Pimpero sekoaa lumesta ja hörppii kahvia

Bostoninterrieri Pimperon syksy on edennyt vauhdikkaasti. Mölymäessä on sattunut ja tapahtunut paljon syksyn aikana. Tapahtumien ja selkkausten etunenässä kulkee tietenkin huimapäinen bostoni neitokainen Miss P. Talossamme on nyt yorkki ja apso pentueet, nämä pienokaiset pitävät minut aamuisin hyvin kiireisenä. Röyhkeä ja hyvin hävytön Pimpero käyttää tietysti tilanteen häikeilemättömästi hyväkseen. Aluksi Miss P. tyytyi syömään leikkeleet leipäni päältä, mutta nyt selvästi erialaisiin riippuvaisuuksiin taipuvainen sekä alati innovatiivinen Pimpero on ihastunut kahviin. Miss P:n mielestä kahvi ja kofeiini antavat aamuun mukavasti piristystä, vaikka tätä meidän bostoni neitonen oikeastaan vähiten elämässään tarvitsee. Ojakkalassa satoi ensilumi ja se sai tietysti Pimperon sekoamaan täydellisesti ja mitä sitten tapahtuikaan… Omistajan henki oli vaarassa. 

Pimpero on toivoton kiipeilijä. Me emme yksinkeratisesti pysty asettelemaan tuoleja niin ettei Miss P. pääsisi jotakin kautta kiepsauttamaan itseään keskelle pöytää. Neitokainen tarkistaa jokaisena mahdollisena hetkenä, ettei pöydälle ole jäänyt syötävää. Juuri noin 10 minuuttia sitten Pimpero löytyi ruokalautaseni kimpusta. Chili con carnen tahrima lautanen oli tietysti Miss. P:lle makoisa illan yllätys. Lautanen kolisi ja Pimperon turpa punersi chilistä. Annoin neitokaiselle jälleen kerran satikutia, mutta tämä bostonin torjuntakeino on osoittautunut Miss P:n kohdalla täysin toimimattomaksi.

Olen jo epätoivoisimpina hetkinä suunnitellut aitauksen rakentamista pöydän ympärille, mutta siippa ei ole lämmennyt tälle hankkeelle. Bostoni Pimpero ei ole ainoa, joka on kunnostautunut häiriökäyttäytymisen saralla. Minulle vannottiin azawakheja hankkiessani, etteivät ne karkaile pihalta varsinkaan, kun piha on niinkin hyvin aidattu, kun meidän pihamme. Katin kontit sanovat meidän azawakhit. Meidän pihan 1,70 m. aita ei Mimiä ja Kerttua pidättele. Luihut vinttikoirat juoksevat vapaana ja villinä, missä tahtovat näin halutessaan. Paikaltaan ne loikkivat lähes parinmetrin loikkia ja ovat tipo tiessään. Ne kyllä palaavat kotiin, mutta se ei nyt paljon lämmitä. Olemme aloittaneet aitaprojektin ja säiden niin saliessa on meidän rakenettava vielä ennen talvea kahden metrin korkuinen aita azawakheja pidättelemään.

Aidan korkeushan ei tietysti yksin riitä, vaan alareuna on verkotettava maahan kiinni. Pimpero näet osaa kaivamisen jalon taidon ja pujahtaa jokaisesta mahdollisesta raosta naapurustoon vierailulle, jos jotakin mielenkiintoista naapurustossa sattuu tapahtumaan tai kuulumaan. Ruttuturvaltamme ei mitään jää kuulematta tai huomaamatta. Pimperoa uteliaampaa koiraa en ole koskaan tavannut. Tämä koira juoksee, hyppii, kiitää ja tälle bostonille lyhytkuonoisten koirien kuntotesti olisi lähinnä vitsi. On hyvin todennäköistä, että joudumme pian asumaan Alcatrazia muistuttuvassa linnoituksessa, sillä muutoin lentäviä azawakheja ja kaivavaa Miss P:tä ei ole mahdollista hallita.

Tänään meille satoi myös ensilumi ja se oli monille koiristamme kauhistus. Poikkeuksen muodostivat tietysti bernit ja Miss P. Töistä palattuani olin koirien kanssa ulkona ja lakaisin ulkorappuja lumesta. Iloiset bernit juoksentelivat ympäri pihaa ja Pimpero tietysti säntäili niiden perässä. Toinen bostonimme Bebe on oikea vilukissa azawakhien sekä saluki Bambin tapaan ja ne viihtyvät nyt sisätiloissa. Olin päässyt jo rappujen yläpäähän, kun sudin harjalla lunta menemään nuoruuden innolla. Nyt oli parit vaihtuneet. Pimpero tuli edellä ja bernit perässä. Harjaani juoksee Pimpero ja siinä samassa sitä jahtaamassa oleva berni Madde seuraa perässä kohti minua. Jotta elämä ei olisi koskaan liian helppoa, törmäsi monikymmenkiloinen berni matami Madde tietysti lumisilla portailla minuun. …. ¤&#”%¤?=%#%#….  Minä lensin tietysti perseelleni ilmaveivin kautta portailta pöpelikköön harjani kanssa. Siinä samassa loskaisessa lumessa maatessani hyppää naamaani nuolemaan ensihoitaja Miss P.

Oivalsin nopeasti, että minulta ei ollut mennyt luita poikki. Ensin mietin, että vetelen Maddea ja Pimperoa katuharjalla persuuksille olan takaa. Mutta nämä lumesta sekaisin olevat ilopillerit saivat minunkin naamalleni hymyn ja pian nauroin nuoskalumessa housut märkänä katketakseni. Siitä ei tullut loppua ja mietin, miksi ihmeessä vaaransin henkeni lumitöissä, koska kohtahan tuo sulaa kuitenkin. Niinpä lähdin sisälle sohvalle laiskottelemaan, siippaa naurattamaan ja vilukissoja paijaamaan. Taidan ostaa talveksi lumenluontia varten kypärän. Tietääkö kukaan, mistä saa ostaa lumenluonti kypäriä?

Iloista talven odotusta kaikille toivoo Mölymäen väki.

Miss P. lempipuuhassaan ruokapöydällä pahojaan tekemässä.

 

 

 

 

Facebook Comments