Piru on irti, menin mukaan Amerikassa tammikuussa työpaikoilla yleiseen laihdutuskilpailuun. Panoksena on tietysti raha ja kunnia. Kilpailuun osallistujat maksavat 20 dollaria ja kolme parasta jakaa sitten potin. Aluksi nauroin koko jutulle, mutta Yhdysvalloissa vain muutamassa kuukaudessa kertyneet ylimääräiset 10 kiloa, langanlaihat rakkaani ikitarkka Norma Hamilton sekä ehdottomuus guru Sari Kares ja se 20 vuotta nuorempi partneri saivat alitajuntani kuitenkin toisiin aatoksiin. Varsin kilpailullisena ja osin ahneenakin persoonana tiesin, ettei tästä hyvää seuraa. Toisaalta kilpaileminen varmistaa minulle tuloksekkaan painonpudotuksen. Niin liityin mukaan kisaan maanantaina ja hyppäsin vaakaan koulun käytävälla. Tulokset tulkitaan suhteutettuna kunkin osallistujan painonpudotus prosenttiin lähtopainosta. Ihana naurava neiti Villegas oli intona uudesta osallistujasta. Kilpailu on pyörähtänyt käyntiin ja olen sen lumoissa jo aivan totaalisesti. Koulumme on sekaisin kilpailusta ja ihanintahan tässä on se, että olen kyllä niin omankaltaisteni ihmisten kanssa tekemisissä ettei ole totta. Elämän voi ottaa hieman kevyemminkin kirjaimellisesti.  Hauska yliampuminen on reilusti sallittua nipottamisen ja ryppyotsaisuuden asemasta. Tämä kaikki sopii minulle ja tekee kyllä elämasta niin paljon iloisempaa. Jollakin tavalla olen henkisesti niin kotonani. 

Heti kilpailun aluksi tajusin, että mitä useampi osallistuja sen isompi potti on rahaa jaossa. Kilpailuun ilmoittautui alussa 14 opettajaa. Ovelana Hesu Kareksen poikana keksin heti, miten kasvattaa pottia. Kiertelin heti koulumme laihimpien, pahaa aavistamattomien ja nuorempien opettajien luona toivottamassa ihanaa uutta alkanutta vuotta. Kerroin, miten uuden vuoden lupaukset ovat eläman suola ja miten salakavalasti se paino alkaa joulun aikaan kertya. Asiaan on syytä kiinnittää huomiota jo varhaisaikuisuudessa.  Muistutin tietysti, miten solidaarista olisi kannustaa pullukoita kollegoita laihtumaan. Juoni tepsi heti ja sain mukaan kuusi laihaa opettajaa palkintopottia kasvattamaan. Heille sijoittuminen kolmen kärkeen on sula mahdottomuus, koska he ovat jo valmiiksi niin sutjakassa kunnossa. Ehdotin myös, että kilpailusta tehtäisiin kansainvälinen, koska suomalaisia opetusalan ihmisiä voisi liittyä kisaan mukaan. Mieleeni tuli heti Riitta ja Antti Peisterä, Halla Seppälä seka myös Lena Juslin on toiminut opetustehtavissä. Valitettavasti ajatus ei saanut hankalan toteutustavan vuoksi täällä Pohjois-Carolinassa kannatusta. Sanomattakin on selvaa, etta kisaan olisin pyytänyt vain langanlaihoja ihmisiä. Olen pahoillani Nina ja Kaisa, ette olisi siis päässeet kilpailuun mukaan kuitenkaan.

Ensimmäinen maanantai sai minut lamaantumaan jo heti punnituksessa. Herra vararehtori seisoi vaa’alla edessäni ja tajusin heti, miten hänella oli paljon paksummat ja siis painavammat sukat kuin minulla.  Olin varma, etta hänellä oli myös ainakin muutama aluspaita paksun seka painavan villapaidan alla. Myös housut olivat paksua materiaalia, olisiko mahdollista niiden alla olla viela perati villahousut. Ranteessa kimalteli tietysti paksu, painava ja iso kello. Aamulla kotoa lähtiessani en tiennyt osallistuvani kilpailuun ja olin pukeutunut aivan liian kevyesti kauluspaitaan ja suoriin kevyisiin housuihin. Jos olisin tiennyt osallistumisesta olisin ahminut suklaata koko joulun ja pukenut itseni aamulla paksusti lyijypainoja taskuihin sulloen. Nyt jouduin mukaan kisaan täysin neitseellisestä tilanteesta ilman mitään ylimääräista apua ja hyvin kevyesti pukeutuneena. Olinpa vielä typerys käynyt omalla ajalla kotona vessassa ilman palkkaa ennen töita, joka on vastoin kaikkia periaatteitani.  Menetin tuskallisesti kallisarvoisia grammoja juuri ennen punnitusta. Olinpa viela leikannut kyntenikin viikonloppuna. Kilpailun lähtökohdat ovat minulle siis äärimmaisen tukalat.

Huonoja uutisia on tulossa lisää. Säteilevä neiti Villegas saapuu luokkaani vesipullo kädessa ja kertoo, miten kilpailuun on taas tullut lisää osallistujia. Hykertelin innosta, koska ajattelin laihojen espanjan opettajiemme liittyneen kisaan. Mitä vielä, uutiset olivat musertavia. Kilpailulliset amerikkalaiset kollegani olivat keksineet juoneni ja saaneet myos muita laihoja liittymään kisaan ja nyt potti on jo tuplaantunut. Lumipalloefektin seurauksena tapahtui kuitenkin odottamaton käänne ja kaikki pullukatkin innostuivat kisasta. Valitettavasti kisaan on nyt liittynyt myös kaikki koulumme tuhdeimmat henkilöt. Kilpailusta on tulossa” kova ja verinen” se on selvää jo nyt. Koulumme rehevimmät ja valtavan kilpailullisiksi tyypeiksi osallistuneet persoonat tulevat tekemään kisasta hyvin haastavan. Olin täysin lamaantunut. Toisaalta en voi kuin ihmetella aikuisten ihmisten lapsellisuutta, ottaa mokoma kisa noin tosissaan. Eikö ihmisillä todellakaan ole muuta tekemistä elämässään kuin lapsellinen laihdutuskilpailu. On surullista, että aikuiset ihmiset ovat myös näin turhamaisia ja ulkonäkökeskeisiä. Toivoisi ihmisten viettävän aikaa syvällisempien asioiden kimpussa.

Suurimmille tuhdeille osallistujille pudotus on aivan liian helppoa. Vieraillessani heidän luokissa on Coca-Cola tölkit aina kädessä ja herkkuja notkuu tietokoneen vieressä donitseista chipseihin. Huolestuin asiasta välittomasti. Juoksin suoraan toisen opettajan luokkaan muistuttamaan, miten näin lyhytkestoinen kuukauden kilpailu ei ole oikea tapa painonhallintaan. Ei missään nimessä ole suotavaa hullaantua kilpailusta ja lähteä laihduttamaan rajusti, vaan maltti on valttia. Tavoite kannattaa asettaa mieluiten kesään.  Muistutin myos suomalaisen tuttavani vakavista sydän ongelmista, kun painoa tippui liian nopeasti ja liian paljon. En toki tiedä kuka hän on, mutta olen varma että Suomesta tällainen henkilö löytyy Nina Tulen kaalikeittoa rakastavasta ystäväpiirista. Vai olisiko juuri tämä seikka estänyt Ninaa saavuttamasta pysyviä positiivisia painonhallinnan tuloksia. Silmäillessäni rehevän kollegani luokkaa olivat colat ja herkut kauhukseni hävinneet. Pöydällä oli vesipullo ja selleriä. Tämä on sodanjulistus. Rauhanpiippu kaivetaan esiin vasta helmikuun alun viimeisen punnituksen jälkeen.

Sain juuri musertavia uutisia. Koulumme kaksi rehevää ja hyvin kilpailuhenkista opettajaa oli pukeutunut maanantain punnituksiin kuulemma ylimääräisillä vaatteilla ja he olivat ahmineet sekä juoneet itsensä täyteen koko viikonlopun ajan maanantain punnitusta varten. Eikä tässä vielä kaikki. Toinen heistä oli hakenut äidiltaan kaikki raskaat korut ja ihmettelinkin maanantaina, kun rouvalla killui kädessa kymmeniä rannerenkaita ja kaula oli vuorattu afrikkalaisilla peltikoruilla. Rouva muistutti maanantaina kilpikonnaa. Samainen rouva on palkannut personaltrainerin. Kyselin kuinka usein tapaatte ja he tapaavat kuulemma jokaisena päivänä koko kuukauden ajan. Ei tässä ole kaikki. Rouva numero kaksi oli ollut aamulla autojonossa oppilaita autoista purkamassa. Hän oli hyppinyt ja heiluttanut käsiään kuulemma tauotta. Draamaopettaja on toiminut opettajana myos Kiinassa ja sieltä on kuulemma jo lähetetty suuri annos superlaihdutus teeta. Suuren Starbuck kahvimukin ja donitsin asemasta oli hänellä nyt autojonossa kädessa suuri pullo vettä. Minua pelottaa, loppuuko Durhamin kaupoista kohta lähdevedet. Olen tyrmistynyt. Olen jo alkanut selvittelemään kolmen muun opettajan kanssa, mistä tätä teetä voisi saada. Opettaja ystäväni suunnitteli menevansä draamaopettajan luokse kylään, kun lähetys on saapunut ja aikoo urkkia teen nimen ja valmistajan. Yksi opettaja soittaa draamaopettajalle vierailun aikana kiinnittäen rouvan huomion hyvin valmistelluilla kiireellisillä koulun asioilla. Silloin lähtee matematiikan opettaja kierrokselle talossa ja kaivaa selville teen tiedot.Ne ovat kuitenkin piilotettuna keittiön kaappiin.

Nyt tarvitsen jo kaiken avun kilpailussa sijoittumiseen. Niinpä epätoivoisena kiertelin eilen illalla kaupoissa ja tein itselleni kaalikeiton. Luultavasti joudun etsimään viela rasvaimu klinikkoja. Minun täytyy etsiä myös punnitusta varten mikrokuitu asusteita ja viimeisenä punnituspäivänä en todellakaan käytä alusvaatteita. Sanomattakin on selvää, että sheivaan kaiken ja varaan itselleni sunnuntaiksi helmikuun alkuun parturin. Ensi viikolle olen tilannut jo itselleni ajan hammaskiven poistoon siinäkin voi lähteä gramma pois painoa. Valitettavasti viisaudenhampaat on jo poistettu. Mietin pystyisikö kynnet sulattamaan syanidilla.  Pohdin nyt myös joudunko minäkin palkkaaman personaltrainerin ja mistä minä saan käsiini tuota salaista kiinalaista ihmeteetä. Kilpailu on alkanut ja tähtään palkintopallille keinoja kaihtamatta ja kiloja tiputtaen. Se – 10 kg on lähdettävä ja uskoisin sen tuovan palkintoja. Laihdutussota on Pohjois-Carolinassa alkanut ja psykologinen sodankäynti on nyt osa kilpailua.

Muistakaa ottaa kirjoitus kevyesti ja toivon kaikille hauskaa tammikuuta. Nyt on uusiin asioihin tutustumisen aika. Voipopcorn ja donitsit ovat muuttuneet kukkakaaliin. Tilanne on vakava.

Facebook Comments