KUNNIANOSOITUS AINO KYLLIKILLE JA VEIKOLLE – OMAN ELÄMÄNI  HYMYILEVILLE SANKAREILLE

Hymyilen melko paljon. Mistä se mahtaa johtua?  Vastaus ei ole ihan helppo, mutta jonkinlainen vastauskin on olemassa. Elämän filosofiani on positiivisuus ja uskon kovasti myönteisen ajattelun voimaan. Kaiken lähtökohta on oikeastaan se ihana totuus, että kaiken mitä teet tulee sinulle aina takaisin. Hymy, lempeys, ystävällisyys, kivat sanat, hyvyys ja positiivisuus eivät ole tästä poikkeus. Minä opin positiivisen ajattelun aivan vahingossa lapsena. Elämässäni oli kaksi aina hymyilevää ja positiivisesti ajattelevaa isovanhempaa, joilta imin tämän ihanan mallin elää. Vasta myöhemmin oivalsin, että kyseessähän on positiivinen ajattelu. Sen jälkeen oman mielen voimaa ja myönteisesti suuntautuneen ajattelun resursseja, on voinut entisestään kehittää. Positiivinen ajattelu on elämäntapa. Hymyä ja hyvää elämää voi oppia. Siitä alkoi aikoinaan minun matkani hymyn maailmaan. Voin todeta onnellisesti, että positiivinen ajattelu on ainakin omalla kohdallani ollut elämässä loistava voimavara. Se on tehnyt elämästäni hyvin paljon valoisamman.  

Minä opin hymyn voiman vahingossa jo lapsena suuren ahdistuksen keskellä

Ympärilläni oli tiivis ja rakastava perhe sekä sellainen perinteisen kunnollinen länsisuomalainen suku. Meitä rakastettiin ja saimme olla omanlaisiamme sellaisina kuin olimme. Se on hyvän isän ja äidin tärkein tehtävä. Näistä elämäni kaikista rakkaista ihmisistä minulla oli isoäiti Aino Kyllikki ja isoisä Veikko, joiden elämän asennette ihailin eniten. He hymyilivät muita enemmän, he olivat kiireettömiä ja nauroivat paljon. Heistä tuli minulle lapsena roolimallit ja opin positiivisuuden aivan vahingossa oman elämäni sankareilta. Ihmettelin aina isoisää, joka ei koskaan hermostunut. Veikko ei ollut geneettinen isoisäni, sillä oma isoisäni Eero oli kuollut sodassa. Myöhemmin 50-luvulla isoäitini meni uudelleen naimisiin Karjalasta evakkona tulleen hymyilevän Veikon kanssa. Hän oli karismaattinen ja kunnioitettu, mutta hän ei koskaan korottanut ääntään tai hermostunut. Huulilla Veikolla oli yleensä aina hymy.  Äitini kertoi, ettei ollut koskaan elämänsä aikana nähnyt Veikon hermostuneen. Tämä mies oli minulle sankari ja roolimalli vailla vertaa. Todellinen kunnioitusta herättävä karisma kumpuaa lämmöstä ja hyvyydestä,  sen opin jo lapsena maltillisen rakastettavalta papalta. Minulla itselläni ei tuota malttia silti ole, mutta yritän parhaani ja kehitystä on tapahtunut.

Muistan lapsuuteni raskaimmat vuodet alakoulun ensiluokilla, kun oma äitini taisteli hengestään syöpien kourissa ja isä piti ahkerasti perhettämme kasassa. Kuolemasta ei puhuttu, siihen oltiin varauduttu ja se oli alati läsnä. Tuo aika oli rankka ja ahdistava pala elämää. Noina vuosina olin paljon mummon ja papan kanssa. Se rauha, tyyneys ja hymyt heidän huulillaan kaikissa tilanteissa saivat minut matkimaan heitä. He eivät arvostelleet muita, he nauroivat vahingoille ja näkivät kaikissa asioissa paljon hyvää. Heiltä riitti loputtomasti hymyä ja lopulta lapsuuden vaikeinkin osa ohitettiin positiivisen rakkauden voimalla. Siitä lähti oma retkeni hymyyn ja lisääntyvään positiivisuuteen. Oma mummuni ja pappani olivat positiivisen ajattelun mestareita ainakin minulle. Miten paljon heiltä opinkaan elämääni varten. Me kaikki serkukset saamme olla niin onnellisia Aino Kyllikistä ja Veikosta. Tajuan sen nyt paremmin kuin koskaan.

Positiivisen ajattelun rakentaminen

Olin yläkoululainen 1980-luvun Porissa, kun aloin kehittämään ja lisäämään myönteisyyttä elämässäni asteittain. Minulla oli koiria ja minusta myös ne luontaisesti opettavat ihmisille paljon hyvää sekä positiivista.  Elämä on aitoa, se on tässä ja nyt. Äitini oli selvinnyt syövistä ja jotenkin tuosta taudista selviäminen lisäsi positiivisuuden henkeä myös kotona. Vanhempani arvostivat kauniita hetkiä ja opettivat meitä pysähtymään hetkistä nauttimaan. Se on ollut arvokas taito.

Oma varsinainen positiivisuus projektini lähti kuitenkin liikkeelle tietoisesta harjoittelusta. Aivan aluksi päätin, että jokaisesta elämässäni eteen tulevasta ongelmasta mietin ensin kolme myönteistä asiaa. Se oli loistava päätös.  Vaikka olisin leikannut puukolla haavan sormeeni, pakotin ensin miettimään tästä asiasta kolme hyvää asiaa. Tästä olisivat myönteisiä esimerkkejä vaikkapa: “Hyvä nyt minun ei tarvitse tehdä kädellä likaisia tai raskaita töitä, koska sormessa on haava.” “Onpa hyvä, että puukko on näin terävä.” “Loistavaa etten leikannut koko sormea irti, vaan sormessa on vain pieni haava.” “Opin tämän haavan avulla leikkaamaan jatkossa huolellisemmin.” Myönteisen opettelun sisäistettyään esimerkkejä keksisi loputtomiin. Kokeile ja huomaat, miten helppoa tai vaikeaa positiivisten asioiden löytäminen asioista sinulle on.

Tein ohjelmaa kokeiluluonteisesti omassa päässäni ja pakotin aina miettimään kaikista asioista myönteisesti. En sen kummemmin puhunut asiasta kenellekkään. 1980-luvun Pori ei oikeastaan ollutkaan tuohon aikaan mikään positiivisen ajattelun kehto. Itsetuntoni ei olisi vielä riittänyt tuossa vaiheessa positiivisuudesta ääneen huutamaan . Loistavaa on, että positiivisessa ajattelussa ja hymyssä ympäristöllä ei ole merkitystä. Kaikki tarvittava voima löytyy itsestä ja omasta ajattelusta. Sen vuoksi voit opetella positiivisuuttä missä ja milloin tahansa. Ihmisen mieli on mieletön voimavara. Älä jätä tätä käyttämättä. Kaikki on kiinni vain ja vain sinusta itsestäsi. Aluksi kaikista asioista hyvän pohtiminen otti hieman voimille ja oli työlästäkin. Viikkojen jälkeen positiivisten seurausten ja syiden löytyminen alkoi käydä helpommaksi. Kuukausien jälkeen myönteinen ajattelu automatisoitui ja lopulta en enää oikein osannut ajatellakkaan muulla tavalla. Minusta oli tullut positiivinen ajattelija.

Myönteisyys, hyvä ja positiivisuus elämässä lisääntyy

Iän karttuessa positiivinen ajattelu on vaikuttanut elämään aina vain enemmän ja enemmän. Positiivisesta ajattelusta alettiin sitemmin laajemmin puhumaan myös julkisuudessa. Se ei ole koskaan ollut minulle keinotekoista tai teennäistä, koska minulle tämä positiivisen ajattelun siemen oli pesiytynyt peruuttamattomasti jo pienenä lapsena. Opin positiivisuuden ihan itse kenenkään sitä varsinaisesti opetamatta. Olen aina tarkkaillut ihmisiä hyvin tarkasti ja jo ennen kouluikää olin ihanteekseni ottanut Aino Kyllikin ja Veikon hymyilemiseen perustuvan tavan olla ja elää. Hymy tuli todellakin takaisin heidän elämäänsä.  Huomasin myöhemmin myös, että heistä ei kukaan koskaan puhunut pahaa, koska he olivat hyviä ihmisiä. Mummu kertoi minulle myös suuria viisauksia, kuten on aina ihmiselle vaikeampaa, mutta hyödyllisempää ymmärtää kuin tuomita. Älä koskaan tuomitse. Pappa opetti minulle hassun sanonnan. Sattuipa melkein mitä tahansa, voit kysyä itseltäsi: “Entä sitten.” Myös isäni opetti ihmisten huomioimisen merkityksen ja opetti, miten kiitos ja hymy tulee aina takaisin liike-elämässä. Minä sovelsin sitä mielummin muuhun elämään.

Positiivisen ajattelun filosofian vaikutukseen ovat suuria ja vaikuttavia. Ne parantavat elämän laatua merkittävästi. Englannissa tapasin merkillisen, ihanan, iäkkään, boheemin ja onnellisen koirakasvattajan vuonna 1989, jonka motto oli joie de vivre. Janet Perret-Green nauroi enemmän kuin kukaan ja se nauru tuli syvältä.  Tämä ihminen uskalsi olla oma itsensä ja se teki hänestä viehättävän. Hänen silmänsä loistivat ja siitä alkoi minulle mottoon joie de vivre perehtyminen. Se oli siinä. Elää elämästä ja hetkestä nauttien. Tehdä omasta elämästään oman näköistä. Tehdä asioita, mistä pitää. Hakeutua mukavien ja hyvältä tuntuvien ihmisten seuraan. Ne kohtaamiset Janet Perret-Greenin kanssa muuttivat elämäni ja motokseni tuli vuonna 1989 joie de vivre. Se on viisauksista suurin.

Hymy, nauru, iloisuus ja hyvin voiminen ovat kuin magneetteja, jotka vetävät muita puoleensa. En tiedä olenko asiasta ylpeä, vai pitäisikö asiaa syvästi hävetä. Mutta en ole elämässäni onnistunut olemaan sinkkuna puolta päivää pidempään. Parasta on, että hymyilevät ja positiivisesti elämään suhtautuvat ihmiset eivät ole kuin saman napaiset magneetit, jotka hylkivät toisiaan. Päinvastoin positiivisuus vetää positiivisuutta puoleensa ja hyljeksii lopulta kaikkea negatiivista hyvin voimakkaasti. Se on positiivisen ajattelun ja elämäntavan ydin. Kerätä hyvää sekä positiivista ympärilleen ja välttää negatiivista. Saatat päästä mukavaan tilanteeseen, jossa olet positiivisuuden kierteessä keräten hyvää ja karttaen pahaa. Hyvää tulee vain lisää ja lisää. Se kelpaa minulle.

Ihana vapaus olla vain ihminen

Vuosien varrella olen oppinut hieman hellittämään liian tiukoista vaatimuksista omalle itselle. Me olemme usein liian vaativia. On tärkeää muistaa, että olet ainutlaatuinen oma itsesi ja sinulla on vapaus olla ihminen omine heikkouksinesi. Sinä riität sellaisena kuin olet ja oikeat ihmiset kyllä rakastavat sinua juuri sellaisena. Se ei tarkoita, etteikö ihminen kehitä itseään ja kehity. Muistan aina, miten eniten ihailemani ja arvostamani ihmiset nauravat ihanalla lämmöllä omille ja muiden elämän kommelluksille.  Tästä on tullut minunkin tapani suhtautua elämään. On helpottavaa ja vapauttaa saada nauraa omille töppäyksille, sillä niitä piisaa. Ne tekevät elämästä ainutlaatuista. Minä ja suurin osa elämäni ihmisistä menevät elämässä nauru edellä sallien erehtyä ja oppien virheistä. Eivät virheet ole niin vakavia. Aina voi kysyä: Entäs sitten? Elämä on ihana matka, nauti siitä, kerää kokemuksia, ole avoin ja älä kiirehdi liiaksi. Muista pysähtyä ja salli itsellesi nautiskelu. Katsele perhosia, nuuski kukkia ja älä nipota turhista.  Sinulla on valtuudet päättää omasta elämästäsi. Vältä liikaa kiirettä ja rutiineita, joista et pidä. Anna aikaa itsellesi ja rakkaillesi.

Siinä on positiivisen ajattelun seuraava viisaus. Ihailin lapsena myös isotäti Lauraa, joka oli aivan ihanan naurava ja lapsellinen vanhus. Hän ei pienistä välittänyt, oli utelias, seikkaileva, lapsenomaisen utelias ja rohkea. Hän uskalsi olla oma itsensä ja opetti minulle hyvän viisauden: “Ihminen ei voi auttaa muita ja tehdä hyvää, jos ei ole ensin oma napa edellä huolehtinut omasta hyvästä.” Näin oli Lauran mukaan itsensä Jeesus opettanut. Se kuulosti hyvältä ja niinpä ennen rippikoulua opin Lauralta tämän suuren viisauden elämään. Ihmisen on todellakin tärkeää huolehtia omasta hyvin voinnista ja lisätä sitä ympärillään. Voidessasi hyvin ihmiset ympärilläsikin voivat paremmin ja voit vaikuttaa asioihin. Silloin voimia riittää jaettavaksi muuhunkin. Juuri sen vuoksi voin kasvattaa koiria ja opettaa.

Elämä on parempaa hymyillen ja nauraen

Vuosikymmeniä on nyt kuljettu elämää ja hymy on huulilla melko usein. Hymyilyttää, koska elämä on oikeastaan useimmiten todella kivaa. Olen valinnut ihmisiä ympärille, joista pidän paljon. Toisaalta olen oppinut ulkoistamaan pahaa ja negatiivistuutta elämässä lisäävät ihmiset. Muista aina, jos he haukkuvat sinulle muita olet itse seuraava. Elämäänsä tyytyväinen ihminen ei koe tarvetta arvostella muita, vaan keskittyy omiin asioihin. Tuon oivaltamiseen meni itseltäni turhan kauan, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Toisinaan sitä itsekkin sortuu pahan puhumiseen.  Silti muista aina, jos ympärilläsi on ihminen, joka saa sinut aina negatiivisuuden valtaan, kuluvat myös omat voimavarasi.  Hanki ympärillesi mielummin ihmisiä, jotka lisäävät hyvää oloasi ja myönteisyyttä. Muista kaikessa, että negatiivinen lisää negatiivisuuttä ja positiivisuus positiivisuuttä. Hymyile ja naura paljon, silloin tiedät että olet oikeiden asioiden äärellä oikeiden ihmisten kanssa. Muutamien parhaiden ystävien kanssa ei nauramisesta tule loppua ja tämä on kuin rahaa pankkiin. Vanha kansakin sen on jo aina tiennyt, että nauru pidentää ikää. Oikeastaan viis siitäkään, mutta se tekee elämän elämisen arvoiseksi.

Positiivisuutta ei tarvitse ja pidä opetella, jos se tuntuu vieraalta tai ei lainkaan tunnu itselle sopivalta tavalta ajatella. Kaikilla on vapaus valita. Positiivisuus ei sovi kaikille. Onnellisuus on tärkeintä. Sen löytäminen omalla luonnollisella tavallaan omasta elämästä on oikein. Minulle positiivisesta tavasta ajattella on tullut luontainen tapa ajatella. Myönteisyydellä on melkoinen voima.

Positiivisessa ajattelussa on myös hieno huomata, miten oman ajatuksen suuntaaminen tekee asioista paljon helpompia. Kannattaa miettiä mahdollisuuksia mielummin kuin vaikeuksia. Muista mihin mahtaviin asioihin ihminen pystyy, jos hän sitä haluaa ja uskoo itseensä. Lähesty muita ihmisiä myönteisesti, niin he yleensä paljon helpommin vastaavat sinulle myönteisesti. Omaa ajatteluaan manipuloimalla pystyy helpottamaan elämää oleellisesti. Se mitä ja miten asioista ajattelet ratkaisee. Se valinta on vain ja ainostaan sinulla itselläsi. Hammaslääkäriin menen ajatuksella, että saan nauttia tätä korkeatasoista hoitoa vain tämän lyhyen ajan. Se loppuu liian äkkiä ja niin siinä sitten käykin. Sinä päätät, miten elämäsi elät ja miten ajattelet. Elä mahdollisimman hyvin ja onnellisesti elämästä monipuolisesti nauttien. Tähän matkaan hymy ja myönteinen ajattelu ovat minulle olleet paras ja ehdottomasti ravitsevin matkaeväs.

Kiitos rakkaat mummu Aino Kyllikki ja pappa Veikko sinne taivaan vihreille niityille, kuljette aina matkaa mukanani sydämessäni ja ajattelussani.

Tee asiota, jotka tuntuvat hyvältä ja saavat sinut nauramaan. Älä mieti mitä muut ajattelevat, kunhan teet hyvää, etkä vahingoita muita. Uskalla olla lapsellinen, jos siltä tuntuu. Hyvä lisää hyvää ja hymy tulee aina takaisin luoksesi muodossa tai toisessa. Se on ihana positiivisuuden kierre. Positiivinen filosofia on sopinut minulle loistavasti ja nostanut elämän laatua. Joie de vivre ja sillä mennään. 

 

juha-dubai

Facebook Comments