Rotujen luonteen ydin pitää säilyttää – kilpaileminen voi olla myös uhka

Olen pohtinut koirarotujen luonteita hyvin usein. Nyt lhasa apsojen rorumääritelmään kaavaillaan Yhdysvalloissa jälleen kerran muutoksia. Ehdotuksessa luonteessa on kuvaus fun and loving elikkä hauska ja rakastava. Se kuvaus on väärä tälle rodulle. Rodun luonteesta oleellisimman ymmärtäminen vaatii paljon rodun tuntemusta ja tietämystä. On ymmärrettävä, missä, milloin ja mihin tarkoitukseen rotu on syntynyt. Rotuja on yli 300 ja yhdenkään rodun luonnetta ei ole tarvetta muuttaa, koska tuosta rotujen määrästä pitäisi kyllä itselle sopiva luonne löytyä. Vilkkaan rodun tulee olla vilkas, pidättyväisen rodun tulee olla pidättyväinen jne. Olipa rotu sitten mikä tahansa hermorakenteen tulisi tietysti olla kunnossa. Hyvien luonteiden eteen pitää aina tehdä paljon töitä, mutta rodun luonteen ydintä ei koskaan saisi muuttaa. Nykyaikainen kilpaileminen voi olla myös uhka luonteelle. 

Rotutyypillisyydessä on rodun alkuperäisen luonteen merkitys paljon suurempi kuin usein ymmärretään. Parhaat kasvattajat, ulkomuototuomarit ja rodun harrastajat ymmärtävät sen, valitettavan moni ei silti valitettavasti perehdy rotuun riittävästi, jotta oivaltaisi rodun luonteen ytimen. Eletään liiaksi tässä ja nyt. Rodun  luonteen ytimessä on rodun tapa olla ja toimia. Rodun ydintä on temperamentti. Kullakin rodulla on oma tapansa elää arkea, erilainen metsästysvietti, tapa suhtautua asioihin, kohdata vieras ihminen ja tapa leikkiä.

Oikeasta ja rotutyypillisestä yksilöstä heijastuu rodun menneisyys sekä rotutyyppi luonteessa. Kasvattajien tehtävä on säilyttää nuo ominaisuudet rodussa. Tarkoitus ei ole omaa laiskuuttaan vähentää rodun alkuperäisiä luonteen ominaisuuksia tai kilpailuvietin vuoksi ylettömästi lisätä tai kuumentaa yksittäistä ominaisuutta. Koiran elämä on kotona. Koira on eläin ja sillä on oma tahto. Emme saisi kasvattaa “tahdottomia nalleja” tai “ylikuumia koneita.” Päämärä pitäisi olla ihan oikea täysipäinen, oman rotuisensa  ja alkuperäisen kaltainen koira, jonka kanssa rajat asettava riittävästi rakastava ja riittävän jämäkkä omistaja pärjää. Välittämiseen kykenemätön ja liian lepsu omistaja ei pärjää minkään koiran kanssa, eikä heille koiria kuulu edes kasvattaa.

Toimintakyky, aktiivisuus ja mielyttämisenhalu vaihtelevat roduittain valtavasti. Sen vuoksi eri harrastusmuodot sopivat paremmin toisille roduille kuin toisille. Hyvin usein rotujen käyttötarkoitukset ovat olleet melko monipuolisia. On pelottavaa, että rotua jalostetaan vain yhteen ja tiettyyn kilpailumuotoon tai lajiin nykyisten sääntöjen perusteella. Koiria ei ole koskaan tarkoitus jalostaa tai kasvattaa vain yksi suoritus edellä, olipa kyseessä sitten koiranäyttely, suojelu, agility tai metsästys. Korostunut kilpailuvietti on hyvin huono kasvatuksen motiivi. Muista aina, että suurin osa lajeista ja kilpailumuodoista on syntynyt huomattavasti rodun syntymisen jälkeen. Sen takia laji tai siinä suoriutuminen ei saisi olla kasvatusta yksipuolisesti ohjaava asia.

Koiran elämästä ylivoimaisesti suurin osa eletään aina kotona. Koiran elämä myös kotona tulisi olla tasapainoista ja onnellista. Koira saa olla oma itsensä ja kodin ympäristö sopii juuri tälle rodulle. Monet rodut ovat eläneet väljissä ympäristöissä, melko vähällä koulutuksella ja usein toisten eläinten ympäröimänä. Yhteiskunnan kehitys on tuonut mukaan yhä lisää ja lisää erilaisia kilpailumuotoja koirille. Nämä lajit ovat vuosikymmenien saatossa yhä erikoistuneet erikoistumistaan ja usein kilpaileminen on korostunut aikojen kuluessa. Kasvatuksen tarkoitus ei pidä olla vain yhteen lajiin yltiöpäisiin suorituksiin pystyvä kone, vaan tasapainoinen koira. Menneinä vuosisatoina ihmisillä ei useinkaan ollut ylettömästi aikaa kouluttaa koiriaan, vaan koirat suoriutuivat tehtävistään, sillä ajalla mitä vähäisestä vapaa-ajasta tai työn ohella oli tarjolla. Nykyisin lajien yliöpäisten suoritusten takana voi olla “ylikuuma koira”, joka olisi hyvinkin ollut alkuperäisessä ympäristössään kauhistus.

Liioittelematon ja luonteeltaan alkuperäinen rodun yksilö kykenee alkuperäiseen käyttötarkoitukseen mahdollisimman hyvin ja se pystyy elämään sopusoinnussa myös alkuperäisen ympäristönsä kanssa.  Usein tämä kaikki tulisi onnistua melko vähällä vaivalla. Alkuperäisen rodun ympäristön ei tarvitse poiketa liian suuresti nykyisestä ympäristöstä. On olemassa rotuja, jotka ovat syntyneet ja kehittyneet tiheästi asutuissa ympäristöissä. Ne soveltuvat kaupunkiin. Toiset rodut ovat syntyneet väljiin ympäristöihin ja kaipaavat tilaa ympärilleen, siellä niiden paikka on nykyäänkin.

Kunnioita aina rotusi menneisyyttä ja vaali rodun alkuperäistä luonnetta. Älä hanki tai kasvata rotua, joka ei sinua syvimmältä olemukseltaan puhuttele. Kenenkään ei pidä kasvattaa yksipuolisia kilpailukoneita, vaan tasapainoiseen elämään ja myös kotona elämästään nauttivia onnellisia koiria. Niistä huokuu se jokin, joka tekee rodustasi juuri sinulle sen oikean.

Rotujen luonteen ytimen säilyttäminen on kasvatuksen yksi keskeisiä päämääriä. Rotujen luonteen ominaispiirteet tulee säilyttää. Muista, että koiran elämä on kotona, vaikka niiden kanssa on myös mukava harrastaa erilaisia lajeja. 

Facebook Comments