Koirankasvattajallakin pitää olla sopimusvapaus

 Suomalainen koirankasvattaja on yleensä Suomen kansalainen ja hänellä pitää olla aivan samat kansalaisoikeudet kuin muillakin. Asian pitäisi olla kovin yksinkertainen, mutta ei se sitä tunnu olevan. Surullista on, että vielä vuonna 2019 tällaisesta päivänselvästä asiasta pitää taistella. En ymmärrä lainkaan, miksi jollakin taholla Suomessa voi olla tarve pyrkiä puuttua kansalaisten perusoikeuksiin. 

Sopimusvapaus on oikeushenkilön ja oikeustoimikelpoisen luonnollisen henkilön vapaus tehdä erilaisia oikeustoimia. Oikeustoimella henkilön oikeusasema muuttuu tai perustetaan uusia oikeuksia tai velvollisuuksia. Sopimuksen voi tehdä vaikkapa irtaimen tai kiinteän esineen myynnistä, työsuhteesta, avioehdosta tai yritysjärjestelyistä.

Sopimusvapauteen kuuluvat:

  1. Oikeus tehdä sopimuksia
  2. Vapaus päättää, tehdäänkö sopimus vai ei
  3. Vapaus valita sopimuskumppaninsa
  4. Vapaus päättää sopimuksen sisällöstä
  5. Muotovapaus

Suomessa on toimiva ja puolueeton oikeuslaitos, joka sitten voi ratkoa, mikäli sopimusoikeutta käytetään väärin tai sopimukset ovat kohtuuttomia. Ei sopimusoikeutta pitäisi rajoittaa kansalaisilta sen vuoksi, että joku mahdollisesti tekee kohtuuttomia sopimuksia. On todella pelottavaa, että kansalaisten perusoikeuksia pyritään rajoittamaan yhdistyksen toimesta. Mikäli yhdistys sitten tällaiseen rajoittamiseen päätyy, pitäisi sopimukset ainakin luoda yhteistyössä eikä sanelemalla. Keskeisintä kuitenkin on, että kansalaisoikeuksia suomalaiselta koirankasvattajalta ei voida kieltää ja meillä on oikeus osaomistukseen kuten muillakin.

Olen koirankasvattaja. Minulla pitää olla aivan samat oikeudet kuin muillakin Suomen kansalaisilla ei sopimusoikeus pitäisi olla tästä asiasta mikään poikkeus.