Tervetuloa minun maailmaani

Julkaistu 5.2.2011 22.12, kirjoittanut Juha Kares

Lumi ei ota loppuakseen. Ulkona olisi loputtomasti lumitöitä, pitää siis keksiä muuta tekemistä, jotta voi laistaa lumenluontia. Olen pitkään ajatellut aloittaa kirjoittamaan koirankasvattajan elämästä opiksi ja ojennukseksi muille. Jaettu taakka on helpompi kantaa. Ehkäpä joku saa ideoita ja ajatuksia omaan arkeen pohdiskeluistani. Toisaalta toivon, että nuoret kenneliä ja koiran kasvatusta haaveilevat nuoret näkevät, mistä kaikesta tässä koiran kasvattamisessa on kyse. Tervetuloa minun maailmaani!

On myös totta, että päiväkirjan pitäminen ja ajatusten kirjaaminen ylös selkeyttää asioiden käsittelyä. Tämä on aina keskiverto koiran kasvattajalle suureksi eduksi. Koiran kasvattajan arki on usein niin hektistä, että on itsekin vaikea pysyä kärryillä ja muistaa puoletkaan tapahtuvista meneillään olevista prosesseista. Edellinen on erityisen vaikeaa varsinkin jos sattuu käymään töissä, on mukana yhdistystoiminnassa sekä eri toimikunnissa, elää perhe-elämää, ylläpitää ystävyyssuhteita, toimii ulkomuototuomarina, kirjoittaa artikkeleita (kirjaa sekä nyt myös blogia), pitää viikonloppuisin koulutuksia (välillä arkisinkin), kilpailee koirien kanssa näyttelyissä, harrastaa useita rotuja ja rakastaa matkustelua. Siinä sitä yhdelle ihmiselle kerrakseen.

Maailma on pienempi ja kansainvälisempi kuin koskaan. Juuri tänään ja tällä hetkelläkin minulla on hoidettavana lukuisia kansainvälisiä projekteja. Minulla on toimitettavana kolmen koiran rekisterikirjat Venäjälle, joka ei ole niin helppoa kuin luulisi. Normaali posti katoaa helposti Venäjällä ja uskokaa tai älkää rekisterikirjat on toimitettava maahan toisin keinoin. Minulla on kolme suloista ja lupaavaa pentua, jotka olisi saatava uuteen kotimaahansa Thaimaahan mahdollisimman inhimillisesti – siinä lisää organisoimista. Yhdysvalloissa minulla on Uudessa Meksikossa todella kaunis narttu kasvatti, joka olisi astutettava tosi mielenkiintoisella uroksella Texasissa, siinä taas minulle ohjeistettavaa ja järjestettävää. Georgiassa ja Pennsylvaniassa puolestaan asuu USA:han viemäni ihanat löwchen nartut, joista haluan pennut takaisin. Ihanat yhteistyötä kanssani tekevät kasvattajat kuuntelevat ja kunnioittavat minun uros valintojani ja tietysti molemmilla kauniilla nartuilla juoksut nyt samaan aikaan. Urokset minulle nartuille on tiedossa, mutta laajassa maassa tekemistä riittää ja tahto tilani tiedottaminen jäi hieman viime tinkaan.

Samaan aikaan minulla on uusia tuonteja tulossa eri roduissa Uudessa-Seelannissa, Australiassa, Norjassa, Tsekeissä ja Englannissa. Pentujen kehityksen seuraamisessa ja tuomisen järjestelyissä työtä piisaa enemmän kuin kylliksi. Kuukauden päästä minulla on myös kolme koiraa lähdössä Englantiin ja koirien papereiden sekä matkojen organisoimisessa järjestettävää sekä ennakkovalmisteluja riittää jo nyt kosolti. Englannissa minulla on myös kaksi mielenkiintoista lhasa apso narttua, jotka odottelevat juoksujen alkamista. Koirat astutetaan Isossa-Britanniassa ja siinäkin taas minulle käytännön järjesteltävää riittää. En olisi koskaan nuorena koiran kasvatuksesta haaveillessani tajunnut ja ymmärtänyt, kuinka paljon kasvattajan ajasta kuluu byrokraattisten ja käytännön paperi asioiden sekä käytänteiden hoitamiseen eri puolilla maailmaa. Samaan aikaan on hoidettavana aivan normaali yhteydenpito eli puheluihin ja sähköposteihin vastaaminen, jotka pelkästään ne vievät aikaa päivittäin yli 3 tuntia. Viikossa pelkkien rutiini ja välttämättömyys puheluiden vastaaminen sekä kiireellisten sähköposteista kohtuudella huolehtiminen vie aikaa yhden vuorokauden verran. Käytännössä todellisia toimenpiteitä ja vastauksia vaativia e-maileja tulee vuorokaudessa keskimäärin 20 – 30 kpl ja puheluita noin 30 – 40 päivässä. Nämä siis vain yhteydenottoja, jotka koskevat kasvatustani. Sen päälle tulevat yhdistys, arkityöni, tuomarointiin liittyvät ja henkilökohtaiset yhteydenotot e-mailitse ja puhelimitse. Koirankasvattajalla siis puuhaa riittää ja uskokaa tai älkää moni vielä valittaa, että en ehdi huolehtia yhteydenpidosta tarpeeksi hyvin.

 

Nyt on karmeimpia mahdollisia lumisia ilmoja, koirat juoksevat ulos ja tulevat “lumipalloina” sisään. Lumi tarttuu karvoihin ja pian ne näyttävät käveleviltä lumiukoilta. Mukavintahan tässä touhussa on se, kun ne tulevat sisään. Siinä sitten sulattelevat itseään takan edessä ja pian on matot märkinä. On se hyvä, että kaukana idässä on taitavia matonpunojia, jotka tekevät taidokkaita ja kestäviä mattoja. Joudumme joka vuosi tekemään matkan, kamalimpina vuosina kaksikin, ostamaan mattoja lattioille. Voivat koirat sitten taas kastella vedellä ja välillä vähän kellertävämmälin aineella kauniita mattoja. Lopullisesti matoista yleensä tekee selvää kingcharlesinspanieleiden hampaat ja onpa meidän lyhytkarvainen bernhardilainen Eveliinakin louskaissut maton kitaansa. Uusin kingcharlesinspanielimme Flora on aivan erityisen ihastunut aitoihin itämaisiin mattoihin. Floralla on niin suloiset silmät, että en pysty sille olemaan edes vihainen. Erona bernhardilaisen maton maistamisessa on se, että Eveliina tekee matosta selvää noin 10 minuutissa, kun kincalle järsii mattoa kuukausi tolkulla ennen kuin se on pakko heittää roskiin. Lhasa apsot ja löwchenit onneksi eivät juuri mattoihin kajoa.

Tuntuu joskus surulliselta ajatella, että mattoa on voitu kutoa tai solmia vuosikin ja siinä sitten koiramme mutustavat aarteen säpäleiksi minuuteissa. Sellaista on elämä. Kunpa tietäisivät siellä kaukana idässä, kuinka paljon koirani työllistävät matonkutojia.

Minä ressukka joudun taas säästämään omissa ruoka kuluissa ja syömään pelkkiä Fittness muroja, jotta saan sitten puolestani ostettua uusia mattoja. Kierre on loputon. Minä en tiedä montaa asiaa varmana, mutta sen tiedän, että maton pitää olla itämainen ja käsin tehty.

 

Täällä lumen keskellä eletään jännittäviä aikoja, koska odotamme lhasa apso pentuja. Ruotsista löytyi todella mielenkiintoinen lhasa apso uros Swe & Dan & Norw Ch Whisborne Porthos. Arvostelin koiran juniorina Tanskassa erikoisnäyttelyssä ja annoin sille sertin useampia vuosia sitten. Oikeastaan tuosta hetkestä lähtien tämä uros on ollut mielessäni. Koiralla on ihanat mittasuhteet ja kauniit kuivat lavat. Minusta on tullut aivan “friikki” lapojen suhteen. Voi kunpa useampi koirakasvattaja ymmärtäisi raskaiden lapojen viheliäisyyden… Minun mielestäni lumisateet ja muutama muu luonnonmullistuskaan ei ole niin kauhea asia kuin raskaat lavat. Varokaa hyvät ihmiset raskaita lapoja!!!! Tuon parempaa neuvoa en osaa kenellekkään antaa tänään tiistai iltana 25.1.2011. Pitäkää raskaiden lapojen vitsaus visusti mielessänne ja opiskelkaa ongelmasta kaikki mahdollinen.

Odotan myös jännityksellä tuliaisia. Olen tässä asiassa toivottoman lapsellinen. Siippani mentyä työmatkoille, odotan aina tuliaisia. Laitoin tänään Budabestiin vihjailevan tekstiviestin, että ei tuliaisella nyt niin väliä, sillä se kertoo vain rinnassa puolisoa kohtaan tunnetun rakkauden määrästä. Lisäsin myös, että kotiin tultaessa soita minut alhaalle autokatokseen vastaan, jos et autosta jaksa kantaa kaikkia ylellisiä tuliaisia, jotka luultavasti painavat paljon.

No niin on ollut Porthos mielessäni kaikki nämä vuodet, mutta kun ei vain ole ollut sopivia narttuja menneinä vuosina. Porthos on mielenkiintoinen, koska aikoinaan lahjoitin Porthoksen äidin-äidin-äidin-äidin Int Ch Hylan Sho Tru Bye Bye Birdyn eli “Mairen” Ruotsiin saamaan yhden pentueen. Olin astuttanut “Mairen” USA:n tuonnillani Am & Fin CH Kinderland Ta Sen Rockefellerillä. Tällä koiralla oli mahtava etuosa, täysin suorat eturaajat ,mahtavat kuivat lavat ja pitkä olkavarsi, mutta valitettavasti myös turhan avoin häntä.  Tuosta pentueesta syntyi upea Multi BIS Int Ch Whisborne Braveheart. Koiralla oli sisko, jolla purenta oli pielessä, mutta se oli muuten aivan mieletön ja todella kuiva lapainen ihana narttu Whisborne Heart N Motion.

Annika Ultveit-Moe sai Heart N Motionista hienoja koiria aikaiseksi. Yksi näistä kauniista koirista oli BIS Int Ch Whisborne Feeline Feeling. Tämä narttu oli todella linjakas ja voittoisa koira. Tämä narttu astutettiin particolor uroksella, komealla, kookkaalla mutta hienosti itsensä kantavalla Nord Ch Whisborne Part O The Art:lla. Tämän isä oli Paul Stantonin yksi parhaista uroksista BIS Int & GB Ch Ffrith Smoke Signal. Tällä uroksella ja sen pojalla Part O The Art:lla oli todella hienot ja leveät chinit eli alaleuat (kaari ja leveys). Niin synnytti Feline Feeling ulkosiitosyhdistelmästä itseään hieman vaatimattomamman nartun Whisborne Fancy Pantsin. Tämän koiran Annika Ultveit-Moe astutti viisaasti tosi klassisella Kanadan tuonnilla Can & Nord Ch Brooksbjur Abra Ka Dabra, jonka takana kaukana on muuten myös oma Multi BISS Int Ch Chic Choix Ashley Wilkes.

Tästä yhdistelmästä syntyi siis itse Porthos. Mukavaa Porthoksessa on myös sen mittasuhteiden ja etuosan lisäksi, sen hieno väri. Rakastan particolor väriä, mutta värityksen tulee olla puhdas ja selvä. Kaulan täytyy olla valkoinen, muuten en voi katsoa koiraa omissa nurkissani. Epäsymmetriset laikut kaulassa particolor koiralla omassa kodissani saavat aikaan minulla suurta pahoinvointia ja toistuvaa päänsärkyä. Porthoksen näin uudelleen pari vuotta sitten Malmössä, jossa arvostelin muita rotuja. Siellä Porthos voitti ryhmän ja näyttelyn jälkeen kävin koiran läpi. Koira oli kehittynyt hyvään suuntaan.

Porthoksessa oli jotain tosi hyvää. Harmittelin vain, kun ei ollut narttuja tälle herralle. Myöhemmin huomasin, miten Porthoksen sisko periytti todella hienoja pentuja Ruotsissa. Innostuin lisää. Muistakaa aina tällaiset yhdistelmät: näyttävä ja puhutteleva uros, jonka siskot ovat huippu periyttäjiä…. Voit olla varma, että tuo uros auttaa omaa kasvatusta ensimmäisessä tai viimeistään seuraavassa sukupolvessa!! Tässä piileekin ongelman ydin. Kukaan ei oikein malta odottaa, vaan kaikki pitää saada ensimmäisessä sukupolvessa tässä ja nyt. Siinä seuraava neuvoni tiistai illalle. Malttia ja rakentakaa sukutauluja sekä yhdistelmiä pidemmälle tulevaisuuteen.

Sitten 1,5 vuotta myöhemmin tajusin yht´äkkiä, että minulla olisi vihdoinkin muutama sopiva narttu Porthokselle. Pyysin Porthoksen Suomeen ja koira matkasi Suomeen Elizabeth Axelssonin mukana. Itse olin tietysti tuolloin Egyptissä, joten rakas veljen tyttöni Sari Kares sai hakea koiran. Sanomattakin on selvää, että Egyptistä Assuanista Saharan laidalta toin myös maton…ihan oikean nubialaisen maton. Sellaista en ole koskaan ennen omistanut. Minulla ei ole sille vielä vaan oikein paikkaa. Ostin sen tulevalle mökille, ongelmana vain on, että vielä ei ole mökkiä….Nyt mökin hankkiminen on kuitenkin helpompaa, kun tiedän, että mökin täytyy sopia tuolle nubialaiselle värikkäälle matolle. Matto on turvallisesti paketissa ja kuiva, se odottaa mökin lattiaa. Matto on toistaiseksi aivan ureavapaa, joka on taloutemme matoille harvinaista. Toivottavasti mökki löytyy kesäksi. Sitten pääsisisi tuo nubialainen aarrekkin lattialle ja tutustuisi tuon koiran kasvattajalle kovin tutun

viheliäisen aineen kanssa. Pidän lukijat ajan tasalla asian suhteen.

Nyt kuuluu kauheaa kolinaa….Olohuoneen ovella lasia vasten hyppii estrellan vuoristokoiramme Anna, joka on lyömätön vahti. Valitettavasti koira on myös täysin lellitty versio uljaasta ja karusta Estrellan vuoriston laumanvartija serkuistaan. Aloitin kasvattajan mukaan pennun vieraannuttamisen laumanvartijan perinteistä poiketen virheellisesti jo omalla pennun sosiaalistamis prosessillani. Eli omat koirani nukkuvat pentuajan sängyssä, jotta tulevat todella tutuksi omistajansa kanssa. Samalla koirat sosiaalistuvat suuresti. Oppivat vain siinä sivussa kovin mukavuuden haluisiksi, joka ei ole laumanvartijalle hyve. Nytkin Anna haluaa sisään takkatulen lämpöön ikävästä lumisateesta… Mieluiten se loikoilee takkahuoneessa naudan taljan päällä, jonne se aina livahtaa salaa. Sinne se ehtii, jos keittiön pöydälle ei ole unohtunut mitään varastettavaa ruokaa. Kumppanini on työmatkalla Unkarissa ja minä säntäilen ympäri taloa koiria hoitamassa ja häikäileätön Anna käyttää tilanteen heti edukseen.

Silmiä on vähemmän näkemässä, minun häärätessä koirahuoneissa alakerrassa, Anna varastaa pöydältä herkkuja minkä ehtii… Se on niin röyhkeä otus. Olenkin sitä mieltä, että näiden koirien kuuluisi asua leipomoissa, eikä vuoristossa haisevien vuohien keskellä. Mitäköhän meidän Anna sanoisi, kun heittäisin sen karuun kylmään Estrellan vuoristoon haisevien lampaiden ja vuohien keskelle. Ei olisi takasta, pullasta, leivoksista, pikkuleivistä ja lehmän taljasta tietoakaan. Olen varma, että Anna heittäytyisi päivän Estrellan vuoristossa oleskelun jälkeen korkealta jyrkänteeltä alas, koska se ei kestäisi vuoriston karuja olosuhteita. Onneksi Anna kuitenkin on laumanvartija sielultaan ja se vahtii kaikkia pieniä koiria ja kotia kaikella sydämmellään. Rakastan tuota jästipäistä ja suurenmoista koiraa tosi paljon, niin rasittava kun neiti välillä osaa ollakkin. On hienoa, että on rotuja, joita länsimaissa ei ole luonteeltaan vielä täysin pilattu.

Samalla latailen tässä musiikkia joululahjaksi saamaani uuteen iPodiin, joka on pienempääkin pienempi. Pakko todeta, että Apple on lahjakas. On tosi harmillista huomata miten Nokia jää jalkoihin. Ikävää huomata miten nuoret eivät enää kehtaa puhua Nokian puhelimilla. Kauhukseni huomasin keväällä Istanbulissa, että Nokiaa ei edes myydä enää pääkaduilla vaan näitä suomalaisia puhelimia löytyy enää sivukatujen kojuista. Istanbulilaiset puhuivat iPhonen kopio puhelimiin ja Nokia näytti olevan jo Istanbulissakin mummojen puhelin. Niin tai näin iPodin music store on suurenmoinen ja sieltä voi laillisesti sekä kaiken lisäksi edullisesti ostaa kaiken hienon musiikin. Sieltä löytyy kertakaikkiaan kaikki. Minulla oli aikoinaan E. Morriconen Mission vinyylilevy ja soitin sen puhki. Latasin levyn nyt iPodiin ja tuo musiikki on jumalaista. Suosittelen tätä suurenmoista levyä kaikille.

Nokia on myös oiva esimekki koiran kasvattajalle. Voi miten kaikki kehuivat Nokiaa muutama vuosi sitten. Ei kannata elää menestyksen hurmiossa ja olla loputtoman tyytyväinen itseensä, vaan koko ajan pitää miettiä tulevaisuutta ja sen haasteita. On tärkeää koiran kasvattajallekin olla innovatiivinen ja pitää pysyä askeleen edellä tulevaisuudesta. Muuten ei voi onnistua pitkällä tähtäimellä.

Takaisin apsoihin. Nyt joulukuussa astutin ensimmäisen sopivan nartun Porthoksella. Kyse on nuoresta nartusta ja ulkosiitosyhdistelmästä. Kyse on tyyppijalostus ohjelman pentueesta, josta olen aivan villinä. Minua on vuosikausia surettanut loppuun linjatut lhasa apsot, joita syydetään maailmaan samoilla virheillä sukupolvesta toiseen, luonteiden ja hedelmällisyyden laskiessa sukupolvesta toiseen. Itse uskon, että linjaus on hyvä juttu, mutta tuloksien tulee olla parempia kuin esi-isänsä ei päinvastoin. Tämä ilmiö on karmeaa todellisuutta myös monessa monessa muussa rodussa. Ihmiset linjaavat kysymättä miksi? Monet eivät ole edes nähneet koiria joihin linjataan, kunhan nyt linjataan linjaamisen ilosta… Liian usein saadaan virttyneitä kopiota hienoista linjauksen kohteista.

Mikäli halutaan, että tulevaisuudessakin olisi linjattavaa on myös nyt käytettävä mielikuvistusta ja kasvatettava uusia koiria, joihin voidaan linjata. Sitten näitä uusia yksilöitä voidaan muistella rodun suurina legendoina. Niitä syntyy vain uudenlaisella ajattelulla. Tämän vuoksi kehitin muutama vuosi sitten menetelmäksi tyyppijalostuksen, jossa pyrin yhdistelemään täysin erisukuisia koiria, mutta joita yhdistää tietyt samanlaiset tekijät ja ominaisuudet. Ideana on yhdistellä perimältään erilaisia koiria ja elävöittää perimää, samalla luoda uudenlaista elinvoimaa. Tulokset näkyvät varsinkin myös luonteissa.

Kanadasta sain lainaksi mielenkiintoisen nartun Can Ch Tru Blu  Boston Cream Pie:n ali Bhun . Koira oli Neil Gravesin ,kuuluisan Tru Blu-kennelin”testamentti” tulevaisuuden lhasoille. Neil lopetteli apso kasvatusta ja antoi parhaan viimeisen narttunsa Eurooppaan. Bhun isoäiti on mielestäni yksi kaikkien aikojen hienoimpia narttuja Multi BIS & BISS Am & Can Ch Tru Blu Crespen. Nytkin vain ajatellessani tuota jumalaista koiraa kylmät väreet menevät pitkin selkääni.

No olen tosi onnellinen, että sain Bhun Suomeen saamaan yhden pentueen. Astutin koiran omalla legendaarisella uroksellani, jonka olin hankkinut Englannista. BISS Int & GB & AM & Nord Ch Kutani Reckless eli JK oli Englannissa vuoden apso ja voitti mm. ryhmän Windsorissa ja pari suurta erikoisnäyttelyn BIS-voittoa, jossa lähes kaksisataa apsoa. Koira oli myös vuoden siitoskoira Englannissa. JK on ollut sensaatiomainen periyttäjä. JK on tosi vahva ja sen lavat ovat aivan mahtavasti sijoittuneet. Ne ovat takana ja täydellisesti asettuneet. Vaikka koira on vahva, se kantaam itsensä täydellisesti. Koiran luonne on myös aivan uskomaton. JK:n hännänkiinnitys on myös suurenmoinen.

 

Oli selvää, että Bhu piti astuttaa JK:llä. Kyseessä ulkosiitos ja tyyppijalostus. Sain ominaisuuksia, joita halusin. Minulla on kotona Chic Choix Crespen Cream Team eli Lilo. Lilon lavat ovat viistot ja kuivat. Lilolla on tosi kaunis pää ja ihana kaula sekä täydellinen kaulan kaari. Lilo on hidas narttu ja runko tarvitsee aikaa. Tämän vuoksi Lilo saa ensin tehdä pentueet ja sitten se voi astua näyttelykehiin. Lilolla on yksi pentue Multi BIS Int Ch Barjea Mail Ling Pandan kanssa, joka oli odotettuakin lupaavampi. Kyseessä oli täysin ulkosiitosyhdistelmä. Ilokseni varmistuin myös, että yksivärisistä suvuista polveutuva Lilo kantaa parti väriä, kuten olin epäillytkin. Lilolla on myös pari mukavaa siskoa ja tosi komea yksi veli, joka tuli Fin Ch:ksi heti täytettyään kaksi vuotta eli Chic Choix The Cream Event ali Remy, joka asuu ystävälläni Eeva Talvitie-Lehtosella. Terveisiä vaan sinne Kangasniemelle.

Monet ihmettelevät nimeä The Cream Event. Kyseessä on kunnianosoitus menneelle. Bhun traditiossa Sho Tru kennelistä löytyy kennelin alkumetreiltä koira nimeltä BIS AM Ch Sho Tru The Main Event. Nähtyäni koiran Kalifornian auringossa 1980 luvun lopulla olin lentää selälleni, koira oli mahtava ja karismaattinen suurenmoinen lhasa apso. Tämän jälkeen koiran kasvattaja loi kokonaisen dynastian kerman ja kullan värisiä koiria, yhdessä edesmenneen Midge Hyltonin eli Hylan kennelin kanssa. Syntyessään Remy oli puneratva kuten The Main Eventkin, mutta suku on kyllästetty kerman värisillä koirilla, siitä siis nimi.

Nyt päätin astuttaa Lilon Porthoksella. Tyypiltään Porthos iskee Liloon ja sen sukuun tyyppijalostus periaatteella odotusarvoisesti  vieläkin paremmin kuin Panda. Samalla minä saan toivon mukaan parti jalostukseen lisää uutta parti verta. Pentueen lavoista odotan super kuivia ja pitkiä. Koirien mallin pitäisi olla mallikas ja lanteiden tulisi ainakin oletettavasti olla lyhyitä ja napakoita. Lilo on paksusti kantava ja odotan pienokaisia innolla. Yritän hemmotella Liloa parhaani mukaan, koska uskon positiiviseen adrenaliinittömään kantoaikaan. Mitä paremmin narttu voi, sen paremmin voivat sikiöt. Rakkauden, hieronnan ja hyvän olon lisäksi tarvitaan vain laadukasta Pro Plan ruokaa, pötsiä ja foolihappoa – niin yksinkertaista se on.

Nyt Porthoksen asuttua luonani muutamia kuukausia olen täysin rakastunut koiran luonteeseen. Koira on myös 100 % sisäsiisti, joka lhasalle ja kaikille koirille tärkeä ominaisuus. Me kaikki tiedämme, että laumassa koirat ovat vähän suttuisimpia. Lilo on hieman enemmän suttupytty ja tämä suututtaa minua. En halua lisää suttuisia koiria. Se kun on niin, että me koiran kasvattajat saamme jokatapauksessa mopata, mopata ja mopata sielun kyllyydestä jokainen arkipäivä…. Minulle moppi on yhtä tuttu kuin hammasharja, sitä ei edes ajattele, kun vaan moppaa ,moppaa ja moppaa.

Lomilla yksi mukavimpia asioita on, kun ei tarvitse mopata. Olen luultavasti mopannut noin 3.000 000 moppia puhki elämäni aikana, tai jos moppi ei ole kulunut loppuun niin kiireessä olen katkonut niiden varret. Oletteko muuten huomanneet miten moppien varret ovat vuosien saatossa heikentyneet. Nykyään varsia katkeilee harva se viikko. Alumiiniteollisuus saa olla iloinen meistä koiran kasvattajista, kun kulutamme niin paljon moppeja puuvillateollisuudesta puhumattakaan. Puuvilla mopit näet ovat parhaita ja ekologisia. Muistakaa, että kerron joskus ekologisesta jalanjäljestä – se ei ole mukavaa luettavaa. Pesuaineteollisuudelle olemme suoranainen kultakaivos. Muut kantavat koteihinsa maitoa ja me kannamme koteihin pesuaineita. Kokeilkaa muuten Ajaxin uutta spraytä, se on aivan ykkönen. Ilokseni huomasinkin sitä taas laatikko tolkulla ostaessani, että se on nopeassa ajassa kiilannut markkinoiden ykköseksi. Uskokaa tai älkää tiedän pesuaineista, kemikaaleista, mopeista ja hajusteista lähes yhtä paljon kuin koirien sukutauluista -voisin väitellä näistä tohtoriksi tuossa tuokiossa.

Sain juuri puhelun ja se on tosi surullinen. Eräs ihana löwchen kasvattieni omistaja on nukkunut pois. Haimme koirat pois viikonloppuna Turun näyttelyn aikaan lauantaina, kun ystävämme tiesi, että voimat hiipuvat ja oli aika siirtyä saattohoitoon. Koirille löytyi ihanat kodit ja kaikki on tältä osin hyvin, tämä lämmitti myös ystävämme sydäntä. Ystävämme oli rauhaisa ja valmiina uuteen vaiheeseen elämässä. Vain kolme päivää myöhemmin hän nyt sitten nukkui pois. Rauha hänen sielulleen ja rakkaudella muistelen tätä sinnikästä persoonallista harrastajaa. Nyt on hänen pitkään jatkunut taistelunsa kipua ja sairautta vastaan loppunut.

Näihin haikesiin tunnelmiin lopetan tänään ja odotan, että rakas puoliso palaa työmatkalta. Tänään tarvitsen olkapäätä ja yht´äkkiä tuliaisilla ei olekkaan mitään merkitystä, vaan ajatukset kulkeutuvat paljon syvällisempien ja tärkeämpien asioiden pariin. Muistakaa nauttia elämästä ja arvostakaa sitä että saatte olla hengissä ja toivon mukaan vielä mahdollisimman terveinä.

 

 

 

Facebook Comments