Alkuperäisrotuja ei ole kovin monia. Tunnustettujen yli 300 rodun joukosta vain harva on alkuperäisrotu. Käsitteet ovat aina sopimuksen varaisia. Tässä kuvaan ne mielestäni hyvin perustellut asiat, jotka minä olen kuullut perusteina puhua rodusta alkuperäisrotuna. Käytän esimerkkinä ja asioiden selventämiseen lhasa apsoa. Kulttuurimaantieteilijänä esittelen myös muutamia kulttuurimaantieteellisiä ajatuksia, jotka mielestäni ovat hyvin keskeisiä, että rodusta voidaan puhua alkuperäisrotuna. Yhtä ja ainoaa tapaa määritellä alkuperäisrotu ei ole, mutta esittelen nyt mielestäni keskeisimmät alkuperäisrodun tunnusmerkit.

Mitä alkuperäisrotu käsite tarkoittaa?

Alkuperäisrotu on aina hyvin vanha ja usein vuosisatoja tai jopa vuosituhansia vanha rotu. Monet alkuperäisrodut ovat myös hävinneet sukupuuttoon ja niiden perimä elää enää niistä muotoutuneissa myöhemmissä roduissa.  Eräs keskeisimpiä alkuperäisrodun käsitteen edellytyksiä on, että alkuperäisrotu voi olla esi-isä mahdollisesti muille roduille, mutta alkuperäisrotuun ei ole vaikuttanut suuresti muut tunnetut rodut. Mikäli tietyn rodun historiasta ja sen synnystä voidaan selvästi osoittaa, että syntyyn on merkittävästi vaikuttanut jo olemassa ollut sekä vakiintunut toinen rotu tai sen selvät esi-isät ei kyseessä ole alkuperäisrotu.

Alkuperäisrotuihin on myöhemmin rodun kehityksen yhteydessä vähäisessä määrin voinut vaikuttaa jokin toinen rotu tai rotua on voitu elvyttää, mutta se ei ole muuttanut oleellisesti rodun alkuperäistä ulkonäköä, käyttötarkoitusta tai luonnetta. Hyvin moniin alkuperäisrotuihin on sekoittunut myöhemmin vierasta rotua tai ainesta rodun kehityksen sekä erityisesti geneettisten pullonkaulojen yhteydessä. Näitä ovat esimerkiksi olleet tyypillisesti maailmansotien jälkeiset ajat.

Oleellista on, että alkuperäisrodun tyyppi  on säilynyt lähes muuttumattomana läpi vuosisatojen. Alkuperäisrodun todentamiseksi ja tyypin säilymisen oikeellisuus voidaan usein todistaa taideteoksista, jotka voivat olla patsaita, maalauksia tai jopa kirjallisia kuvauksia rodusta.

Miten alkuperäisrodut ovat syntyneet?

Alkuperäisrodun merkittävimpiä tuntomerkkejä on, että rodun syntyyn on vaikuttanut aina ainutlaatuinen luonnonympäristö. Yleensä alkuperäisrodun muotoutumisen suotuisimpia edellytyksiä ovat hyvin vaativat ja erityiset luonnonolosuhteet kuten ankara kylmyys ja kuumuus. Tämä taas on osaltaan vaikuttanut myös ravintoon. Erityisen suotuisia alkuperäisrotujen synnyinseutuja ovat olleet maantieteellisesti eristyksissä olleet alueet kuten vuoristot, autiomaat tai erämaat. Eristyneisyys on myös osaltaan turvannut rodun säilymisen melko turmeltumattomana.

Ankara ympäristö on vaatinut eläinlajeilta joitakin erityisiä ominaisuuksia, jotta ne ovat selvinneet elämästä paremmin vaativissa olosuhteissa. Näin alkuperäisrodun lajin yksilöt ovat alkaneet poiketa maailmalla muista tunnetuista lajin roduista.

Tyypillisesti ympäristöön sopeutuminen näkyy vaikkapa lhasa apson kohdalla selviytymiseen lumesta ja kylmästä suojaavan tarkoituksenmukaisen turkin ansiosta, joka sitten taas toisaalta suojasi koiraa kuumina kesinä. Pään karvapeite suojasi koiran silmiä taas tuulelta ja hiekalta. Alkuperäisrodulle onkin aina hyvin tyypillistä luja side ympäristöön ja maahansa, siksi sana maatiainen kuvaa erinomaisesti alkuperäisrotuja. Ne ovat syntyneet enemmänkin tuloksena luonnosta ja maasta kuin ihmisen ”keinotekoisen” jalostuksen tuloksena.

Alkuperäisrotujen syntyyn on aina toki vaikuttanut myös ihminen ja sitä kautta ympäröivä kulttuuri. Ihmisillä on ollut eläinlajeille jokin tarkoitus. Koirien kohdalla se on usein ollut metsästäminen ja vartioiminen. Lhasa apso on toiminut herättäjänä ja valppaana vartijana. Ajoin levottomassa ja vuoristoisessa sekä vaarallisessa ympäristössä vartijalle on ollut kulttuurinen tilaus. Alueen ihmisten tarpeet ja ihanteet ovat näkyneet siinä millaisia yksilöitä on säästetty hengissä ja suosittu kasvatuksessa. Näissä ihanteissa on huomioitu sekä luonteen että ulkonäöllisiä tarkoituksenmukaisia ihanteita. Alkuperäisroduissa rodun suhde ympäristöön on aina hyvin kiinteä. Lhasa apsoissa kulttuurinen vaikutus näkyy esimerkiksi luonteessa ja väreissä. Luonteissa on haluttu nähdä voimaa symboloiva leijona ja siksi luonteissa on pidetty varsin voimakastahtoisista koirista. Budhalaisessa kulttuurissa eläintä on kunioitettu syvästi ja siksi omapäisyys on ollut pidetty ominaisuus, kun taas monissa muissa kulttuureissa ominaisuus olisi ollut hyvin ei-toivottu.

Ravinnon saanti muokkaa alkuperäisrotuja – liioittelemattomia ja sopeutuvia koiria

Tyypillinen piirre useimmille alkuperäisroduille on hyvin kehittynyt ja syntyalueeseen sopeutunut ruuansulatus. Koirissa yksilöt tulevat toimeen vähemmällä ja joskus myös eriytyneellä ravinnolla. Tästä syystä esimerkiksi lhasa apsot ovat aina syöneet mitä milloinkin ja myös kasvisruualla on ollut rodun selviytymisessä merkitystä. Niinpä lhasa apson ruuansulatus on edelleen varsin tehokas ja kestävä. Vähällä toimeen tuleminen ja sopeutuvaisuus ovat alkuperäisrotujen tyypillisiä ominaisuuksia.

 

Alkuperäisrotujen fyysiset ominaisuudet ovat myös alueeseen sopeutuneita. Ne ovat usein ketteriä ja rakenteeltaan hyvin liioittelemattomia koiria, joilla on yleensä varsin vähän massaa verrattuna määrätietoisesti jalostettuihin rotuihin. Lhasa apso on tyypillinen esimerkki hyvin kuiva ja tiivisrakenteisesta alkuperäisrodusta, jollaisia ovat lähes kaikki alkuperäisrodut. Alkuperäisrotujen muotoutumiselle on ollut hyvin tyypillistä sopeutuminen ravinnon niukkuuteen.

Alkuperäisrodut ovat osa ainutlaatuista maailman kulttuuriperintöä – mitä se merkitsee?

Alkuperäisrotuja on hyvin rajallinen määrä. Suuri osa koiraroduista kuten myös muista kotieläinlajeista on varsin tarkoituksenmukaisesti luotuja ja jalostettuja populaatioita. Ne ovat syntyneet yleensä alkuperäisrotuja paljon myöhemmin ja erityisesti ihmiskunnan kohonnut elintaso sekä tehostunut ravinnon saanti mahdollisti tietoisesti jalostettujen rotujen synnyn. Ne syntyivät täyttämään usein varsin yleismaailmallisia tarpeita. Silloin kyseessä ei ole varsinaisesti erityinen kulttuuriperintö. Rotuja luotiin erilaisiin tarkoituksiin tai muodin oikkuihin, yhdistämällä erilaisia mahdollisimman tarkoituksenmukaisia rotuja. Tavoitteena oli entistä parempi rotu.

Alkuperäisrodut ovat taas usein syntyneet täyttämään alueellisesti erityisiin oloihin kehittyneitä ainutlaatuisia tehtäviä, jotka eivät ole yleismaailmallisia vaan enemmänkin paikallisia. Silloin voidaan puhua ainutlaatuisesta ja suojelemisen arvoisesta kulttuuriperinnöstä.

Tästä loistavana esimerkki on suomenpystykorva, joka on alkuperäisrotu, se on syntynyt vuosisatojen kuluessa kuin itsestään suomalaisen luonnon ja kulttuurin tuloksena täyttämään aivan erityistä metsästystehtävää. Sen tehtävä on ollut metsästää paikallisia metsäkanalintuja alueellisesti rajautuneessa luonnon ympäristössä. Suomenajokoira taas on tietoisesti luotu uusi rotu, jonka luomisessa on varsin määrätietoisesti hyödynnetty muita jo aikaisemmin tunnettuja ajokoirarotuja. Tarkoituksena oli luoda rotu, jonka avulla metsästetään jäniksiä, joka on hyvin yleinen metsästyksen muoto ympäri Eurooppaa.

Alkuperäisrotujen kasvattajille on suuri vastuu perinnön säilymisestä

Alkuperäisrotujen kasvattajille on aivan erityinen vastuu kasvatuksessaan. Heidän tehtävänään on säilyttää ja siirtää ainutlaatuista perintöä eteenpäin. Se tarkoittaa alkuperäisten luonteen ominaisuuksien säilyttämistä ja toisaalta myös ulkomuodon sekä erityisesti alkuperäisrotujen erityisten tarkoituksenmukaisten ominaisuuksien säilyttämistä. Nämä ovat usein ominaisuuksia, joita muilla roduilla ei löydy.

Sen vuoksi alkuperäisrotujen kasvattajilla pitäisi olla varsin kattava tietämys rodustaan. Rotua ei tule vain osata, vaan alkuperäisrotu tulisi syvällisesti kasvattajien ymmärtää. Se tarkoittaa myös alkuperäisen tehtävän, alueen kulttuurin ja alueen ymmärtämistä. Nämä rodut ovat niin kiinteässä maatiaismaisessa suhteessa omaan alkuperäiseen ympäristöönsä, että ilman maan tuntemusta on vaikea ymmärtää rotuakaan.

Maailmalta löytyy onneksi vielä alkuperäisrotuja. Näiden rotujen kasvattajille on aivan erityisen vastuullinen tehtävä viedä eteenpäin jotakin vuosisatoja vanhaa ja ainutlaatuista.

Alkuperäisrodut ovat ainutlaatuinen esimerkki luonnon, ihmisen ja koiran hyvin kiinteästä vuorovaikutuksesta. Näissä roduissa on vuosisatoja vanhaa kulttuuriperintöä, jota meidän nykyisten kasvattajien ja harrastajien tulisi huolella vaalia. On ihanaa nähdä tässä ajassa alkuperäisroduissa vielä nykyäänkin alkuperäisen kaltaisia muuttumattomia koiria, jotka ilmentävät juuri sitä missä rodussa on kyse. Mallia näyttää kasvattajatuomarien ihannoima Chic Choix Kumi Kian Marco Polo. 

Chic Choix Kumi Kian Marco Polo - ancient

Facebook Comments