Se kaikki alkoi kamerasta – elämän uusi ulottuvuus

Ostin muutama vuosi sitten kameran lähinnä kuvatakseni koiria. Olimme hieman aikaisemmin ostaneet myös mökin, ehkä nämä asiat liittyvät kevyesti myös toisiinsa. Olin tullut elämässäni myöhäisempään keski-ikään ja toisenlainen vaihe elämää oli huomaammattani alkanut. Elämän pahimmat ruuhkavuodet alkoivat taittua. Aluksi kuvasin koiriani ja pidin siitä kovasti. Huomasin pian odottavani kaunista auringoslaskua ja sitä herkkää kaunista oikeaa valoa. Siinä istuin mättäällä hyttysten keskellä hiljaisuutta kuunnellen. Siitä se herkistyminen ja aistieni valveutuminen alkoi. Koiria kuvatessani aloin kiinnittämään huomiota yhä enemmän oikeaan tunnelmaan, taustaan , valoon ja kauniisiin hetkiin. Huomasin istuvani pitkiä aikoja auringonnousuja ja -laskuja ihastellen. Rauhoituin linssin takana koiria ja maailmaa katsoessani. Kuvaamisen kautta aloin hahmottamaan kodin ja mökin ympäristöä uudella tavalla. Siitä alkoi matkani uuteen ulottuvuuteen. 

Kuvaaminen on avannut minulle aivun uuden ulottuvuuden elämään.

Matkani kuvaamiseen ja elämän uuteen ulottuvuuteen alkoi koirista

Kauneuden uusi ulottuvuus alkoi hiljalleen aueta. Seuraavana kesänä otin kameran mukaan ensi kertaa kodin tai mökin ulkopuolelle. Aloin varovasti kuvata teiden varsilla ja matkoilla näkemiäni kauniita asioita. Seuraavana kesänä pysähdyin jo kauniiden asioiden äärille pitkiksi ajoiksi. Aistin paikkoja aivan uudella tavalla ja aloin nauttimaan kauneudesta toden teolla. Se oli menoa. Elämääni on kameran avulla tullut aivan uusi ulottuvuus, joka on kauneuden, rauhan ja itsensä löytämistä. Olen aina ollut herkkä aistimaan paikkojen tunnelmaa ja nyt olen löytänyt lapsena omaavani herkkyyden uudelleen. Olen rakastunut kameran avulla lampiin, järviin, jokiin, koskiin, latoihin, puihin, autiotaloihin ja maisemiin. Tämän harrastukseni avulla olen löytänyt itsestäni jotakin, minkä elämän nuoruus- ja ruuhkavuosina kadotin.

Matkani kuvaamisen ja elämän uuteen ulottuvuuten alkoi koirien kuvaamisesta.

Kuvaaminen ja kamera muuttavat maailmaani

Kameran ja kuvaamisen avulla olen oppinut näkemään kauneutta uudella tavalla ja yhä uusissa paikoissa. Näen kauneutta ja pysäyttäviä tuntemuksia yhä uusien asioiden äärellä. Nyt etsin kauneutta myös teiden varsia pidemmältä uppoudun metsiin, suolle ja kaupunkiin uudella tavalla. Olen oppinut näkemään kauneutta myös pienissä yksityiskohdissa. Kauneutta löytyy teistä, teiden varsilta, metsistä, kaupungista, kotoa, mökiltä, pihasta, sisältä, eläimistä, pihoilta, pelloilta ja oikeastaan kaikkialta.

Näen maailmassa nyt aivan uudenlaista kauneutta ja tunnelmaa ja se kaikki alkoi kamerasta.

Vesi ja valo ovat minulle aivan erityisen rakkaat elementit.  Olen oppinut pysähtymään ja aistimaan paikkoja. Ennen paikat vain vilistivät ohi ylinopeutta ajeasseni . Rekisteröin paikkoja kyllä verkkokalvoilleni, mutta en osannut hiljentyä aistimaan  todellisuutta kunnolla. Nyt palaan moniin aiemmin näkemiini paikkoihin syvällisemmin nauttimaan kauneudesta ja uppotumaan “paikan sieluun.” Minä olen ollut koko nuoruuteni ja aikuisuuteni ihminen, jolla on aina kiire, kiire ja kiire. Mitä nyt tapahtuu?

Työmatkani varrelta ja muualta alkoi löytyä uusia kauniita paikkoja sekä hetkiä kuvaamisen myötä. Näin asioita aivan uudessa valossa ja aika pysähtyi.

Kuvaamisen myötä aikakäsityskin on muuttunut ja arvoissakin on tapahtunut muutoksia. Olen oppinut pysähtymään ja hiljentymään aivan toisella tavalla. Kauneutta on kaikkialla, meidän pitää vain oppia löytämään sitä. Kauneutta löytäessään voi sallia itselleen aikaa nauttia ja aistia tuota voimaannuttavaa hyvää. Pysähdyn kunnolla ja voin odottaa valon sekä tunnelman muuttumista kiireettä ja kaikessa rauhassa. Auringonnousut, hiljainen iltapäivä ja tunnelmallinen auringonlasku ovat minulle nyt mieluisia asioita. En halua tuhlata kaikkein kauneimpia hetkiä sisällä istuen, vaan hakeuden yhä useammin kauneuden ja tunnelmien äärelle ulos. Kuvaaminen ja kamera on saanut minut paitsi hiljentymään ja rauhoittumaan myös mitä suurimmassa määrin aktivoitumaan.

Ruma ja sumuinenkin päivä näyttäytyä minulle nykyään kauniina, kun näen maailmaa uusin silmin uusissa ihmeellisissä paikoissa ja kauneutta siellä, missä ennen en edes sitä huomannut.

Kuvaaminen on matka omaan mieleen.

Kameran avulla olen oppinut nauttimaan ympäristöstä, vuodenajoista ja kellonaikojen vaihteluista. Pian huomasin ystävieni rasittuvan kuvaamisesta. Toisen odottaminen ei ole mukavaa puuhaa, kun itse haluaisi jo jatkaa matkaa. Sitten oivalsin, että kuvaaminen on mukavinta, tuloksekkainta ja opettavaisinta, kun liikut yksiksesi aivan rauhassa ja täysin kiireettä kauneuden sekä oman sisimmän äänesi ehdoilla. Samalla huomasin yksin kuvatessani, että ajattelu ja rauhoittuminen sukelsivat  aivan uusiin ulottuvuuksiin. Se alkoi näkyä myös kuvissa. Myös suhde kuvattavaan syveni ja aistit herkentyivät herkentymistään. En tiedä mitä on tapahtunut, mutta en osaisi enää elää ilman valokuvausta. Saan olla yksin ja rauhassa omien ajatuksieni kanssa. Paneudun paikkaan ja aistin tunnelmaa. Mielikuvitukseni laukkaa ja olen omassa “nirvanassani.”

Pysähdyn, nautin ja matkaan paikkojen sekä hetkien myötä kuvatessani syvälle paikan tunnelmaan, samalla omaan itseeni tutustuen. Se on minun “nirvanani.”

Kuvaaminen ja kamera ovat muuttaneet elämääni hyvin paljon. Parasta on, että se matka kuvien äärelle ja äärellä on jotakin niin kaunista ja rauhoittavaa. Se on aitoa elämää ja elämästä nauttimista uusissa paikoissa sekä ulottuvuuksissa. Parhaimmillaan yksittäinen kuva tuo esiin ja heijastaa jotakin siitä, mitä olen itse aistinut jossakin hetkessä ja paikassa. Jokainen voi silti tulkita ja aistia tuota kuvaa vapaasti omalla tavallaan. Kuvat synnyttävät omassa mielessä muistoja ja saavat uusia merkiyksiä. Kuvaaminen ja kuvat ovat ihana tapa sukeltaa ihmisen mieleen ja sieluun. Sen avulla tutustut omaan itseesi hiljaa ja rauhassa uudesta näkövinkkelistä. Kaikki alkoi minulle kameran hankinnasta ja sen avulla elämääni on tullut aivan uusi ulottuvuus. Minusta tuntuu, että tämä matka on vasta alussa ja suuria seikkailuja on minua sekä kameraani vielä odottamassa.

Käytetty kaapelitelinekin voi olla niin kaunis ja kirjoittaa sieluusi lähtemättömän muiston oikeassa valossa, ajassa ja paikassa.

Facebook Comments