Sisäsiisteyden lyhyt oppimäärä

Sisäsiisteys on hyvin tärkeä osa koiran elämää. Sisäsiisteys ja siihen kriittisesti suhtautuminen tulee olla myös vastuullisen kasvattajan tiedostama asia. Sisäsiisteydessä on periaatteessa kaksi keskeistä vaikutinta ympäristö ja toisaalta perinnöllisyys. Mielestäni tärkein sisäsiisteyteen vaikuttava asia on ympäristö ja sen siisteys. Tämä on kiinni kasvattajasta ja omistajasta eli ihmisen vaikutus on silloin keskiössä. Toisaalta sisäsiisteyteen vaikuttaa koiran luonne tai fysiologiset seikat. Mitä koiran sisäsiisteydessä tulisi kasvatuksessa huomioida? Tässä lyhyt oppimäärä sisäsiisteyteen.

Ympäristö

Minä olen omistanut ja kasvattanut niin monia erilaisia rotuja vuosikymmenien aikana, että uskallan melko selkeästi puhua asioita ihan oikeilla nimillä. Siistissä ympäristössä kasvatettu pentu, jota kasvattaja ulkoiluttaa säännöllisesti mahdollisimman varhain voi oppia sisäsiistiksi käytännössä luovutusikään mennessä. Tämä varsinkin, kun kyseessä on tasapainoinen ja hermoiltaan vakaat yksilöt. Jos tällainen pentu siirtyy hyvin rytmitettyyn kotiin, jossa siisteydestä ja säännöllisestä ulkoilusta sekä koulutuksesta pidetään huolta, oppii pentu sisäsiistiksi hyvin nopeasti.

Mikäli pentu kasvaa liassa ja sitä ei ulkoiluteta, tapahtuu sisäsiistiksi oppiminen yleensä viiveellä. Kasvattaja voi tehdä varsin paljon sisäsiisteyden nopeuttamiseksi. Tärkeintä on pitää pennut siistissä ympäristössä ja aloittaa ulkoilu mahdollisimman varhain. Säännöllinen rytmitys eli ruokinta, uni ja ulkoilu oikeassa noin neljän tunnin syklissä mahdollistaa pennun sisäsiistiksi opettaminen ennätysajassa jopa jo ennen luovutusikää. Myös kasvattajan jalostusvalinnoilla on merkitystä, sillä sisäsiisteys on myös perinnöllinen ominaisuus. Pennun siirryttyä uuteen kotiin on uudella kodilla vastuu sisäsiisteyden opettamisessa. Kesällä syntyneitä pentuja on helpompi opettaa sisäsiistiksi kuin talvella syntyneitä pentuja, koska kesäpentuja voi ulkoiluttaa turvallisesti ulkona jo hyvin varhain.

Uudessa kodissa säännöllinen ja looginen rytmi sekä siisteys on tärkeää. Myös omistajan “topakkuudella” on merkitystä. Pentua pitää seurata ja heti sen herätessä tai ruokaillessa kannattaa pentu viedä ulos. Siellä tarpeiden tekemisen jälkeen pentua kehutaan. Vastaavasti vahingon sattuessa sisälle pentua nuhdellaan. Fiksu pentu oivaltaa varsin pian, mikä on toivottavaa ja mikä ei toivottavaa käytöstä. Omistajan aktiivisuudella on keskeinen merkitys sisäsiisteyden vaikiinnuttamisessa. Likainen ja välinpitämätön ympäristö ruokkii epäsiisteyttä, kun taas siisti ja huolehtiva ympäristö vahvistaa sisäsiisteyttä.

Perinnöllisyys

Roduissa ja yksilöissä on sisäsiisteyden suhteen suuria eroja. Yleistäen voidaan sanoa, että mitä alkukantaisempi ja/tai “fiksumpi” rotu/koira sen nopeammin ne oppivat sisäsiistiksi. Harrastamani alkuperäisrodut, kuten lhasa apso, pyrkivät jo pentuna tekemään tarpeensa siististi pentulaatikossa yhteen paikkaan kauaksi pesästä. Näin “viholliset eivät löydä pesää.” Ulkona pennut pyrkivät alusta asti piiloon tarpeilleen. Degeneroituminen koirissa ja ihmisten välinpitämättömyys jalostusvallionnoissa sisäsiisteydessä näkyvät helposti. Epäsiistit koirat periyttävät epäsiistejä koiria. Pahimmillaan pennut hyppivät omassa ulosteessaan ja tekevät tarpeensa omille pedeilleen, tähän vaikuttaa tietysti myös kasvattajan aktiivisuus ja siisteys. Suurin vaikutin on kuitengin emän siisteys. Olen itse hyvin huolissani, jos pentu tekee tarpeet pentulaatikossa pedilleen, eikä kauemmaksi sanomalehdin tai muutoin vuoratulle osalle pentulaatikkoa. Nämä pennut oppivat yleensä hitaasti sisäsiistiksi ja mitä myöhemmin ne oppivat, sen syvempi ongelma on.

Luonne on tärkeä osa sisäsiisteyttä. Ei ole sattumaa oppiiko koira sisäsiistiksi vai ei. Omassa kasvatuksessani ei ole nykyisin sijaa epäsiisteille koirille, sillä sisäsiisteys on lujasti myös perinnöllinen ominaisuus. Uskon, että isokokoisissa roduissa ollaan käytännön syistä sisäsiisteyteen yleisesti suhtauduttu paljon kriittisemmin kuin pienikokoisissa roduissa. Tämän vuoksi pienemmissä roduissa sisäsiisteys on suurempi ongelma kuin isoissa roduissa. Sisäsiisteyden geneettisessä periytyvyydessä uskon suurimman syyn olevan luonteissa ja hermoissa. Vaali kasvatuksessa vakaita, hyvä luonteisia ja siistejä koiria.

Osa epäsiisteydestä voi johtua nartuilla virtsarakon epämuodostumista ja uroksilla eturauhasongelmista, mutta ne ovat kuitenkin harvinaisempia. Olipa niin tai näin kasvattajan kannattaa suhtautua todella kriittisesti epäsiisteyteen. Mikäli jalostukseen käytetään helposti sisäsiistiksi oppivia koiria, ei sisäsiisteys muodostu ongelmaksi.

Epäsiisti ja suttuinen koira on aina ongelma. Syy on joko likainen ja välinpitämätön ympäristö sekä omistaja tai koiran luonne, harvinaisissa poikkeuksissa terveydelliset tekijät. Muista vaalia kasvatuksessa siistejä koiria, sillä sisäsiisteydessä kukin kasvattaja makaa niin kuin petaa.

Siistit pennut siistissä ympäristössä ja siisteistä vanhemmista oppivat sisäsiistiksi hyvin vaivattomasti. Sisäsiisteyden oppimisen ongelmiin kannattaa suhtautua vakavasti ja epäsiisteyteen on olemassa aina jokin syy, joka löytyy ympäristöstä tai geeneistä. 

 

Facebook Comments