Ulkomuototuomarin tärkein ominaisuus on aito innostus ja rakkaus koiriin

Minä olen käynyt koiranäyttelyissä pitkään ja paljon. Aivan viimeisinä vuosina innostukseni on hieman laskenut, mutta onneksi kasvatinomistajat ovat olleet sitäkin ahkerampia. Koiranäyttelyt ovat Suomessa kasvaneet ja määrä on lisääntynyt jo melkein holtittomuuksiin asti. Se tarkoittaa suurempaa tarvetta myös ulkomuototuomareille. Määrän lisääntyminen on tarkoittanut myös ulkomuototuomarien kirjon suurta lisääntymistä. Viimeisinä vuosina itse ulkomuototuomarina toimiessani, kasvattajana ja näytteilleasettajana on minulle noussut esiin yksi kriteeri ylitse muiden. Se on tuomarin asenne ja suhde koiriin. Mielestäni ulkomuototuomarin tärkein työväline on aito innostus ja rakkaus rotukoiriin. 

Lajiin kyllästyneet arvostelijat

Liika on liikaa ja jos hommasta ei pidä, kannattaa pitää tauko. Leipääntyminen ja kyllästyminen ei saa näkyä kehässä. Minusta surullisinta kehässä on aina, mikäli ulkomuototuomari on selvästi kyllästynyt ja tympääntynyt tekemiseensä. Asenne näytteilleasettajia ja koiria kohtaan heijastuu kaikesta. Viimeisen vuosikymmenen aikana olen mielestäni tavannut aikaisempaa enemmän tympääntynyttä asennetta kehässä. Koirien arvosteleminen on jonkinlainen kutsumus ja mielestäni ulkomuototuomarin keskeisin työväline on aito kiinnostus arvostelemiseen. Suurella osalla tuomareista tämä tietysti on ja se myös näkyy.

Kaikki lähtee kutsumuksesta

Ulkomuototuomari on välittävästi läsnä, kohtelee näytteilleasettajia asiallisesti ja selvästi pitää koirista sekä kohtelee koiria hyvin. Mielestäni letkautukset, hymy ja aidon innostuksen näkyminen kehätyöskentelyssä on ulkomuototuomarille tärkeitä asioita. Me kaikki muistamme edesmenneen Hans Lehtisen hauskoista letkautuksista ja suhde harrastukseen sekä rotukoiriin oli rakastavaa. Toinen suuri esikuvani Rainer Vuorinen on hyvä esimerkki tunteen palosta, joka näkyy hänen suhteestaan arvostelemiseen. Näistä esikuvista molemmat ovat antaneet minulle ikimuistoisia hetkiä kehissä sydämestä tulleilla osaavilla arvosteluilla ja aidosta kiinnostuksesta rotukoiriin. Palaute on voinut olla kriittistä tai positiivista, mutta palaute on ollut aitoa ja vilpitöntä. Aito kiinnostus roduista on johtanut vuosien kuluessa tuomarilla tietämykseen ja näkemykseen kasvuun,  näillä ulkomuototuomareilla on varaa sanoa sanottavansa.  Ilman aitoa innostusta ei voi rotuja oppia.

Kehien egon korostajat ja diivailijat

Vastakohtana aidolle kutsumukselle rotukoirien arvostelemiseen ovat oman egon korostaminen, diivailu ja ansioiden kerääminen. On hyvin ikävää mennä kehään, kun saa huomata pätemisen ja ulkomuototuomarin olemuksen olevan se tärkein asia. Yksi pätevä ja kokenut tuomari sanoi viisaasti, että ulkomuototuomarilla voi olla taipumusta narsismiin ja siksi he hakeutuvat kehän keskelle. Mutta narsismi ei saa ottaa ylivaltaa, sillä sittenkin kyseessä on se koiran arvosteleminen.  Silloin tällöin kehässä tuntuu kuitenkin olevan kyse tuomarista eikä koirista. Näihin kehiin kuuluvat näpäytykset ja tuomarin suurenmoiset kertomukset tietämyksestään, viimeistään ainakin näyttelyillallisilla. Nämä tuomarit tunnetaan usein ilkeydestään ja loputtomasta tarpeestaan kertoa omista suurenmoisista tekemisistään.

Tuntemattomista suuruuksista tukuttamiseen

Yhtä ikävänä koen tyhjästä nousseet tuomarisuuruudet ilman sen suurempia oikeita aikaisempia ansioita rotukoirista. Pian nämä “nousukkaat” eivät muuta teekään kuin arvostelevat koiria. He olivat ihmisiä oikeissa paikoissa oikeaan aikaan ja saivat usein laajat ulkomuototuomari oikeudet levottoman Euroopan tuoksinnassa nousevissa vakiintumattomissa kennelpoliittisissa oloissa. Näissä maissa usein pohjoismainen päiväraha vastaa jo monen päivän palkkaa ja motiivina tuomariuteen voi toimia raha. Silti ns. uusissa kennelmaissa Itä-Euroopassa sekä Aasiassa on myös tietysti koko joukko osaavia, taidokkaita ja aitoa kutsumusta omaavia tuomareita.

Yleistäminen on huono asia. Kenenkään kotimaa ei kerro ulkomuototuomarin tasoa. Kehässä sitten nähdään se oikea osaaminen ja asenne. Surullisesti sitten tunnistat tietämättömät tukuttajat, kun saatkin pian huomata, että jokaisella koiralla on huonolla englannilla kirjoitetut lähes identtiset arvostelut. Kehä muistuttaa joskus juoksukilpailua eikä koiranäyttelyä. Kyseessä voi olla all-rounder tuomari, jonka historia harrastuksessa on ohuen ohut, eikä sen syvällisempää tietämystä roduista ja koirista välttämättä ole suomalaiseen tieto-taitoon verrattuna.

Osaamisen puute koirista ja roduista näkyy arvostelussa

Samaan kastiin kuuluvat ulkomuototuomarit, joilla ei ole riittävää omakohtaista kokemusta koirista. Seisotat koiraa kehässä ja voitkin huomata, että koiran käsitteleminen ei ole ulkomuototuomarille lainkaan sujuvaa ja luontevaa. Rotuja käsitellään eri tavoilla ja on surullista, kun koiria tai rotua käsitellään osaamattomasti. Turkin kanssa ollaan hukassa tai varautuneita vinttikoiria lääpitään kerta toisensa jälkeen tai kovakouraisesti, kun yhden kerran pitäisi tässä tapauksessa riittää ja lähestymisen pitää olla rodun huomioiva. Osaammattomuus näkyy turhan usein myös taitamattomuutena suhteuttaa koiran ikä arvostelussa. Taitamaton rodun tuntija ei tiedä ja uskalla palkita koiria oikein ikään suhteutettuna tai vaatii rodulta vääria asioita väärään aikaan. Rodut kehittyvät omaan tahtiinsa ja hyvä ulkomuototuomari kyllä tietää, miltä ihanteellinen rotunsa edustaja suunnilleen näyttää missäkin vaiheessa. Liian usein halutaan valmiita koiria jo lähes pentuluokasta lähtien.

Esittämisestä monipuolista omakohtaista kokemusta vailla olevana keskittytään helposti enemmän hihnan asentoon koiralla, kun koiriin. Voit viedä kehässä dominoivaa urosta ja silloin sinä esittäjänä määräät koiran paikan. Hihna tulee silloin usein päältä, eikä leaun alta. Se ei ole tietenkään koiran hirttämistä, joka on eria asia. Mutta ihminen, joka ei lainkaan ole riittävän kokenut itse esittäjänä tai tunne rotuasi on oppinut mantran, jota hoetaan: “Hihna leuan alle tai muuta vastaavaa.” Tunnet esittäjänä myötähäpeää, kun huomaat, ettei kehän keskellä seisova tuomari tiedä, mistä on kyse ja mitä rotua hän arvostelee.

Aito innostus ja osaaminen on parasta

On ihana viedä oma koira kehään, kun sen arvostelee ihan oikea koiraihminen, joka on sinut koirien ja rotusi kanssa. Onneksi ulkomuototuomareista valtaosa on juuri heitä. He ovat eläneet koirien kanssa, näyttelyttäneet koiria ja tutustuneet harrastukseen syvällisesti. Nämä tuomarit kunnioittavat näytteilleasettajia ja koiria, jotka kaiken rahoittavat sekä mahdollistavat. Olipa koira heidän mielestään sitten hyvä tai huono, arvostelu tulee perustellusti ja koiraa kohdellaan hyvin.

Vanhana kasvattajana on vieläkin ihanampaa huomata, että ulkomuototuomari on todella perehtynyt koiriin ja rotuun sekä osaa asiansa. Tuomarilla on oma linjansa ja näkemyksensä, jonka takana hän perustellusti seisoo. Nämä ulkomuototuomarit ja kokemukset tekevät näyttelyttämisestä edelleen mielenkiintoista ja mielekästä. Näitä tuomareita löytyy jokaisesta maasta ja jokaisesta ikäluokasta. Suomalaisten ulkomuototuomarien taso on maailman tasoon verrattuna erinomaista, vaikka “vauhtisokeus” on tarttunut lajissa vähän jokaiseen maahan ja myös suomalaisiin. Näytteilleasettajana olen alkanut entistä tarkemmin miettimään, minne ja kenelle tuomarille koiriani esitän. Se on paras tapa vaikuttaa ja sen avulla voit säilyttää näyttelyttämisen mielekkäänä. Kaikkialle ei kannata mennä. Toivon kaikille mukavia ja antoisia koiranäyttelyitä harkintaa käyttäen.

Aito innostus, kunnioitus ja tietämys koirista ovat ulkomuototuomarin tärkeimmät työvälineet. Näillä tuomareilla on kokemusta sekä näkemystä rotukoirista ja näyttelyttämisestä. Heidän kehässään on mukava ja merkityksellistä olla. Kuvassa yksi suurista edesmenneistä legendoista Pamela Cross-Stern (Sternroc). Kuvassa mukana myös Helsingin Voittajanäyttelyn puheenjohtaja ja arvostettu tuomari itsekin Kari Järvinen sekä silloinen Kennelliiton toiminnanjohtaja Marjukka Silolahti. Allekirjoittanut esittämässä koiraansa WW-98, NordW-97, FinW-94-97  Quailmoor Night Lark voittamassa BEST in SHOW I voittoa Helsingin voittajanäyttelyssä vuonna 1997. 

Facebook Comments