Pimpero ryhtyy suureksi metsästäjäksi ja alkoholisoituu

Pimperolla kesä ei ole lainkaan edennyt toivotunlaisesti. Olen iltaisin rukoillut melkein polvillani sängyn vierellä, että Pimpero rauhoittuisi ja kasvaisi viisaaksi koiraksi ennen mökiltä kotiin paluuta. Olen salaa toivonut, että tämän huimapään sielusta kuoriutuisi sivistynyt ja fiini kääpiökoira. En ole varma selviääkö tällä luonteella edes hengissä vilkkaammassa etelässä?  Valitettavasti tästä rauhoittumisesta ei ole pienintäkään merkkiä näköpiirissä vaan päinvastoin. Bostoni Pimpero on ihastunut azawakheihin ja seuraa näiden mukana metsästysreissuja suurella innolla. Sen verran Pimpero tuijotteli veteen kesällä, että se oivalsi olevansa mastiffityyppinen koira. Seuraukset olivat ikävät, sillä olen täysin vakuuttunut, että Pimpero kuvittelee olevansa suurriistaa metsästävä urhea dogo argentino. Loppu kesän aikana metsästäminen on vain yltynyt ja saaliseläimiä on hurjan petomme hampaisiin päätynyt jo useampia.

Aloin ihmetellä heinäkuun lopulla, kun Pimpero sai mehiläisten pistoksia ja osumia turpaansa tuon tuosta. Sitten sen näin. Neitokainen oli silmä kiinni muurautuneena, kun ampiaisen pyydystämisessä tuli ensin huti. Kiukkuinen amppari pisti tietty saalistavaa Pimperoa silmäkulmaan. Minä olen täysin neuvoton. Rakastan kimalaisia, ampiaisia, mehiläisiä ja kaiken maailman pörriäsiä. Karmea totuus on, että mökkimme ja kotimme ovat muuttuneet hyönteisten painajaiseksi. Azawakhit ovat niin alkukantaisia, että ne kaivavat kaikki muurahaispesät metrinkin syvyyteen syödäkseen kaikki muurahaisten proteiinipitoiset munat. Yritän selittää, että me emme ole enää Sahelissa ja tähän ei ole tarvetta. Laadukasta kuivamuonaa piisaa. Pimpero menee kesteihin mukaan ja ei välitä muurahaisten kusemisesta. Tosin tyttönen on sen verran järkevä, että antaa azawakhien tehdä ensin likaisimman työn. Pimpero on varsinaisesti erikoistunut toisen azawakhimme Kertun kanssa lentäviin hyönteisiin. Perhoset ovat jatkuvassa hengenvaarassa ja ampiaisia Pimpero jahtaa raivon vallassa, kuten suurriistan makuun päässyt ja osumaa saanut kuka tahansa verenhimoinen dogo.

Metsästyskausi lähenee ja nyt on Pimpero siirtynyt suurempaan riistaan, josta olen raivona. Kostea kesä ja runsaat sateet ovat tuoneet pihalle sammakoita. Yritän pelastaa niitä pitkin pihaa ja kenenkään näkemättä hieraisen saku sammakkoa, jos vaikka jostakin näistä puhkeaisi ihan oikea ahkera ja uljas prinssi näin kotitarpeiksi. Meidän pihamaalla sammakko ei todennäköisesti päädy prinsiksi, sillä Pimpero on minua tehokkaampi. Se ei anna näille saku sammakoille todellakaan pusuja tai hiero ystävällisesti sammakon kosteaa ihoa, vaan pahainen Pimpero raatelee ne. Jos minä en pääse väliin on tyttö jäänyt rysän päältä kiinni myös kiduttamisesta. Olen kauhun vallassa ja on vain ajan kysymys, kun Greenpeace aktivistit ovat leiriytyneet pihaamme. Illalla Pimpero tulee sisälle ja siippa ei tietysti ymmärrä, mitä on tapahtunut. Siinä syö sivistynyt siippa ja suloinen Pimpero samaa jäätelöä. Minua yököttää ja en uskalla sanoa, että älä sitten ihmettele, kun sairastut huomenna outoon kuumetautiin tai sammakkoruttoon. Pelottavaa on, että siippa on tällä hetkellä kuumeessa ja vuoteen oma. Minä taidan tietää syyn, mutta en uskalla kertoa.

Pahintahan tässä kaikessa on, että olen yllättänyt Pimperon myös hiiren poikanen suussa. En enää kohta uskalla päästää otusta sänkyymme, kun pelkään myyräkuumetta. Pimpero kiusaa ja saalistaa myös koppakuoriaisia. Nehän asuvat paskassa ja sitä ahmittuaan ovat hitaita kuin mitkä. Ne ovat siis helppoa saalista Pimperolle. Miksi minulle ei kerrottu, että bostoneilla on suuri taipumus koppakuoriais metsästykseen. Se pitäisi heti lisätä rodun tietoihin Hanki koira yms. sivustoille. Onkohan Mäntyniemessä enää lainkaan hyönteisiä? Taloutemme toinen bostoni Bebe on kyllä onneksi paljon sivistyneempi ja rauhallisempi. Kahta Pimperoahan ei kyllä mikään talous kestäisi selväjärkisenä.

Olen miettinyt, että hakeutuisin rohkean ja huimapäisen Pimperon kanssa hirviporukkaan. En vain ole varma, miten meidät otettaisiin vastaan? Nyt on keksittävä keinoja Pimperon metsästysvietin kanavoimiseen. Eilen olimme kodin takana metsässä ja Pimpero näki jäniksen poikasen. Huimapäinen ranskatarhan lähti azawakhien kanssa jänön perään, mutta azawakhit palasivat melko pian takaisin ilman jänöä. Pimpero katosi teille tietämättömille puoleksi tunniksi ja odotin metsästyskoiraa takaisin sydän syrjälläni koko tuon ajan. Olin varma, että Pimpero palaa takaisin turpa veressä ja jänö suupielessä. Se tuli tyhin käsin, lienee syönyt jäniksen kiinni saatuaan, koska illalla ei oikein ruoka maittanut. Silloin jokin on hullusti, koska tämä dogo yleensä syö omat ja varastetut eväät surutta.

Valitettavasti pöydältä varastelu on vain pahentunut ja pahentunut. Olemme yrittäneet hyvällä ja pahalla, on kokeiltu koviakin otteita, mutta mikään ei auta. Hävytön Pimpero syö ja juo kaiken mikä jää sen ulottuville. Pahinta on, että se on ihan selvästi villinä kaikkeen alkoholipitoiseen. Erityisesti olut tuntuu olevan suurmetsästäjän mieleen. Tällä pelillä Pimperosta tulee vielä juoppo. Onneksi kesä loppuu ja huolimattomia lasejaan liian matalalle jättäviä vieraita käy vähemmän. Se on ainoa tapa pelastaa Pimpero alkoholismilta.

Pimpero vie saaliit verenhimossaan vaikka muiden suusta. Raju taistelu kotikalliolla pökertyneestä koppakuoriaisesta.

 

 

 

Facebook Comments