Pimperon ylipaino ongelmat ja kaaosta keittiössä

Bostoninterrieri Pimpero on oppinut olemaan aavistuksen varovaisempi laiturilla, mutta nyt elämässä on ilmennyt uusi akuutti ongelma. Pimperolla on erittäin suuria ongelmia painonhallinnassa ja epäilen rakkaan huimapäämme sairastavan bulimiaa. Taloutemme keittiö ja apukeittiö ovat neitokaisen jäljiltä tämän tästä kaaoksen vallassa. Onneksi Pimpero kisaa pihalla päivät pitkät muiden koirien kanssa, muuten tämä tähtisilmäinen bostonin alku olisi jo luultavasti haljennut.

Ruokapainajainen alkoi heti juhannuksen jälkeen. Pimpero on näet vastakohta maamme hallitukselle, sillä tämä vilkas pentu on taipuvainen suureen älykkyyteen ja neuvokkuuteen. Laitoin pahaa aavistamatta koirille ruokia likoamaan apukeittiössä, Pimpero seurasi toimiani teko välinpitämättömästi viekkailla silmillään. Lähdin ulos muihin puuhiin ja Pimpero jäi rauhallisesti makoilemaan pehmeälle lankamatolle. Eipä aikaakaan, kun siippa tulee apukeittiöön ja pelästyy pahan kerran outoa näkyä. Ruokasäkissä näkyy kaksi takajalkaa ja sykeröinen häntä. Pimpero oli hypännyt kamikaze hypyn isoon ruokasäkkiin ja söi papanoita elämänsä innolla pää säkin pohjalle sukeltaneena.

Pimpero nostettiin pois säkistä asianomaisten nuhteiden saattelemana. Pimpero muistutti säkkiin syöksyn jälkeen sinivalasta. Ilmeisesti neitokaisen vatsalaukka on venahtanut tämän keikan jälkeen sirkusteltan kokoiseksi. Pimperon ruokahalu on kyltymätön. Tämä perheemme painajainen ja kauhukakara on myös oppinut häikäilemättömösti kiipeämään pöydälle. Sieltä se imuroi keksit, pullat, munkit, leikkeleet ja jopa sokerit purkista. Meillä on tietysti koiraperheenä kannellinen kaunis sokerikko, mutta tämä viekas veijari on tietysti oppinut avaamaan kannen muitta mutkitta. Älkää siis ihmetelkö, kun kahviin sokeria lapioidessanne meidän sokerit ovat vähän paakussa. Pimpero imuroi laseista myös kaiken mahdollisen juotavan.

Tästä kaikesta ahmimisesta seuraa tietysti myös ilmavaivoja. Taloutemme tapana on nukuttaa pennut ja nuoret koirat ensimmäinen elinvuotensa kolme metriä leveässä sängyssämme, jotta pentumme sosiaalistuvat ja leimautuvat omistajiinsa lujasti. Tämä ei ole juurikaan tuottanut ongelmia ja siellä meidän välissä lojuu kasa koiria. Nyt olemme vakavassa perheriidassa, koska yöt ovat ajoin muuttuneet “pierupainajaiseksi.” Pimperohan kaipaa läheisyyttä ja mielellään tunkee ahterinsa tyynylle. Ei ole mukava herätä mojovaan pieruun, silmiä kirvelee ja haju muistuttaa mädäntynyttä lehtikaali viljelmää. Olemme joutunee poistamaan piereskelevän Pimperon toistuvasti makuuhuoneesta. Tulitikkua ei saa vahingossakaan sytyttää, koska kammari räjähtäisi todennäköisesti soihtuna ilmaan.

Pimpero peloton onneksi kisaa vinttikoiran alkujemme kanssa pihalla aamusta iltaan ja kuluttaa kaloreja kivasti. Sitä riepotellaan ja se riepottelee. Tyttönen ei ymmärrä kokoaan ja on aina valmis kisaan. Se hyppii, pomppii ja juoksee vinttikoiralauman kintuissa taukoamatta. Pimpero kiskoo isompien koirien suusta täysin pelottomasti luut, lelut ja muun tarpeellisen. Annas olla, kun ulko-ovista toinen jää auki. Pimpero sujahtaa sisään ja on syöksynyt ruokasäkkiin nanosekunnissa. Olemme jo varmoja, että bostonin alullamme on bulimia. Tämän tästä nostamme jalkapalloksi paisuneen Pimperon pois ruokasäkin syövereistä. Nyt olemme oppineet sulkemaan paremmin apukeittiön ovet ja keittiön pöydälle ei voi jättää murustakaan juomista puhumattakaan, sillä muuten Pimpero imuroi murut sekä nesteet parempaan talteen.

Peloton ja puuhakas Pimpero toivottaa laumansa kera kaikille elämänmakuista ja iloista viikonloppua. 

 

Facebook Comments