Täytän ylihuomenna 50 vuotta ja olen vihdoinkin päättänyt tulla järkiini. Nyt olen ymmärtänyt, että haluankin siistin ja steriilin kodin. Ei enää lemmikkejä juoksemassa ympärillä, vaan puhtoiset kirkkaana kiiltävät lattiat. Olen käyttänyt valtavat määrät energiaa värikkääseen työhöni, koiriin, harrastuksiin, hauskanpitoon, matkusteluun, yhdistyksiin ja  kirjoittamiseen. Nyt keskityn vain ja ainoastaan kaikkeen rationaaliseen ja hyvin järkevään. Etsin uuden työn ja muutun uraohjukseksi näin kypsän keski-iän kynnyksellä. Minusta tuli puolen vuosisadan kynnyksellä vihdoinkin järkevä ja rationaalinen herrasmies. Päämäräni elämässä on rahan, uran ja rationaalisen toiminnan maksimaalinen harjoittaminen. 

Sampanja, viini ja gini muuttuu kivennäisvedeksi. Juustot, kakut, tortut, liha, makeiset, suklaa, chipsit ja muut epäterveelliset herkut muuttuvat ruokavaliossani iduiksi ja vihreäksi salaatiksi. Enää en makoile sohvalla, aurinkovuoteella ja motorisoidussa sängyssä, vaan lenkkeilen ja muutan osoitteeni kuntosalille.

Autoilu iso moottorisilla autoilla ja vauhdin hurma saa muuttua bussilla matkusteluun, pyöräilyyn sekä kävelyyn. Julkisen kulkuvälineen ummehtunut tuoksu voittaa aina koiralle haisevan saksalaisen turhamaisen ylellisen menopelin. Kävely ja pyöräily tuiskussa sekä sateessa kasvattaa uraohjuksen luonnetta. . Ekologiset arvot tulevat nyt ensin. Pienennän ekologista jalanjälkeäni minimiin. Mökkeily saa muuttua telttailuun. Enää en lomalla lennä paratiisisaarille ja loistohotelleihin, vaan alan patikoimaan soilla ja rimmillä hyttysten keskellä.

Opin vihdoinkin nöyryyttä ja muutuin täysin suomalaisen yhteiskunnan näköiseksi harmaaksi paadeksi. En enää sano mitä ajattelen, vaan alan vihdoinkin mielistelemään ja sanomaan, mitä kannattaa sanoa. Sitten kaikki pitävät minusta. Pian ette erota minua enää pääministeri Sipilästä, saatanpa tulla kaiken kukkuraksi vielä uskoonkin. Sunnuntai aamut vietänkin jatkossa kirkossa hartaissa ja nöyrissä tunnelmissa. Taidan liittyä keskustapuolueeseen. Otan kotiini asumaan pakolaisia, siis enpäs, tottakai, ei siittenkään, juupas, enpäs, tai ehkä sittenkin….Minähän olen jo kuin pääministerimme. Minä en vatuloi, vaan töppäilen ripeästi ja sitten muutan päätökseni se on uusi minun luotsaamani termi. Kyseessä ei ole siis perinteinen hätikönti ja haparointi vaan niiden yhdistelmä sipilöinti.

Olen keskittynyt elämässäni liikaa hauskan pitoon ja hullutteluun. Mitä sitä enää tällä iällä hulluttelemaan ja nauramaan. Ikuinen ongelmani on ollut joidenkin mielestä turhan paljon nauraminen puhumattakaan turhasta haaveilemisesta sekä puuhastelusta. Tämä kaikki onkin ihan turha piirre rationaaliselle uraohjukselle. Alan pohtimaan filosofisia ja uraan sekä sijoittamiseen liittyviä akuutteja kysymyksiä kaiken maailman tyhjänpäiväisen haahuilun sijaan. Saan todennäköisesti vielä vanhuuden päivilläni talouden tai kemian Nobelin-palkinnon.

Olen nähnyt valon juuri ennen 50 vuoden ikää ja minusta tuli juuri se ihminen, millaiseksi ensimmäinen kansakoulun opettajani minusta isoäidilleni ompeluseurassa toivoi – vihdoinkin se tapahtui.

Olen vihdoinkin tullut järkiini ja alkanut elämään aikuisen kypsää elämää. Minusta on tullut rationaalinen ja harmaa herrasmies sekä liityn keskustapuolueeseen.

Juha

 

 

 

Facebook Comments