“Välitestamentti” – koirankasvattajan suurin haaste ei useinkaan ole koirissa

Koirankasvattajana itse aktiivisesti toimiessa ja harrastajakunnan kenttää Suomessa sekä kansainvälisesti seuranneena olen vuosikymmenien saatossa tullut pohtineeksi usein kasvattajia koirien sekä kasvatuksen näkökulmasta.  Koirankasvattajan on aivan yhtä tärkeää pohtia omaa “asenneilmapiiriä”, mentorointikykyä, käytöstä ja ihan ihmisenä kasvua. Aloitetaan positiivisesta. Tässä harrastuksessa olen tavannut satoja mahtavan kannustavia, pirteitä, hyvinvoivia ja todella yhteistyökykyisiä koirankasvattajia Suomessa sekä ympäri maailmaa. He houkuttelevat uusia harrastajia ja osaajia harrastuukseen mukaan. Eräät suurimmat esikuvani kasvatuksessa ovat olleet juuri heitä. Mennäänpä sitten siihen haastellisempaan osioon ja negattivisempaan puoleen. Kasvattajien joukossa on myös aivan liian suuri joukko todella vaikeita, ilkeitä, negatiivista energiaa huokuvia, yhteistyökyvyttömiä ja lapsenomaisesti käyttäytyviä harrastajia.  He karkottavat ihmisiä harrastuksesta ja aiheuttavat koko harrastukselle huonoa mainetta. Voi todellakin sanoa, että koirankasvattajan suurin haaste ei ole aina koirat, vaan omat henkilökohtaiset asenteet sekä elämän hallinta.

Ihmisen kasvun ja kehityksen edellytys on myös omasta itsestä huolehtiminen. Koirankasvatus ja koirilla harrastaminen on luonteeltaan todella kokonaisvaltaista.  Se vie imussaan mukana todella helposti, joskus jopa koko elämän. Koiraharrastajat voivat helposti laittaa koirat kaiken edelle. En juuri tiedä toista harrastusta, joka olisi yhtä kokonaisvaltaista kuin koiraharrastus. Juuri sen vuoksi suhteelisuudentaju helposti hämärtyy ja sillä voi olla todella moninaisia haitallisia vaikutuksia harrastajaan itseensä. Koirat voivat jopa viedä ihmistä entistä vahvemmin epäsosiaaliseen suuntaan.

Muista hoitaa opiskelut ja valmistua ammattiin

Tiedän itse kokemuksesta, mistä puhun. Minulla itsellänikin aikoinaan opiskelut laahasivat koirien takia todella pahasti perässä ja oli jo lähellä, että en koskaan valmistu. Pääsin aloittamaan koirankasvatuksen jo teini-iässä. Sitten koin herätyksen ja ymmärsin, että minun on valmistuttava mielekkääseen ammattiin ja saatava opinnot loppuun. Koin onneksi hieman alle 30-vuotiaana kolmenkympin kriisin ja halusin saada elämään laajempaa sisältöä sekä varmuutta. Surullista on, että tuon loistavan ratkaisun tehdessäni sain myös paljon kritiikkiä osakseni, vaikka päätös oli paras mahdollinen. Jouduin hieman hiljentämään tahtia harrastamisessa sekä kasvatuksessa. Sain etsiä useille koirilleni uusia koteja ja ongelmia ei ollut paitsi tietysti joillakin “ulkopuolisilla” kasvattajilla.

Koirat pääsivät ihaniin yhteistyökykyisiin koteihin. Se laajensi kasvatukseni todelliseksi tiimityöksi. Tuo päätös valmistua ja osaomistaa koiria oli elämäni parhaita. Valmistuminen sekä elämässä muiden rakenteiden vahvistaminen oli hyödyllisintä pitkällä tähtäimellä minulle ihmisenä sekä sitä kautta kestävälle kasvatukselle. Mukaan kasvatukseeni ja harrastamiseen tuli uudella tavalla monia uusia ihmisiä. Minä luovuin, mutta tajusinkin samalla jakavani jotakin hyvää.

Elämässä koirat eivät aina tule ensin

Muistakaa aina antaa tilaa kasvattajille myös ihmisenä kasvaa ja kehittyä. Järkevä ihminen tietää omassa elämässään, mitä pitää tehdä. Elämässä koirat eivät aina tule ensin. Koirienkin hyvinvointi on aina viimekädessä kiinni kasvattajan hyvinvoinnista. Koiraharrastajallakin on oikeus monipuoliseen ja rikkaaseen elämään. Elämän erilaisissa tilanteissa se voi tarkoittaa erilaista määrää koiria ja myös koirien kannalta tärkeintä on koirien hyvinvointi. Harrastamista on hyvä osata sopeuttaa elämän muuttuvissa tilanteissa, jotta elämä tulee monipuolisesti elettyä. Opiskelut, ammatti, parisuhde, perhe, koti, muut harrastukset ja omasta itsestä huolehtiminen ovat äärimmäisen tärkeitä asioita. Muista aina varoa, että elämä ei ole vain pelkkää koiraa.

On hyvin surullista nähdä ihmisiä työssä, josta he eivät pidä. Koirien takia ihmisiä ajautuu työelämään ilman varsinaista päämäärää, koska on vain elettävä ja elätettävä koiria. Muistakaa siis kaikki nuoret harrastajat käydä koulua kunnolla, hoitakaa opiskelut kuntoon ja valmistukaa mielekkääseen ammattiin. Itse tiedän aivan liian monta kasvattajaa, jotka eivät lainkaan pidä työstään tai työtä ei juuri ole koska opiskelut jäivät aikanaan koirien takia hoitamatta.

“Pelkillä koirilla ei pitkälle pötkitä”

On surullista, että kunnianhimo suuntautuu kokonaan vain harrastamiseen ja elämästä jää pohtimatta kestävyys ja muut mielekkään elämän osa-alueiden rakentaminen. On harmillista, että lahjakkuus ja ihmisen monipuoliset resurssit jäävät käyttämättä. Nyt jo puhutaan urheilijoiden alkoholismista ja masennuksesta sekä valtavasta tyhjyyden tunteesta ammattimaisen tai puoliammattimaisen uran päättyessä. Uskokaa tai älkää samaa löytää muista ammattimaisista tai intensiivisistä harrastuksista ja myös koiraharrastuksesta. Pelkkä koira ja koirilla harrastaminen harvoin riittää tyydyttämään ihmisen onnellisuuden tai kunnianhimon tarpeita.  Uskallan väittää, että alkoholin liikakäyttö ja henkinen pahoinvointi voi olla turhan tavallista myös koiraharrastuksessa, kun lopulta paljastuu, että harrastus ei “kantanutkaan” loppuun saakka elämään mielekkyyttä tuomaan ja “tähti on laskussa.” Vielä surullisempaa on, kun koira muuttuu pelkäksi ja ainoaksi kunnianhimon välineeksi elämässä. Nämä harrastajat ovat usein todella raskaita kaikille ja kilpailuvietti on helposti ylikorostunutta.

Koiraharrastaminen on joskus myös helppo tapa paeta elämää. Perhe-elämän ja parisuhteiden haasteet sekä vaativuus ovat joskus todella vaikeita sovittaa muuhun elämään. Puoliso ja perhe jäävät myös helposti liian vähälle. Taas tiedän omasta kokemuksesta, mistä puhun. Epäsäännöllisyys, matkustaminen ja jatkuva poikkeustila arjessa ovat vaativia asioita. Sen vuoksi meillä on lapsia ja puolisoita sekä ex-puolisoja, jotka inhoavat koiria. Nostan aina hattua koirankasvattajille, joiden lapsetkin rakastavat koiria. Silloin on yleensä tehty jotakin oikein ja lapsetkin ovat saaneet osansa. Puolisoiden kohdalla on myös hyvä saavutus, jos he vielä vuosikymmenienkin jälkeen pitävät koirista. Muista aina varoa, ettei elämä ole pelkkää koiraa ja olet tukehduttanut muun elämäsi koirilla.

Hyvinvointi tarkoittaa onnellisuutta ja avoin mieli kantaa pisimmälle

Koiraharrastajan ja varsinkin kasvattajan onnellisuus tarkoittaa hyvää oloa. Kasvattaja voi hyvin, koirat voivat hyvin ja kasvatuskin on toivon mukaan terveellä pohjalla. Suhteellisuuden tajussa suurena apuna ovat ulkopuolisten kontaktien säilyminen. Työkaverien, sukulaisten ja lapsuuden ystävien vierailut sekä kommentit ovat todella tervetulleita. Ei ole haitaksi, jos he välillä kauhistelevat: “Onko niitä noin monta.” “Etkö ikinä ehdi kylään.” Koirakasvattajankin on hyvä pitää ystävyyssuhteita yllä elämässä hieman laajemmin. Älä erakoidu ja “hullun koiraukon tai koiramummon” maine ei ole aina eduksi, vaikka niitä piirteitä meistä monesta löytyykin.

Uusien harrastajien tukeminen ja kannustaminen ovat todella tärkeitä asioita. Älä koskaan ole liian ryppyotsainen. Suvaitsevaisuuden lisääminen on kasvattajien suurimpia haasteita. Uudet sukupolvet katsovat asioita eri kantilta. Ei heitä kannata tuomita, vaan kannattaa yrittää kuunnella ja opettaa. Oma asenne ratkaisee. Tämä harrastus eläköityy hurjaa vauhtia varsinkin maailmalla, koska liian umpimieliset kasvattajat ja harrastajat eivät osaa jakaa harrastuksen hyvää, iloa ja tieto-taitoa avoimella tavalla. Elä ajassa ja pysy mukana kehityksessä. Somea ei kannata kauhistella, vaan ottaa siitä hyöty irti. Harrastuksemme ja kasvatuksen suurimpia haasteita on kyky uudistua. Se vaatii uudistusmielisiä ja avarakatseisia kasvattajia. Pidä mieli avoinna, opi aina uutta ja tutustu vieraaseen. Kehitä itseäsi ja pysy ajassa mukana, mennyttä “hyvää aikaa” ei saa takaisin.”  Menneen hyvän muistelu on joskus jopa surullista ja kertoo taantumasta. Tee tulevasta sitä hyvää, äläkä haikaile menneeseen. Katkeroituneet harrastajat ja vanhukset ovat surullista kuultavaa.

Unelmia kohden

Omana tähänastisesta tehdystä ja eletystä elämästä koirakasvattajana ja harrastajana voisin “välitestamenttina” sanoa. Ole “koiraihminen”, mutta älä koskaan muutu kokonaan koiraihmiseksi. Elämä on ainutlaatuinen ja monipuolinen kokonaisuus, joka pitää kokea ja elää. Olen tehnyt hurjasti töitä kasvatuksessa ja harrastamisessa, että kasvatuksen tavoitteita on saavutettu ja muutama unelmakin on täyttynyt sekä vähän päällekin. Omassa muussa elämässä olen saanut tehdä todella paljon töitä, että olen voinut totetuttaa myös muita unelmia, koska olen koirakasvattaja. Olen maantieteilijä ja aikoinaan halusin käydä kaikilla mantereilla sekä lukemattomissa kiinnostavissa paikoissa, ne ja yli 50 maata on koluttu. Koirahoitajat ovat olleet joskus pulassa ja vahingoitakaan ei ole vältytty. Unelmilla on hintansa, mutta pelätä ei saa liiaksi. Koirankasvattajallakin on satunnaisesti oikeus epäonnistua ja tehdä vahinkoja. Se on elämää.

Erityisopettajana haluan opettaa haastavia nuoria, joilla kaikilla on takanaan suunnattoman monipuolisia tarinoita elävästä elämästä. Minä haluan, että minulla on kerrottavana omasta elämästä myös satoja tarinoita. Minun pitää jokaisena työaamuna olla töissä valmiina antamaan, rohkaisemaan ja hymyilemään. Tärkein työväline on aito kiinnostus nuoresta ihmisestä ja se kantaa usein pitkälle. Ainoa tapa huolehtia omasta ammattitaidosta on huolehtia omasta jaksamisesta ja onnellisuudesta. Nuorten avulla olen oppinut, että jokainen päivä on uusi mahdollisuus ja aito kiinnostus riittää. Asenteita voi muuttaa jatkuvasti ja menneesseen ei kannata lukittautua. Asioita voi tehdä aina uusilla tavoilla. Myös koirakasvattajien kannattaa kokeilla uusia ja avaria tapoja tehdä asioita. Itse olen ollut jumissa asenteissani aina aika ajoin liian pitkään.

Suvaitsemattomuus on harrastuksessa valitettavasti vain lisääntynyt. Täyttä elämää ei voi elää ja unelmia elämässä toteuttaa ilman riskejä ja ilman virheitä. Koirakasvattajana unelmien toteuttaminen se onkin vaikeaa, koska unelmissa on kuljetettava mukana myös omia koiria ja kasvatustaan. Sanonta; “missä on tahto siellä on tie” vie pitkälle. Koirankasvattajalta vaaditaan usein kekseliäisyyttä ja rohkeutta seisoa omilla jaloillaan omissa päätöksissä pää kylmänä. Elä siis unelmaasi, elä täyttä elämää ja tee juuri ne asiat, jotka sydän sekä oma järkesi sanoo.  Tee hyvää, ole onnellinen, hymyile ja olet todennäköisesti parasta pr-toimintaa koko harrastukselle. “Karavaani kulkee ja rakit haukkuvat.” Senhän tiesi jo vanha kansa. Ihaninta elämässä ovat eloisat elämästä nauttineet vanhukset, taskussaan meheviä salaisuuksia ja muisti täynnä tarinoita täysillä eletyn elämän varrelta. Kiitos Norma Hamilton, suurin esikuvani ja minä pyrin samaan….

Koirankasvattaminen on hyvin kokonaisvaltaista ja kasvattajalta vaaditaan todella paljon laadukkaan ja monipuolisen elämän ylläpitämiseksi.

 

 

 

 

Facebook Comments