Olen vuosikymmenien saatossa kasvattanut pentueen jos toisenkin. On nähty ja koettu yhtä sun toista. Nyt syntyi elämäni ensimmäinen azawakh pentue. Se pentue on nyt laittanut minut aivan polvilleen ja olen käytänössä pentueen kokoaikainen palvelija. En saa nukuttua juuri tuntia pidempään yhtenäkään yönä. Olen käytännössä jo zombie.

Tämä pentue oli tehtävä

Olin intona ja tämän pentueen olen halunnut toteuttaa yli 5 vuotta. Ostaessani pentueen emän “Mimin” (Ch Mintika de la Dehannaie) Ranskasta syksyllä 2016 löysin sille uroksen vahingossa kohtalon johdattamana jo samana syksynä. Puolasta oli minulle näet tulossa myös narttu ja siinä ihanassa pentueessa silmäni iskeytyi koko ajan brindle poikaan, jonka sitten hankin Suomeen “Mimiä” varten. Kasvattajana intuitio vain joskus sanoo, että tämä pentue on tehtävä. Sukutaulu ja koirat vain huutavat selkäpiissäni, että se on tässä. Se on se kasvattajan tärkein työväline tuo ainutlaatuinen ja mystinen intuitio.

Tämä pentue oli tehtävä ja tässä ovat aarteet

Nyt oli aika toteuttaa ihana unelma. Astutus sujui hienosti ja koirat halusivat toisiaan. Azawakheissa koirilla on ainutlaatuinen tahto ja voima valita omat siitos partnerinsa. Usein koirat eivät halua toisiaan ja silloin ei ole mitään tehtävissä. ”Hannu” ja ”Mimi” halusivat toisensa ja astutus oli helppo. Olimme kaikki intona ja ”Mimi” oli kantavana. Hain ”Mimin” synnyttämään ja siitä on alkanut orjuuteni.

Pentue makuuhuoneessa on haaste

Olen niitä intohimoisia kasvattajia, joiden pennut syntyvät makuuhuoneessa oman sängyn vieressä. Tästä alkoi täkkien ja minun ”minuuteni tuho.” Pahaa aavistamatta aloin odotella synnytystä täynnä intoa. Vuorokautta ennen tein pentulaatikon asianmukaisesti valmiiksi.  Se ei kelvannut nartulle. ”Mimi” kiisi sänkyyni nanosekunnissa. Nostin sitä takaisin pentulaatikkoon, mutta se ei kelvannut. Periksihän se oli annettava. Synnytys tulisi alkamaan sängyssä. Synnytys alkoi aika helposti ja siinä meni täkki numero yksi ja petauspatja. Ihana syksyllä ostamani unelmainen peite oli vihreässä nesteessä ja pilalla. Siinä meni samalla tyynykin ja petauspatjaa hinkkasin puhtaaksi tuntitolkulla. Azawakh tarvitsee näet aina tyynyn jalon päänsä alle.

Ensimmäisen pennun synnyttyä tajusin, että se pentulaatikko on nyt täytettävä peitoilla ja tyynyillä ja johan alkoi ”Mimi” viihtyä pentulaatikossa. Seuraava pentu syntyy ja taas on pussilakanat ja se peitto klähmässä. Pesukone on soinut nyt taukoamatta kohta kolme viikkoa. Pennut syntyivät helposti, mutta sitten alkoikin minun “helvettini.” Oletin, että voin nyt nukkua mukavasti. Mitä vielä, pennut rääkyvät kuin kurkkua leikattaisiin. Olin aluksi varma, että nyt joku kuolee ja hätä on suuri. Mitä vielä – pennuista vain joku on 2 cm päässä sisaruksista ja huuto on kauhea. Emä “Mimin” jalka hipaisee pentua ja taas kirkuminen on aivan kauheaa. Minä herään ja sinkoan pentulaatikolle. Olen hälytystilassa, koska peittoa on niin paksusti, että pelkään emän makaavan pehmusteisiin eksyneen pennun.

Hyvästi yöunet

Yöuneni ovat minimaaliset. Menen toiveikkaana nukkumaan. Illalla vaihdan pentueen peiton tai ainakin pussilakanan……pesu-, desifionti- ja huuhteluainetta kuluu niin paljon, että kemianteollisuuden tuotteista tullee pulaa maanlaajuisesti kaiketi viimeistään tammikuussa. Kaikki on hyvin. ”Mimi” ja pennut voivat maata kuivalla ja puhtaalla peitolla. Kaikki on hyvin noin kymmenen minuuttia, sitten joku huutaa ja joku asia on pennulla huonosti. En tiedä lapsosten oikkuja aina, mutta sen tiedän, että jos peiton alla on hiekanjyvä nämä pennut tuntevat sen ja ne eivät voi siinä kohtaa nukkua. Kaiken kukkurakaksi asialle huudetaan ja lujaa. Jos joku pentuja hipaisee, asia ilmoitetaan sangen kuuluvasti ja dramaattisesti. Minä olen henkihieverissä ja heräilen paniikissa tauotta.

Olen muissa roduissani oppinut heräämään pienimpäänkin ääneen ja aivoni on koodattu koirankasvattaja asetuksilla. Piipitys ja säntään pentulaatikolle. Nyt tämä aivojeni asetus ajaa minut perikatoon. Pennuilla ei ole mitään hätää, mutta dramaattiset huudot kaikuvat pentulaatikossa erinäisistä azawakh vauvojen mielestä karmeista syistä. Kylmyys, kovuus, hipaisut, kolhut, erillään olo, tissistä kisaaminen ovat dramaattisia tapahtumia näille epeleille ja noista asioista ilmoitetaan uskomattoman kuuluvasti. Juoksen joskus olohuoneesta paniikissa makuhuoneeseen, kun huuto on kauhea. Saan huomata, että yksi pentu on joutunut muhkean peiton pienen taitteen väärälle puolelle eroon sisaruksista ja se on karmea kohtalo.

Ei ole lämmitettävän peiton voittanutta

Lisää vaikeuksia on tulossa. Tänne tuli kauheat pakkaset ja menin ostamaan itselleni ihanan 2 metrin lämmitettävän peitteen. Eipä siinä mennyt kuin vartti “Mimin” tajutessa moinen ihana lämmin ylellisyys. Se hyppäsi heti sänkyyni pentujen ollessa kylläisiä. Pakkohan minun oli luopua peitteestä ”Mimin” iloksi ja mukavuudeksi. Epeli kuitenkin keksi nyt sen, että sänkyyn on kiva tulla muutenkin. Silloin harvoin kun pennut ovat hiljaa ja saan nukuttua, herään ”Mimin” iskiessä minua tassuillaan naamaan tai kylkeen. Se haluaa peiton alle tiettyyn mukavaan kohtaan nukkumaan. Sitten nukahdamme ja avot, sitten jo joku pennuista rääkyykin ja huolehtiva emä säntää pentujensa luokse. ”Mimi” alkaa kuoputtaa ja se kärsii. Minun on noustava ja mentävä asettelemaan sille peitot ja tyynyt mukavasti, että pentujen hoito onnistuu mukavasti pehmustetuilla alusilla.

“Mimin” aarre on lämmitettävä peitto

Nyt olen täysin ymmällä. Tämä on maailman se kahdeksas ihme. Miten nämä maailman köyhimmistä oloista tulevat koirat ovat ikinä selvinneet Sahelin alueella, jossa ne ovat eläneet hiekan keskellä savimajojen katveessa? En voi tätä ymmärtää. Minulla on ainakin makuhuoneessani maailman vaativimmat hienohelmat, jotka vaativat ympärivuorokautista palvelua ja pehmusteiden asettelua tauotta. Peittoja on mennyt jo kasa. Onneksi oli black Friday ja sain ostettua kymmenen uutta peittoa edulliseen hintaan. Yksi asia on varma, tämän pentueen jälkeen minä tarvitsen kunnon loman.

Hetkellisesti kaikki on hyvin ja voin nukkua nanosekunnin yhdessä pentujen kanssa

 

 

Facebook Comments