Pehmeät luonteet “invalidisoivat” koirien henkistä hyvinvointia

Olen nyt harrastanut rotukoiria nelisenkymmentä vuotta kasvattanutkin rotukoiria jo noin 35 vuotta. On yksi asia, joka on alkanut huolestuttamaan minua enemmän ja enemmän. Harrastan ja seuraan hyvin läheltä useampiakin rotuja. Tuntuu, että ainakin minun harrastamissani roduissa sekä myös monissa muissa roduissa, joihin törmään kentällä kouluttajana sekä ulkomuototuomarina, luonteiden liiallinen pehmeys yleistyy ja yleistyy. Kasvattajana olen alkanut pitämään luonteen liiallista pehmeyttä niin suurena virheenä, että olen alkanut surutta siirtämään ylipehmeitä koiria pois siitoskäytöstä, vaikka ne muutoin olisivat erinomaisia. Oikeastaan tuossa onkin jutun koko ydin, liian pehmeä koira ei ole koskaan erinomainen, koska pehmeys on todella voimakkaasti periytyvä ominaisuus ja heikentää koiran elämänlaatua suuresti.

Menneinä vuosikymmeninä me kasvattajat keskustelimme enemmän koirien luonteista. Kovia koiria oli enemmän ja monista roduista on tehty “helpompia” ja sosiaalisempia. Kehitys oli ainakin omissa roduissani aluksi hyvää. Nyt minusta tuntuu, että monien kasvattajien tietämys koirien luonteesta on vähentynyt ja periaatteellista keskustelua on paljon vähemmän. Mielenkiintoa luonteiden kehitykseen tuntuu olevan niukasti. Nykyisin törmään yhä useammin ja useammin aivan liian pehmeisiin koiriin. Omistajat ja jopa kasvattajat selittävät sekä uskovat itsekin, että koira on luonteeltaan ok, mutta jokin ikävä kokemus tai kasvuolosuhteet tärvelivät koiraa. Pehmeää urosta käytetään jalostukseen, jos se saadaan ylipäätään astumaan.

Voin kertoa vuosikymmenien kokemuksella eri rotujen kasvattajana, että luonteen liiallinen pehmeys on todella vahvasti periytyvä ominaisuus. Pehmeydestä on jalostuksessa vaikea päästä eroon. Onneksi pehmeyden lisääntyminen pahimmillaan johtaa lisääntymisen ongelmiin, urokset eivät uskalla edes astua ja nartut ovat niin stressattuja, etteivät ne tule tiineeksi. Tämä on erinomainen asia. Monien kasvattajien pitäisi kuitenkin herätä jo paljon ennen tätä, kun käsissä alkaa olla hieman liian pehmeitä koiria. Ne ovat vaikeasti koulutettavia, niiden kanssa on työlästä harrastaa ja kotona näistä koirista puuttuu kipinä sekä särmä. Ylipehmeät koirat sairastuvat kokemukseni mukaan myös fyysisesti helpommin. Nämä luonteeltaan turhan pehmeät koirat ovat mielestäni taipuvaisempia esimerkiksi pahempiin hot spotteihin, allergioihin, kuin luonteeltaan kovemmat yksilöt. Koiran luonnetta kuvaillessa, luonteen eri osa-alueet on “keinotekoisesti” jaettu osiin. Kyse on tietysti hermorakenteesta, toimintakyky, kovuus ja pehmeys kaikki linkittyvät toisiinsa. Ongelman ydin ovat hermorakenteeltaan heikot koirat, jotka ovat liian pehmeitä.

Osa kasvattajista ja harrastajista alkaa olla niin sekaisin erilaisesta kasvatuksessa lisääntyvästä epäoleellisilla asioilla kikkailusta, indekseistä jne. , että se tärkein unohtuu. Jalostuskoiran tulee aina olla karismaattinen ja ylväs rotunsa edustaja. Tällainen arvokas jalostuskoira ei ole nöyrä ja pyytele olemistaan anteeksi. Kova ja vahvahermoinen koira on usein toimintakyvyltään hyvä, se kuuluu sekä näkyy. Tällaisessa hyvässä koirassa, jolla hermot ovat kunnossa, on usein myös hieman haastetta. Osaava kasvattaja tietää, miten näiden koirien kanssa toimitaan ja etsii reippaille koirilleen osaavat omistajat. Olisiko peräti niin, että turhan pehmeitä koiria kasvatetaan enemmän, koska nykyisin ihmisillä on vähemmän valmiuksia pärjätä haastavan ihan oikean koiran kanssa. “Täydellisen tossukan” kanssa taitamatonkin omistaja voi sentään joten kuten pärjätä.

Surullista on, että ihmiset myös tottuvat elämään liian pehmeiden koiriensa kanssa. Tiedän jopa kasvattajia, jotka ovat niin sokeutuneet ylipehmeisiin koiriinsa, että eivät enää edes tiedä muusta. Kaikkeen tottuun ja niin myös pehmeisiin koiriin. On todella hyvä tutustua myös muihin rotuihin ja toisten koiriin, jotta oma tietämys tulee luonteiden osalta kunnolla päivitettyä. Laumassa koirien kovuus tai pehmeys tulee esille helposti. Kenneleissä ja laumassa pehmeä koira arjessa on helppo ja tässäpä taitaa olla yksi ongelman ydin. Vahvat koirat haastavat toisia, kaipaavat tekemistä ja tulee muutamia tappeluita enemmän. Lieneekö liian pehmeät koirat yleistyneet, koska kenneleissä niiden kanssa on ollut helpompi elää, koska ne tyytyvät vähempään.

Kenenkään ei tulisi kasvattaa heikkohermoisia, tahdottomia, toimintakyvyttömiä ja pehmeitä “lelukoiria.” Hakekaa kaupasta pehmolelu ja leikkikää sillä. Oikea koira ei sovi kaikille, eikä roduista pidä tehdä näennäisesti tahdottomia ja pehmeitä lässyjä. Nyt olisi monessa rodussa aika herätä ja kiinnittää huomiota liian pehmeisiin koiriin. Ne ovat jalostuksessa todella suuri rasite ja liian pehmeä luonne mielestäni “invalidisoi” koiraa. Puhutaan lonkista, kyynäristä ja monista muista terveydellisistä haasteista, unohtaen, että luonne se vasta onkin tärkeä ja vaikuttaa koiran arkeen jokaisena hetkenä koiran elämässä. Suhtautukaa koirien liialliseen pehmeyteen vakavasti.

Koirien luonteen pehmeys heikentää koiran elämänlaatua. Pehmeys tuntuu monissa roduissa lisääntyvän ja asiaan ei tunnuta kiinnitettävän riittävästi huomiota. 

Facebook Comments