Minua on usein harmittanut koiramaailmassa ajan väärinkäyttäminen meriittinä. Aika ja sen kritiikittä jäänyt kunnioittaminen on saanut pahaa aikaan. Siitä esimerkkinä olkoon vaikka tyhmä loputon sokea linjaaminen ja lopulta rotujen “ulosmittaaminen.” Aika on arvokas asia ja historia opettaa paljon. Itse arvostan suunnattomasti tuloksekkaasti, kehittyneesti ja arvokkaasti harrastaneita ihmisiä. Olen saanut näiltä ihmisiltä itsekin suurimmat oppini. Mentorit ovat olleet minulle tärkeä osa oppimisprosessia koirissa. Vanhemmat ja osaavat kasvattajat ovat tukeneet minun kehitystäni koiraihmisenä, harrastajana ja kasvattajana. Mentorointi voi olla toisaalta hyvin vahingollista. Sitten on näet joukkio harrastajia, jotka ovat olleet mukana ikuisuuden saamatta aikaan mitään omaa. He jaksavat usein muistuttaa pitkästä historiasta koirissa, ikään kuin aika itsessään tekisi jostakin mestarin. Huono oppi siirtyy siinä kuin hyväkin.

Aika yksinään ei kehitä ketään, jos ei ole lahjoja, halua tai kykyä oppia. Yhdysvalloissa ihmettelin ehkä Suomea vieläkin enemmän kasvattajia, joiden suurin argumentti mielipiteelle oli aika rodun parissa. Mutta jos ei ole saanut aikaiseksi juuri mitään? Kannattaako silloin neuvoa ja olla asiantuntija. Vielä pelottavampaa on jos kritiikkiä vailla oleva kuulija uskoo. Huvittavinta oli rodussamme “kriisikeskustelut” uusista harrastajista. Vuosikymmeniä mukana olevat kasvattajat, jotka eivät ole saaneet uusia ihmisiä tai  kasvattajia mukaan toimintaan lukuisten vuosikymmenien aikana antoivat tehokkaasti neuvoja, miten uusia harrastajia saadaan mukaan. Samat ihmiset ovat pelottaneet kaikki pois rodustaan. Olin aivan kauhuissani. Samassa keskustelussa he iloisesti totesivat, että olipa kiva pennun kyselijä, mutta ei voi myydä kun heillä on lapsia.

Varsin usein kasvatuksessa saa neuvoja ja suvereeneja vinkkejä kasvattajilta, jotka ovat kasvattaneet koiria kymmeniä vuosia saamatta aikaan juuri mitään. Pahinta on, että he uskovat olevasa päteviä ja parhaita opettajia, koska ovat olleet mukana ikuisuuden. Hedelmistään puu tunnetaan ei ajasta. Pelottavinta ovat kriittisten “dippaajien” neuvot, jotka ostavat narttuja poikineen sieltä sun täältä ja onnistuvat aina kahdessa sukupolvessa kasvattamaan narttunsa perikatoon ja taas aloitetaan alusta. Kasvatuksessa vuosia voi kertyä vuosikymmeniä, mutta tulokset ovat surullisia ja materiaalin tuhlaus lähinnä surullista. Sattuu korviin kuulla, kun sitten annetaan vuosikymmenien kokemuksella neuvoja aloittelijoille. Viisasta on toki antaa periksi pentueen tai muutaman jälkeen, jos ei usko tulevaisuuteen rotun tai linjan kanssa. Oikea periksi antaminen on viisautta, jos johonkiin ei usko sitä ei kannata tehdä. Surullista on linjata, linjata ja linjata sekä saada huippuja näyttelykoiria, mutta lisääntyminen on mennyttä tai sairaudet kasaantuneet. Sitä mallia ei kannata opettaa tai oppia ja tätä koiramaailmassa on ollut liikaa.

Kasvatuksessa pätee liian usein sama, ajasta ja esimerkeistä ei ole opittu. Rotuni ovat täynnä näkemystä vailla linjattuja koiria, jotka ovat laihoja kopioita alkuperäisistä linjauksen kohteistaan. Hedelmällisyys laskee ja koirien luonteet ovat lässyjä. Kasvattajilla voi olla kuitenkin vuosikymmenien kokemus ja neuvot sen mukaisia. Aivan yhtä paljon kun toitotetaan kokemuksen kuulemista pitää olla omaa näkemystä ja kykyä valita mitä kuuntelee. Elinvoiman, hedelmällisyyden, luonteiden ja ulkomuodon kuuluu parantua ajan kanssa ei laskea, vaan miten usein on käynyt.

Muistakaa siis katsoa mentoreissa muutakin kuin aikaa. Seuratkaa asennetta, tuloksia ja todellista osaamista. Arvioikaa tuloksia pelkkiä näyttelytuloksia syvällisemmin. Seuratkaa pentuekokoa, terveyttä, luoteita ja kokonaiskuvaa koirissa. Osaavilla ja sydämellään intohimoisesti mukana olevilla taidokkailla harrastajilla voi olla hyvinkin ristiriitainen maine, silti ainakin itse olen heiltä itse eniten oppinut. He voivat olla vaikeita ihmisiä. Kaikkien kaverilla, joka ollut mukana sen viisikymmentä vuotta en ole välttämättä mitään kovin arvokasta oppinut kasvatuksesta. Käyttäytymisestä tai tavasta hoitaa asioita olen voinut oppia paljonkin.  Huvittavinta on, että “mielipiteet kasvatuksesta ja jalostuksesta on kuin peräaukko”, kuten yksi legendaarinen lhasa apso kasvattaja minulle totesi. Se peräaukko on jokaikisellä, vaikka ei olisi pienintäkään kykyä tai taitoa itse kasvattaa koiria.

Muistakaa erottaa toisistaan, ihmisenä ihanat diplomaattiset esikuvat ja elämässään esimerkilliset ihmiset, todella taidokkaista kasvattajista. Usein nämä asiat eivät kulje käsi kädessä, jos kulkee niin hyvä niin. Koiramaailmassa ja sen traditioissa toistetaan usein mentorien sekä perinteen merkitystä. Se onkin tärkeää, mutta uutta ajattelua, omia ajatuksia sekä luovia uusia innovaatioita ei saa tukahduttaa. Koiran kasvatuksessa ja koiraharrastamisessa tarvittaisiin enemmän uutta virkistävää tapaa ajatella sekä kasvattaa koiria. Luovuus on erinomainen ominaisuus koirissakin. Liian paljon vanhoja rajoittavia uskomuksia ja valhellisuuksia on viety eteenpäin perinteen nimissä kyseenalaistamatta asioita.

Muistakaa siis kunnioittaa aikaa ja historiaa sekä oikeaa osaamista. Mutta muistakaa, pelkkä aika ei riitä tai tee kenestäkään seppää. Päinvastoin jos vuosikymmeniä on lukuisia ja tulokset kauheita, juoskaa kauas. Viettäkää silloin mielummin aikaa uusien kriittisten ja oppimaan pyrkivien harrastajien kanssa. Moni ikävä ja haitallinen traditio ja uskomus roduissa on siirtynyt eteenpäin osaamattomien kasvattajien ja harrastajien käsissä, kun kriittinen ajattelu on puuttunut. Vain ajan sekä perinteiden sokea uskominen on estänyt usein terveen sekä hedelmällisen kehityksen monissa roduissa, ainakin näin on käynyt liian usein omissa roduissani.  Suhtautukaa aikaan siis kriittisesti ja katsokaa, mitä se pitää sisällään. Miettikää, voisiko jotakin tehdä paremmin ja tuloksekkaammin.

“Hedelmistään puu tunnetaan.” Katso mitä ja keneltä opit. Aika on usein väärinkäytetty meritti rotukoirissa. Ihaninta on vuosikymmenien kokemus, näkemys ja osaaminen sekä siitä osalliseski pääseminen. Ihana muisto edesmenneen sekä osaavan ulkomuototuomarin ja kasvattajan Carlos Fernandez-Reanun kehässä.

Facebook Comments