Pimperon raskaus on täynnä suurta draamaa

Meidän taloudessa eletään hyvin haastavia ja vaikeita aikoja. Lady P. hankkiutui kantavaksi aivan omaehtoisesti suurella haureudella. Ei tiennyt mademoiselle lainkaan, mitä kauheuksia häntä on odottamassa. Olen kasvattanut koiria kohta neljä vuosikymmentä ja nyt on edessä kaikkien aikojen draamaattisin raskaus. Pahoinvoinnit, kiukuttelu ja surkea olo sekä valtavat mielialan vaihtelut ovat viedä kotimme mielisairauden partaalle. Arvatkaa mihin minä sain herätä edellisenä yönä? Surkea ja loputtomasti hellyyttä kaipaava hyvin raskaana oleva Pimpero tietysti nukkuu tyynylläni. Herään keskellä yötä, kun korvani ja naamani on täynnä oksennusta….. toiseen kertaan syöty ja osin sulatettu lasagne ei ollut kiva öinen yllätys varsinkaan omassa korvassa.

Pipu on keksinyt, että ruokaa on saatava jatkuvasti. Se hyppii pöydille varastelemaan mahansa kanssa, vaikka taas toisena hetkenä tyttönen on niin avuton vatsansa takia, että se pitää auttaa sohvalle.  Paljon korkeammalle pöydälle Pimpero singahtaa ruokia varastamaan kuin katapultti. Niinpä taas illalla vetaisi Pipu pöydältä lasagnen loput ja nyt puhutaan puolesta vuuasta. EI ollut elämäni kokokohta herätä yöllä yltäpäältä lasagnessa. Kirosin ja manasin Pimperon vaikean raskauden alimpaan helvettiin ja syöksyin suihkuun. Sen jälkeen  oli tietysti petivaatteiden vaihto, jonka polvivammani takia saa hoitaa iloinen siippa. Voin kertoa, että hän ei rakasta yllätyksellisiä yöheräämisiä ja pyykkäämistä 3.00.

Pimperon mielialat vaihtelut ovat täysin sietämättömiä. Se haluaa hellyyttä ja rakkautta non-stop. Pipun rakastettavat silmät ovat auliin onnelliset sen nauttiessa vatsan hieronnasta. Erikoinen piirre on, että Pipun pitää nukkua nyt aina selällään. Muuten olo on aivan liian tukala. Siinä se maha pystyssä janoaa hellyyttä. Seuraavassa hetkessä tämä rakkauden imijä on kuitenkin itse pahansisuinen villipeto ja ärhäkkä raivopää, joka on aina niin hyvän tuulisessa Pimperossa aivan uusi piirre. Kukaan muu koira ei enää uskalla mennä sen lähelle. Siltä saa hammasta jokainen väärällä hetkellä lähelle pyrkivä nelijalkainen. Reaktiot ovat suureellisia ja voisi kuvitella, että kysymys on vähintään elämästä tai kuolemasta. Mutta meillä ei ole kyse muusta kuin joku nyt sattui olemaan väärällä hetkellä liian lähellä Pimperoa.

Olemme aivan ihmeissämme mademoisellen oikutteluista. Vatsa on kipeä ja se ottaa dramaattisesti kivuistaan kaiken irti. Olen ollut jo monta kertaa soittamassa paikalle eläinambulanssia, mutta sitten näkökenttään ilmestynyt puruluu tai pöydälle jäänyt pikkuleipä saakin seuraavassa hetkessä kivusta vaikeroivan Pimperon lyömään kaikki koirien nopeusennätykset sen singahtaessa herkkuja popsimaan.

Puhjenneen vaikean bulimian ja hyvin dramaattisen raskauden vuoksi Pimpero oksentelee poikkeuksellisen paljon. Pimpero viettää nykyisin elämästään 95 % selällään maaten vatsa kohden kattoa ja se ei selvästi sovi oksentelusuihkuna esiintyvän bostonin ruuansulatukselle. Se saakelin sähinkäinen on erikoistunut tietysti aina oksentamaan lähtökohtaisesti minun päälleni… Minun päälleni ei koko 50 vuoden aikana, joina koiria kotonani on ollut, ole koirat oksentaneet edes yhteenlaskettuna niin paljon kuin nyt muutaman viikon aikana. Mikäli minun päälleni ei ole mahdollista oksentaa toimii b. vaihtoehtona siippa. No arvatkaa saanko minä kuulla sen jälkeen kunniani? Jos ihmisen päälle ei ole mahdollista oksentaa, käy tarkoitukseen hienostuneet azawakhit, vaikka ne muuten ovat nyt raskaana olevalle Pimperolle aivan punainen vaate. Lähtökohtaisesti tämä saa olla Pimperon ensimmäinen ja viimeinen pentue. En muista olenko koskaan kokenut näin hankalaa kantoaikaa kenellekään?

Pimperon vatsa kasvaa ja illalla nukkumaan mennessä näen jo kauhuvisioita sen tulevasta synnytyksestä. En osaa lainkaan kuvitella, millainen se on äitinä. Olen jo alkanut pohtimaan, olisiko parasta etsiä varaemo jo suosiolla etukäteen. Pennut eivät ole edes vielä syntyneet ja pesukone soi jo solkenaan Pimperon oksentelun ja oikkujen takia. Pipuhan on hyvin sisäsiisti, mutta raskaushan on saanut esille täysin häikäilemättömän virtsankarkailun. Paholainen bostonimme ruikkii nyt juuri sinne missä sattuu sillä hetkellä olemaan. Torun sitä ja seuraavassa hetkessä alkaa dramaattinen vaikerointi…. Pelkään saaneeni aikaiseksi keskenmenon ja otan vaikeroivan kärsivän Pipun syliini ja pussailen sitä, vaikka pitäisi olla kovin vihainen. Muutamaa minuuttia myöhemmin saankin niskaani oksennusta. Näillä mennään…..Toivon toden teolla, että tämä dramaattinen raskaus olisi kohta ohi. Ei se kai tästä tämän pahemmaksi ainakaan voi muuttua.

Hyvin dramaattisesti raskaana olevan Pimperon elämästä kuluu nysyisin 95 % selälleen maaten, 3 % kiukutellessa ja se loppu 2 % menee oksennellessa läheisten niskaan. 

Facebook Comments