Pimpero siirtyy kesälaitumille ja joutuu heti hengenvaaraan

Kesä on saapunut ja bostoni “Pimpero” sekä muu lauma ovat siirtyneet iloisina kesälaitumille. “Pimpero” eli loppukevään tietysti “luukut auki”. Se kävi koulussa ilhaduttamassa nuoria ja otti tietysti päivästä kaiken irti. Tyttösen nimi herätti tietysti hilpeyttä. Kotiin palattuaan raskaan koulupäivän jälkeen järjesti “Pimpero” tietysti kotona keväisen yllätyksen. Myös mökille siirrtyttäessä, joutui “Pimpero” tietysti uteliaan ja uskaliaan luonteensa vuoksi heti hengenvaaraan.

Koulussa iloinen, aktiivinen ja silityksistä kaiken ilon irti ottava bostoni tyttönen vaikutti tyystin väsyneeltä. Muiden koirien kanssa mentiin ulos ja “Pimpero” jäi sohvalle nukkumaan sen suloiset jalat kohti kattoa. Tuskin on olohuoneen ulko-ovi paukannut kiinni, kun valeväsynyt “Pimpero” oli hyökännyt keittiön pöydälle Ballerina kinuski keksien kimppuun. Palaan sisälle iloisena ja toiveenani on nautiskella keksikahvit. Mitä vielä – siellä seisoo “Pimpero” keskellä pöytää ja puputtaa kitusiinsa viimeisiä keksejä. “Pimpero” on varsin välkky tapaus ja viestittää silmillään sekä olemukselaan syvää katumusta. Ajattelen: “Olkoon menneeksi senkin keksiterminaattori, olet ollut tänään työn raskaan raataja.” Sitäpaitsi tämä varkaus tekee linjoilleni hyvää, ehkä”Pimpero” oli niin viisas ja avulias, että päätti auttaa minua painonhallinnassa. Kyllä se kahvi ja kynsien pureskelukin ihan hyvältä maistui.

Taisi tytön itsetunto kasvaa tempauksesta liikaa ja jo seuraavana päivänä kehtasi New Yorkin kokoisen itsetunnon omaava bostonimme häikäilemättömästi omia Laura skotin makoisan noin “Pimperon” kokoisen ruston mönkäleen. En ollut uskoa korviani sen murinashown kuultuani. Totta se oli. “Pimpero” seisoi hampaat irvissä gladiaattorien taisteluasennossa makoisan ruston vieressä. Kehon kieli huokui viestiä, tämä rusto on minun ja olen vanhojen epiruslaisten taistelumastiffien jälkeläinen suoraan alenevassa polvessa. Puutuin peliin ja “Pimpero” siirtyi jäähylle. Luojan tähden “Laura” antoi uhittelun anteeksi ilman fyysistä voimaa. Eipä mennyt kuin viikko ja jo taas oli neitonen hengenvaarassa.

“Pimperon” lempileikkeihin kuuluu tietysti isojen koirien härnäys. Se on oivaltanut, että azawakheja ja bernejä voi ärsyttää erilaisilla mojovilla kikoilla sekä tempauksilla. Sen jälkeen “Pimpero” siirtyy pieniin koloihin tai terassin alle turvaan. Sieltä se koko olemuksellaan kiljuu: “Lälläl lää, lällää lää, ettepä saa kiinni.” Mökin laituriprojekti etenee vinhaa vauhtia. “Pimpero” ei vielä ole aivan sinut laiturin kanssa, eikä ilmeisesti ymmärrä, ettei sen alla ole turvallista maata. Niin juoksi “Pimpero” iloisesti azawakheja pakoon uudelle laiturille ja luuli maastoutuvansa tämän terassityyppisen ratkaisun alle. Vaan molskahdushan siitä kuului ja niin oli “Pimpero” joutunut veden varaan. Se on neitosen ensimmäinen kosketus uimiseen ja se tapahtui hienon pää edellä voltin kautta kerien kylmään järveen. Sieltä vedenneitomme kevyesti kloorasi itsensä rannalle ja meno jatkui entiseen malliin. Olen huolissani, selviääkö tämä ikiliikkuja tästä kesästä hengissä. Tilanne näyttää huolestuttavalta. Yritän etsiä käytöskoulua huimapäiselle ja pelottomalle bostonin alulle. Näin ei voi jatkua. Yritän kaiketi korottaa sen tapaturma ja henkivakuutusta, mutta sen maine lienee jo kiirinyt suomalaisiin vakuutusyhtiöihin, eikä sille myönnetä mitään vakuutuksia.

Hyvää kesää toivottaa “Pimpero” kesälaitumilta suurien seikkailujen keskeltä. Yksi asia on tullut selville. Missä ongelma tai härdelli siellä peloton kaikkien ongelmien alku ja juuri “Pimpero.”  

Facebook Comments