Nykyään keskustelussa esiintyy kysymys onko koira laumaeläin vai ei. Koirien ajateltiin yleisesti olevan laumaeläimiä kuten sudetkin. Näin minäkin aina ajattelin, olin asiasta vielä varmakin. Nykyään tiedän ettei asia ole lainkaan näin yksinkertainen. Nykytutkimuksissa on todettu, että luonnonvaraiset- ja katukoirat eivät muodosta pysyviä hierarkisia laumoja. Laumat ovat itseasiassa väliaikaisia ja melko eläviä kulloisistakin tilanteista muuttuen. Koirat voivat elää yksin tai pareittainkin. Nykyisin rotukoirat ovat todella pitkälle jalostettuja ja eriytyneitä roduttain. Rotukoiria ei voi rinnastaa suoraan luonnonvaraisiin- tai katukoiriin, koska roduista on haluttu erilaisia asioita. Populaatioiden ominaisuuksiin on vaikutettu niin vahvasti jalostusvallinnoilla.  Itse olen harrastanut ja kasvattanutkin lukuisia rotuja sekä kasvattanutkin joitakin rotuja jo yli kymmenen sukupolvea. Koiran laumakäyttäytyminen on minulle avautunut vuosikymmenien saatossa uudella tavalla ja nyt ymmärrän, että kasvattajillakin on suuri rooli siinä ovatko rodut ja omat koirat laumaeläimia vai eivät.

Rotujen erot ovat suuria

Roduissa on valtavia eroja. Minulla oli amerikanakitoja ja kasvatinkin pari pentuetta. Näissä kasvattamissani amerikanakitoissa oli selvästi koiria, jotka eivät todellakaan olleet laumakoiria. Ne ovat aivan mainioita amerikanakitoja ja silti todella itsenäisiä eivätkä kaipaa toisten koirien seuraa tai ovat suorastaan mahdottomia laumassa.  Luonnossa ne todellakin kulkisivat omissa oloissaan. Osa kasvateistani oli toki laumaorientoituneempia.Toisaalta kasvattamistani roduista vastakohtana ovat kingcharlesinspanielit, jotka ovat erottamattomia keskenään ja ne eivät edes nukkuneet yksinään vaan ovat aina kiinni lajitoverissaan. Ne ovat todellakin laumakoiria ja sosiaaliset siteet ovat uskomattoman lujia. Muut kasvattamani ja harrastamani rodut ovat olleet kaikkea näiden väliltä.

Kasvattajan rooli ja jalostusvalinnat vaikuttavat suuresti laumaominaisuuksiin

Itse olen kasvatuksessani oikeastaan rodusta huolimatta suosinut hyvin sosiaalisia ja laumaorientoituneita koiria. Vuosikymmenien saatossa ovat lhasa apsomme nyt paljon kiintyneempiä lajitovereihinsa kuin aikaisemmin. Lauma on paljon toimivampi ja minä sanoisin sen olevan hyvin hierarkinen. Se poikkeaa katukoirista, koska lauma on pitkäikäisempi ja sen muoto säilyy pitkään. Silti laumaorientoituneinkin lhasa apsomme ei vedä vertoja vaikkapa punaisille irlanninsettereille, joita aikoinaan kasvatin. Tämän rodun koirat viihtyvät paljon enemmän toistensa kanssa kuin apsot. Setterini olivat luontaisesti kotonaan laumassa.

Kasvatuksessa laumassa hyvin pärjäävät ja lajitoverien jatkuvasta seurasta nauttivat koirat ovat varmasti monen muunkin kasvattajan mieleen. Sikäli kaiketi monet rodut muuttuvat vuosikymmenien kuluessa helposti laumaorientoituneempaan suuntaan. Elämä laumaelämästä pitävien koirien kanssa on  kasvattajille paljon helpompaa. Ainakin minä karsin jalostuksesta koiria, jotka eivät pärjää laumassa tai ovat selvästi alati omissa oloissaan viihtyviä erakoita. Kaikki kasvattajat tuntevat “laumanrikkojat” ja koirat, jotka eivät viihdy laumassa. Nämä hankalat laumaelämään sopimattomat koirat voi mielestäni jakaa kahteen ryhmään: Jatkuvasti tappelevat ja muita kiusaavat koirat tai toisaalta ne raasut, jotka ovat lauman kiusaamia erakoita.  Usein nämä koirat stressaantuvat paljon helpommin. Narttuina niiden tiinehtyvyys on kokemukseni mukaan heikompaa kuin hyvin sosiaalisten laumaorientoituneiden koirien. Itse olen pyrkinyt näistä laumaelämään sopeutomattomista koirista eroon varsin tietoisesti. Niimpä omassa kasvatuksessani rodut ovat muuttuneet laumaorientoituneempaan suuntaan.  Voin reilusti sanoa, että kasvattini ovat yleensä laumasieluisia ja suosin perheitä joilla on tarjota pennulle koiraseuraa alusta asti.

Laumaominaisuus tai erakkomaisuus on koirassa syvässä – fenotyyppi ja genotyyppi 

Minun kokemukseni mukaan koirien suhde laumaelämään on lujassa genotyypissä, että fenotyypissä. Nartut ja kasvualusta vaikuttaa paljon pennun laumakäyttäytymiseen. Sosiaalisten ja paljon pentujaan nuolevien pentujen emät tarjoavat pennulle paljon enemmän oksitosiinia ja siis lujittavaa sidettä laumaan sekä ihmiseen, kuin erakkomaisen usein varautuneemman nartun. Kasvattajallakin on iso merkitys. Mitä enemmän pentujen kanssa ollaan ja leikitään laumana ja pentueena sen paremmat edellytykset pennulla on kasvaa laumaan. Erot alkavat näkyä mielestäni hyvin varhain pienistä merkeistä. Nukkuvatko pennut yhdessä kasassa alati keskenään vai ovatko yksikseen viityviä “oman tien kulkijoita.”

Silti aivan selvästi laumasidonnaisuus on lujasti perimässä. Kaikkein sosiaalisimpien ja laumaorientoituneidenkin vanhempien pentueissa syntyy ainakin omassa kasvatuksessani todella laumaan lujasti kiintyviä koiria, mutta samoista vanhemmista syntyy samassa kasvualustassa koiria, jotka eivät ole laumaorientoituneita. Onneksi kuitenkin yleisesti voisin todeta, että jalostuksen valinnoilla hiljalleen vaikutetaan rotuun ja omiin kasvatteihin. Suosimalla laumaorientoituneita ja hyvin sosiaalisia koiria erakkojen määrä vuosien varrella on ainakin omassa kasvatuksessani vähentynyt. Laumaorientoituneet koirat ovat niin paljon helpomia kotona ja harrastamisessa. Niinpä voisin todeta, että koira on ja ei ole laumaeläin. Koirissa ja roduissa on molempia. Omassa kasvatuksessani kuitenkin suosin niin vahvasti laumaorientoituneita koiria, että kasvattini yleensä selvästi ovat laumaeläimiä.

Onko koira laumaeläin vai ei – kas siinäpä vasta kysymys. Itse suosin laumaorientoituneita koiria ja niinpä voisin sanoa koirieni olevan laumaeläimiä.

 

 

Facebook Comments