoa. Muualla rungossa ja raajoissa keskipitkää ja sileää, mahdollisimman vähän kiharaa tai laineikasta. Hapsut ovat korvien yläosassa pitkät ja silkkiset, etu- ja takaraajojen takaosassa pitkät ja hienolaatuiset. Rintakehän alaosassa on runsaasti pitempää karvaa, joka voi röyhelönä ulottua rintaan ja kurkunaluseen asti. Varpaiden välit ovat selvästi karvaiset. Hännässä hapsutus on melko pitkää ja kärkeä kohden vähitellen lyhenevää. Hapsutus on kaikkialla suoraa ja sileää.

Oikea rotumääritelmän mukainen punaisen irlanninsetterin turkki on aina sileää ja täysin suoraa. Karvapeite on sillkinen ja pohjavillaa ei ole. Tällöin alkuperäisestä oikeasta punaisesta irlanninsetterin turkista tulee puuttua kaikenlainen kiharuus . Laineikkuutta tulee myös esiintyä niin vähän kuin mahdollista. Hapsujen tulee olla runsaampaa korvien yläosassa, etu-ja takaraajojen takaosassa sekä eturinnassa ja rintakehän alaosassa.

Päässä ,raajojen etuosissa ja korvien kärjissä karvapeite on lyhyttä ja hienoa. Muualla rungossa ja raajoissa karvapeite on keskipitkää ja suoraa.

Punaisissa irlanninsettereissä näkee luvattoman paljon täysin vääräntyyppistä karkeahkoa, aaltoilevaa ja kiharaa karvapeitettä. Tällaisille koirille ei useinkaan kasva koritehapsuihin oikeaa toivottavaa pituutta. Usein riittää, kun näkee aivan lyhyen paksulta ja tumppuiselta vaikuttavan hännän. Usein muukin turkki on liian karheaa laadultaan. Monilla koirilla puuttuu kokonaan oikea hapsutus, joka vimeistelee koiran koska karvanlaatu on yksinkertaisesti aivan väärä.

VÄRI: Syvän kastanjanruskea ilman vivahdustakaan mustaan. Valkoinen väri rinnassa, kurkussa ja varpaissa, pieni tähti otsassa tai kapea viiru tai pilkku kuonossa tai otsassa eivät ole hylkääviä virheitä.

Punaisen irlanninsetterin tärkeimpiä ja tunnetuimpia asioita on rodun ainutlaatuinen hieno ja puhutteleva väri. Väri on aina punainen. Väri ei saa myöskään olla liian tumma tai hitustakaan mustaan menevä. Väri on kastanjanruskea ja syvä sekä mahdollisimman tasainen kautaaltaan. Käytännössä hapsut ovat hieman vaaleampia, mutta mitä tasaisempi väri sen parempi. Väri ei saa olla myöskään liian vaalea eikä saa alkaa muistuttaa keltaista.

Pienet valkoiset merkit rotumääritelmän mainitsemissa paikoissa sallitaan, mutta eivät ole toivottavia.

SÄKÄKORKEUS: Urokset 58 – 67 cm ja nartut 55 – 62 cm.

Säkäkorkeuden asettaminen rotuun on tapahtunut hieman keinotekoisesti ja osin arveluttavasti. Tietysti on hyvä, että on olemassa jotkut rajat. Rotu ei kuulu perinteisiin ”senttimetri-rotuihin” ja tyyppi sekä kokonaisuus tulee aina ennen senttejä. Rodun alkuperäistä rotumääritelmää kunnioittavat karsastavat perustellustikin senttien asettamista tähän rotuun nyt myöhemmin.

Käytännössä on niin, että korkeuden uroksella alkaessa mennä yli 68 cm ja nartulla yli 65 cm alkaa koko olla liian suuri ja käytännössä tasapaino ja konaisuus alkaa usein muodostua vieraaksi. Eli jonkinlaisena ylärajana tyypikkäälle koiralle käytännössä usein menee uroksella 68 ja nartulla 65. Vastaavasti alarajalla on vaikea säilyttää oikeaa tyyppiä sekä mittasuhteita jos koira menee liian pieneksi ja olemattomaksi.

 

Facebook Comments

Leave a Reply

Your email address will not be published.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.