Ihmisen kasvua, koirankasvatusta ja elämän dynamiikkaa

Koirankasvatuksen suuria haasteita on kasvattaa koiria vuosikymmeniä muuttuvissa elämäntilanteissa. Kehittyvä, utelias ja kasvava ihminen saa käydä elämässään läpi erilaisia vaiheita. Itse olen kuljettanut koirankasvatusta ja koiriani rinnalla elämässäni lapsuudesta nuoruuteen, aikuistumiseen, elämän ruuhkavuosiin, keski-ikään ja sen eri vaiheisiin. Läpi on käyty opiskelut, valmistumiset, ammatin vaihdot, erot ja useampikin muutto. Koirankasvattajana koen, että usein on paljon vaikeampaa tehdä elämässä tarvittavia muutoksia tämän ihanan harrastuksen takia. Usein ihmisen elinkaareen kuuluu erilaisia ajanjaksoja ja ainakin itse koen, että täysipainoisena ihmisenä eläminen sekä kasvaminen on vaatinut ajoin rajujakin elämän muutoksia. Ihmisen on kuultava sisäistä ääntään, tarpeitaan ja tunteitaan, jotta elämä säilyy mielekkäänä. Työ, kiireet, koirat ja koirankasvatus ei saisi muodostua padoksi, joka estää ihmistä itseään kasvamasta.

Koirien omistamisen ihanimpia ja toisaalta raskaimpia puolia on suuri vastuu koirista. Koiran kasvattajana sitä on lujasti kiinni kodissa, säännöllisessä elämän rytmissä ja vastuissa, jotka ovat enemmän tai vähemmän 24/24 ja 7/7. Tämä on ainakin minulle ollut vuosikymmenien aikana yksi raskain osa koirankasvatusta. Rakastan koiriani ja koirankasvatusta. Villeimpinä nuoruuden ja opiskeluvuosina minun oli tultava yöksi kotiin ja herättävä aamulla aikaisin oli tilanne mikä tahansa. Toisaalta se varmasti antoikin paljon ja suojasi villin uteliasta kasvattajaa varmasti monelta murheelta. Minä olen aina ollut valtavan utelias näkemään, kokemaan, matkustamaan ja oppimaan uutta. Siinä sitä on ollut yhteen sovittamista koirankasvatukseen. Jotenkin sitä nuorena onnistui sovittamaan kaiken kuitenkin yhteen.

Kasvua ei välttämättä tapahdu

Nuorena pelkäsin aina eniten ihmisen kehityksessä pessimistisiä ja kyynisiä vanhoja ihmisiä, joilta elämä oli jäänyt ikään kuin elämättä. Ne olivat niitä naapuruston valittavia vanhuksia. Myös tässä harrastuksessa oli mielestäni koirankasvattajia ja koiraihmisiä, joiden elämä minusta tuntui hautautuneen koiralauman tai harrastamisen alle. Koko elämä oli 100% koiraa. Oma valtava innostukseni koirankasvatukseen on ollut usein taiteilua tuon asian kanssa.

Liian yksipuoliseksi käyneen elämän lopputuloksena on usein tympääntyminen. Päätin jo nuorena, että näin ei saa itselle käydä. Koirankasvattajasta minusta ei saa tulla hullua “kissamummon” kaimaa eli hullua “koiraukkoa.” Koirankasvattaja on ihminen kuten muutkin ihmiset ja elämä kuuluu elää monipuolisesti elämää maistellen. Minä olen aina ihastellut ja pitänyt elämän makuisesta elämästä kokemuksia kartuttamalla, sormia polttamalla ja huippu hetkistä nauttimalla. Sitä se elämä on totisesti ollutkin nousuineen, tasasine jaksoineen ja laskuineen.

Ihmisellä on vastuu omasta kasvustaan ja mielekkäästä elämästä

Oma elämäni oli hukkua koiriin 19 -29 ikävuosien välillä, jolloin humailluin jo liiaksikin koirankasvatuksesta. Muutos alkoi 29 vuotiaana ja tunsin jonkun olevan pielessä. Siihen asti jaksoin ja halusin pitää lähes kolmenkymmen koiran kenneliä yhdet 10 vuotta.  Tärkeintä on kasvattajallekin suurien vastuiden keskellä huolehtia omasta mielekkäästä elämästä. Vain onnellisena pysyvä luova kasvattaja kykenee lopulta luovaan, pitkäaikaiseen ja tuloksekkaaseen kasvatukseen.

Halusin suorittaa loppuun keskeneräiset opintoni ja nauttia elämästä monipuolisemmin. Tuohon päästäkseni piti omaa koiramäärää ja kasvatustani vähentää 29 – vuotiaana.   Sen jälkeen maailma on kierretty moneen kertaan ja matkustaminen oli ihana vaihe varhaista keski-ikää. Niitä kokemuksia ja kulttuuria ahmimalla, opiskelemalla, hyvällä parisuhteella sekä töitä ahkerasti tekemällä keski-ikä alkoi ja jatkui oikein mukavasti. Opinnotkin tulivat valmiiksi ja valmistuin kahteen ammattiin työn ja koirankasvatuksen lomassa.

Siinä sitä ihan terveessä kiireessä ja elämän ruuhkavuosissa kului kaksikymmentä vuotta. Nyt ikää on kertynyt yli 50 vuotta ja taas tuntuu, että koirankasvatusta ja harrastusta on muutettava omaan elämään sopivaan suuntaan. Aloin kolmannen tutkintoni suorittamisen 48-vuotiaana. Siitä alkoi terve kipinä elämään.

Elämä on muutosta ja elämää pitää aktiivisesti huoltaa

Sitä huomasi tulevansa myöhäisempään keski-ikään ja liika pysähtyneisyyden tunne vaivasi. Huomasin yhä useammin istuvani viikonloppuna väsyneenä kotona viinilasi kädessä. Kävin läpi lyhyen ja ytimekkään viidenkympin villityksen.  Sain kolmannen tutkintoni valmiiksi 51-vuotiaana ja se oli virkistävää. Nyt lopulta tilanteen tasaantuessa oli vain mietittävä , mitä elämältä oikein haluaa.

Suuri huoli ihmisen kehityksessä minulla on aivojen vajaakäyttö ja ihmisenä taantuminen. Aivoja pitää käyttää monipuolisesti, aktiivisesti ja uutta kokien, jotta hermoradoista, uusien “polkujen syntymisestä” ja aivoistaan voi huolehtia. Ihmiset huolehtivat usein fyysisestä kunnostaan, mutta aivoja ei koskaan saisi unohtaa.

Ihmisen perusluonne on laiska ja ainakin minä joudun piiskaamaan kovasti itseäni, jotta haastaan aivojani uuden oppimiseen sekä kokemiseen. Meille ihmisille on annettu aitit, jotta käyttäisimme niitä monipuolisesti Elämä on jatkuvaa muutosta, luopumista ja uuden oppimista. Minä päätin, ettei ainakaan minulla ole vielä aika viettää liian usein iltoja viinilasi kädessä, liian turvallisessa kiinni pysyen  ja omia aivoja “marinoiden.” Sinällään mukavuuden halun lisääntymisessä ei ole mitään pahaa ja se kuuluu osana ikääntymistä. Ihmisellä ja myös koirankasvattajalla on oikeus elää myös lopulta enemmän itselleen. Se on aivan normaali vaihe ihmisen valmistautuessa ikääntymiseen.

Elämä ei mene eteenpäin ilman tekoja ja rohkeutta

Nyt oli aika haastaa omaa elämää vastaamaan omia sisäisiä ja välttämättömiä elämän muutoksen tarpeita. Tiedostaminen johtaa heräämiseen, oivaltamiseen ja ratkaisuihin. Asiat johtavat toisiinsa ja yleensä elämässä tapahtuu juuri niin kuin on tarkoitus. On tervehdyttävää tarkastella omaa elämää ja sen suuntaa aika ajoin. Siinä oltiin taas tutun vanhan kysymyksen äärellä, miten yhtälöön sopivat koirat sekä koirankasvatus. Innovatiivinen ja luova ihminen keksii keinot, kun on pakko mennä eteenpäin elämässä. Minun oli vähennettävä koiramäärää ja sopeutettava kasvatusta elämän muutokseen.

Kuukausien kuluessa olen löytänyt muutamille koirilleni ihania koteja. Siinä on ollut tiukkoja paikkoja ja kyyneliä on vieritetty, mutta asiat ovat edenneet juuri niin kuin on varmasti parhaaksi omalle sekä koiran hyvinvoinnille. Periaatteni on, jos koira pääsee parempiin oloihin ja saa enemmän rakkautta kuin minä kykenen antamaan, ei voi olla väärin luopua koirasta uuteen rakastavaan kotiin. Surullista on, että nytkin eniten arvostelua on kuulunut muutamilta vanhoilta kasvattajilta, joilla omia koiria istuu häkissä ja juuri mitään ei tapahdu.

Dynaaminen elämä on liikettä ja sinä määräät suunnan

Olen vakuuttunut, että minun polkuni elämässä on terveen kehityksen, uuden oppiminen ja liikkeen vaaliminen elämäntilanteeseen sekä ikään soveltaen. Aivoja on päästävä haastamaan jatkuvasti, pitää oppia aktiivisesti uutta, aivoihin pitää rakentaa uusia muistijälkiä uusia kokemuksia edelleen kerryttämällä ja mukavuuden halullekin pitää löytyä tilaa. Mielekäs ja dynaaminen sopivasti terveessä liikkeessä pysyvä elämä on koirankasvattajankin perusoikeus. Asioilla on tapana järjestyä, kun määrätietoisesti kulkee kohti toivottua päämäärää.

Minulle opetettiin nuorena tärkeä vertaus. Ihminen ei saa olla järven selällä tuulen mukana kulkeutuva lehti, joka sattumanvaraisesti kulkee minne sattuu. Tärkeimpiä tehtäviä ihmiselle on pitää elämässä toivottu suunta. Lehdellä pitää olla peräsin ja sinä olet lehden kapteeni, joka ohjaa lehteä haluttuun suuntaan.  Älä ikinä anna työn, koirien,  harrastuksen, kiireiden, toisen ihmisen tai väsymyksen estää sinulle tärkeintä asiaa: eli omasta elämästäsi aktiivisen huolehtimisen. Muista olla oman elämäsi kapteeni ja huolehtia elämän oikeasta suunnasta elämän karikoiden keskellä. Näillä mennään purjeet ylhäällä, tavoitellen täysipainoista elämisen arvoista elämää.

“Ei se pelaa, joka pelkää” on vanha ja oikeastaan aika hyvä sanonta.  Älä anna turhien porttien rajoittaa elämääsi. Elämä on liikettä ja välillä kauhistuttaa, mutta ihmisen sisäinen ääni on harvoin väärässä, kun pyrkii huolehtimaan hyvinvoinnista. Hakeudu aina hyvän mielekkään äärelle sekä huolehdi itse elämästäsi suunnasta. 

 

 

Facebook Comments