Pentuekoko eli se montako pentua pentueessa syntyy ja jää henkiin kertoo tärkeää tietoa pentueesta. Pentuekoko kertoo todella paljon rodun, kasvattajan sekä yksilöiden ominaisuuksista. Koirat ovat lähtökohtaisesti lajina hyvin sikiäviä sekä helposti lisääntyviä. Tämä on se syy, miksi koirat ovat  niin yleisiä maapallolla. Myös rotukoirien lisääntymisen pitäisi olla varsin vaivatonta. Elinvoimaisen ja hyvinvoivien yksilöiden pitäisi tuottaa suuria pentueita, joissa kasvattajalla on paljon valinnan varaa. Valitettavasti kasvattajat ja harrastajat eivät useinkaan ymmärrä pentuekoon merkitystä. Mitä pentueen koko merkitsee ja miten sitä tulisi huomioida?

Mikä on rotusi ja kasvatuksesi keskimääräinen pentuekoko?

Oman yli 30 vuotta jatkuneen kasvattajauran aikana olen hyvin saanut huomata, miten paljon pentueiden koko kertoo yksilöiden sekä populaation elinvoimasta. Samaan aikaan lääketiede ja elintaso ovat koko ajan nousseet. Tämä tarkoittaa, että keskimääräinen pentuekoko pitäisi roduilla nousta. Rotujärjestöjen ja kasvattajien pitäisi seurata keskimääräistä pentuekokoa paljon nykyistä tarkemmin. 1970- ja 1980-luvuilla syntyneiden rotujen pentueiden tulisi lähtökohtaisesti olla vähintään yhtä suuria kuin 2010-luvulla. Oikeastaan pentuekoko saisi nykyään olla jopa aavistuksen suurempi kehittyneen lääketieteen, tiedon lisääntymisen ja elintason nousun ansiosta.

Mikä oli sinun rotusi pentuekoko 30 ja 20 vuotta sitten? Miten oman kasvatuksen pentuekoko on kehittynyt? Mikäli pentuekoko on nykyään aiempaa pienempi pitäisi kasvattajien herätä pohtimaan ja korjaamaan tilannetta pikaisesti. Jokaisessa pentueessa pentuekoko on aina tärkeän arvioinnin paikka. Iso tai pieni pentue ei koskaan ole sattumaan, vaan se on merkki jostakin. Muista aina arvioida pentuekokoa. Selviytyneiden pentujen suuri määrä kertoo aina onnistumisesta hedelmällisyyden ja kasvattajan ammattitaidon suhteen, kun taas pieni pentue on merkki päinvastaisesta.

Mitä pentuekoko kertoo?

Suuren pentueen saamiseksi, pitää lisääntyvien yksilöiden olla hyvässä kunnossa ja elinvoimaisia. Degeneraatio eli rodun geneettinen rappioituminen alkaa yleensä aina hedelmällisyyden ongelmista. Elinvoimainen populaatio ja koira tuottaa näin enemmän pentuja kuin heikko populaatio. Kasvattajien kannattaa pitää pentuekokoa aina degeneraation indikaattorina.

Yksittäinen pieni pentue voi tietysti johtua väärästä astutuspäivästä, hyvin iäkkäiden jalostusyksilöiden käytöstä tai joistakin kasvattajan tekemistä virheistä. Pentuekoko on aina kuitenkin oltava kasvattajalle itsearvioinnin paikka. Se montako pentua pentueesta selviytyy kertoo aina paljon. Kasvattajan on tärkeää löytää ja arvioida syyt pentueen kokoon. Keskimääräinen tai sitä suurempi pentuekoko kertoo hyvää. Keskimääräistä pienempi tai yksittäisten pentujen syntyminen on taas merkki epäonnistumisesta. Jokin on mennyt pieleen. Kasvattajan on välttämätöntä analysoida syyt ja tehdä kasvatuksessa tarvittavia parannuksia.

Pentuekoko pitää huomioida kasvatuksessa

Itse olen omassa kasvatuksessani huomioinut pentuekoon jo hyvin pitkään. Sanoisin, että kaikkien kasvattajien pitäisi tehdä näin. Se tarkoittaa käytännössä, että kasvattajien tulisi löytää jalostusyksilöt suurista ja elinvoimaisista pentueista. Minua ei kasvattajana kiinnosta urokset, jotka tulevat yhden tai kahden koiran pentueista. En oikein ymmärrä, miksi ketään muutakaan tällaiset kiinnostaisivat. Pentuekoko ei ole seurausta arpajaisista, vaan seurausta hyvin rationaalisista ja järkiperäisistä asioista. Kasvattajien tulisi etsiä ja suosia siitoksessa reiluja pentueita jättäneitä koiria. Vielä kriittisemmin suhtaudun pentukuolleisuuteen. Myös pentukuolleisuus on aina merkki jostakin ja kasvattajien tulee arvioida, mistä pentujen kuoleminen johtuu. Yksittäisiä pentuja suurista pentueista voi kuolla aina, mutta toistuvat ja useamman pennun kuoleminen on aina vakavan arvioinnin paikka.

Pentuekoon huomioiminen tarkoittaa käytännössä, että pyrin löytämään siitosurokset suurista pentueista. Pyrin myös huomioimaan, että varsinkin uroksen emä on tuottanut suuria ja elinvoimaisia pentueita. Uroksien jättämien pentueiden koon arvioiminen on hieman vaikeampaa, koska sen jättämien pentueiden koko riippuu suuresti sen astumista nartuista. On tärkeää kuitenkin huomioida, että uroksen sperma on hyvälaatuista ja senkin jättämät pentueet ovat kooltaan normaaleja. Suuremman pentumäärän ansioista pystyn myös arvioimaan jalostuskoirien terveyttä, luonnetta ja ulkonäköä paremmin, koska on enemmän arvioitavaa. Näin mahdolliset sairaudet ja heikkoudet samoin kuin vahvuudet tulevat paremmin ilmi.

Nartuissa pyrin tietysti rakentamaan kasvatusta hyvin hedelmällisten ja kunnon pentueita tuottavien narttujen varaan. Mikäli pidän pentueesta narttuja jalostukäytössä valitsen mielummin kaksi narttua jatkojalostukseen suuresta pentueesta kuin ainutta narttua kahden tai yhden koiran pentueesta. Luonnollisesti etsiessäni uusia narttuja ja narttulinjoja kasvatukseni tueksi, hankin narttuja hyvin sikiävistä suvuista, joissa keskimääräinen pentuekoko on suuri.

Pienet pentueet ovat lopulta kasvatuksen ja rodun rappioksi

Kasvatan itse useampia rotuja, joissa elinvoima ja populaatioiden tilat ovat hyvin erilaisia. On täysin selvää, että hedelmällisyys kertoo rodusta todella paljon. Pienet pentueet ovat seurausta elinvoiman laskusta. Tästä alkaa rodulle lähes aina hyvin kohtalokas kierre. Pienet pentueet vähentävät valinnan varaa ja karsinnan mahdollisuuksia vääjäämättä seuraavissa sukupolvissa. Pienissä pentueissa ei voida suorittaa samaa laadullista karsintaa minkään ominaisuuksien suhteen yhtä hyvin kuin kookkaissa pentueissa. Tämä johtaa väkisin seuraavissa sukupolvissa laadun laskuun tai ei ainakaan mahdollista kannan kehittämistä.

Mielestäni pentuekoon pienentyminen on usein lopun alkua. Kasvattajien tulisi seurata pentuekokoa aina tarkkaan ja pyrkiä määrätietoisesti ylläpitämään kasvatuksessaan mahdollisimman suurta pentuekokoa. Kenelläkään ei voi kasvatuksessaan olla varaa vähätellä pentuekoon merkitystä. Tämän pitäisi näkyä myös käytännössä elinvoimaisten ja helposti lisääntyvien koirien siitoskäyttönä, jossa tuloksena on kunnon kokoisia ja elinvoimaisia pentueita. Omat jalostuskoirat tulee löytää näistä pentueista. Kasvattajan on jatkuvasti tehtävä määrätietoista työtä omassa kasvatuksessaan, jotta elinvoima ja pentuekoot pysyvät hyvinä.

Pentuekoko on kasvatuksen yksi tärkeimpiä laadullisen arvioinnin paikkoja. Pentujen lukumäärä kertoo ainan hyvin paljon elinvoimasta ja kasvattajan ammattitaidosta. 

Hiihtoloma ke babies 2014

 

Facebook Comments