Miten kasvattaja vastaa tulevaisuuden haasteisiin?

Minua hieman surettaa nuorien ja aloittelevien koirakasvattajien puolesta. Ei tämä helppoa toki ole vanhoillekaan kasvattajille. Harrastuksen toimintaympäristö on muuttunut todella paljon ja kasvatuksessa on aivan uudenlaisia haasteita. Rotukoiria kritisoidaan ja myös osin aivan syystä. Samaan aikaan perinteinen “oppipoika tyyppinen” eli mentoripohjainen kasvatus on vähenemässä. Siinä katoaa helposti tärkeää perusosaamista ja suullista perimätietoa. Harrastukseen ja kasvatukseen tullaan nyt usein mukaan paljon moninaisempia reittejä kuin aikaisemmin. Kasvattajien keskuudessa on helposti kehittymistä rajoittavia rajoja ja tietämyksen eriarvoisuutta. Olen kesän aikana pohtinut harrastuksemme ja koirankasvatuksen tulevaisuutta. Yksi asia on varma. Kasvattajien on oltava entistä valveutuneempia, yhetiskuntatietoisempia, avarakatseisempia sekä innovatiivisempia ja toisaalta omasta perusammattitaitoa on kehitettävä. 

Mitä on kasvattajan perusammattitaito?

Kasvattajan perusammattitaito on osata huolehtia koirista ja niiden hyvinvoinnista. Kasvattajan perusammattitaitoa on tuntea koiraa sekä omaa rotua. Perusammattitaitoa on osata koiran rakenne, liikunta sekä tuntea koiran luonnetta riittävästi. Tässä tehtävässä rotujärjestöt tarjoavat usein rodussa liian vähän tietoa aloitteleville kasvattajille, vielä surullisempaa on, että sitä yritetään tarjota ja kiinnostusta ei ole. Valitettavasti liian moni kasvattaja tai kasvattajaksi aikova luulee, että kaiken voi oppia itsenäisesti ja Internetistä sekä lukemalla. Se ei valitettavasti alkuunsa pidä paikaansa. Koirankasvatusta ja omaa rotua ei voi oppia perusteellisesti sekä syvällisesti ilman intensiivistä ja luottamuksellista elävää vuorovaikutusta toisten kokeneempien tai kokeneiden kanssa. Tämä kaikki on oikeastaan tietoa, joka pitäisi tietää jo ennen kasvatuksen aloittamista. Todellisuus taitaa olla toisenlainen – tietoa ja osaamista ei ole alkuunkaan riittävästi.

Ratkaisukeskeisyys on paljon hyödyllisempää kuin syyttely ja sormella osoittelu. Harrastajien pitäisi olla rehellisiä ja tarkastella omaa osaamistaan. Kannattaa myöntää itselle, jos olisi opin tarvetta tai kiinnostusta kehittyä hararstajana sekä kasvattajana. Mahdollisuuksia oppia on. Itse yritän myös omien voimavarojeni ja rajallisen aikatauluni puitteissa tehdä parhaani tieto-taidon jakamisessa. Silti tuntuu, että en minäkään tee tarpeeksi. Harrastajien ja kasvattajien ei pitäisi jäädä yksin, vaan olla kasvatuksessa mukana toisen tai toisten kanssa yhdessä. Vertaistuki on tärkeä osa kasvatusta, paras vertaistuki löytyy usein toisesta rodusta.

Kasvattajan perusammattitaitoa on myös osata valita oikeat siitoskoirat, siinä sitä onkin haastetta. Perusammattitaitoa on osata hoitaa koiran astutus, nartun kantoaika ja selvitä synnytyksestä. Nartun kantoaika on muuten paljon monimutkaisempi ja tärkeämpi asia kuin yleensä ymmärretään. Myös synnytyksestä luovutusikään kasvattaja voi tehdä todella paljon pentujensa hyväksi. Muista opiskella ja hakea tietoa, miten sinä hoidat nartun kantoajan ja pentusi mahdollisimman hyvin.

Kasvatuksen uudet haasteet

Koirankasvatukseen suuntautuu nyt paljon monenlaisia ulkoisia sekä sisäisiä paineita. Tässä kasvattajien tulisi olla todella avarakatseisia ja kriittisiä. Kritiikkiä tarvitaan vanhojen kasvatustapojen ja vakiintuneiden toimintatapojen tarkastelussa. Koiran kasvatuksessa ja roduissa on hyvin paljon myös mätää ja on aika uudistua. Roduissa on tietysti suuria eroja, mutta tuulettamista riittää.

Nykyisin koiria on pystyttävä kasvattamaan eettisesti kestävällä pohjalla. Kasvattajan kasvattamien rotukoirien olisi lähtökohtaisesti kyettävä elämään helppoa, laadukasta, onnellista ja pitkää elämää. Se tarkoittaa elinvoimaisia, hyvä luonteisia koiria elämässä elämäänsä, viettejään toteuttaen tarkoin valituissa rakastavissa ja vastuullisissa kodissa. Miten kaikki toteutetaan käytännössä? Se ei ole asia, josta kukaan aloitteleva tai kokenutkaan kasvattaja selviää yksin. Se ei ole mahdollista. Tarvitaan oppia, ajatusten vaihtoa, uusia innovaatioita, toimintatapojen tarkastelua, periaatteita ja syvempää yhteistyötä.

Kasvatuksesta haaveilevat, aloittelevat ja kokeneet kasvattajat hakeutukaa kehittymään

Jos joku kasvattaja osaa jo tarpeeksi , hyvä näin. Suurin osa ei osaa. Minä suosittelisin kasvattajille yhteisiä tilaisuuksia yli roturajojen tai yhdessä rotujen sisällä. Kerratkaa oppinne, varmistakaa että tiedätte. Pohtikaa omia näkökulmia. Kuunnelkaa teitä kokeneempia. Hakekaa uutta tietoa ja erilaisia tapoja tehdä asioita. Me kasvattajat emme selviä tulevaisuudesta, jos emme hallitse perusosaamista, emme kehitä ja päivitä ammattitaitaitoa ja ole riittävän yhteistyökykyisiä. Turhan monet kasvattajat ovat jumiutuneet uralleen, kertakaikkisen laiskoja ja välinpitämättömiä. Se on rotukoirien kannalta surullinen asia.

Onneksi kentällä on myös valtava määrä innostusta ja osaamista, sekä omaa oppimistaan ruokkivia harrastajia sekä kasvattajia. Muista kysyä itseltäsi, milloin sinä viimeksi kävit jollakin kurssilla, osallistuit rodun tapahtumiin tai kuuntelit toisen kasvattajan luentoa tai mielipiteitä perusteellisesti?  Syksy lähenee ja on taas lomien jälkeen aktivoitumisen aika. Muista sinä nyt huolehtia omasta osaamisestasi ja siitä huolehtimisesta.

Itse olen päättänyt vetää kurssin yhdessä aloittelevien kasvattajien ja jo koiria kasvattavien kanssa, jossa pohdimme koiran kasvatusta sekä sen tulevaisuutta. Luentojen ja kriittisten näkökulmien esityksen jälkeen työpajoissa pohditaan yhdessä, miten vastata haasteisiin ja mitä tehdä. Miten laadukkaita koiria kasvatetaan nyt ja tulevaisuudessa. Käymme läpi keratuksena laadukkaan nartun kantoajan ja pentuajan kasvattajan luona. Näiden kuukausien aikana kasvattaja voi tehdä niin paljon hyvää. Lopuksi on se yksi täerkein osio. Miten valita ja löytää kodit omille kasvateille. Tämä on projekti, jonka tärkeyttä ei kyllin voi korostaa.

Hyvää kesän jatkoa kaikille ja muistakaa tuulettaa ajatukisanne kasvatuksesta sekä kehittyä.

 

Facebook Comments