Istun hotelli huoneessa Kajaanissa. Tämä kaupunki on tuttu, koska olen täällä luennoimassa kolmatta kertaa koirista ja koiran kasvatuksesta. Tällä kertaa olen Kainuun ammattiopiston vieraana. Kajaanissa toimii todella vireä ja innovatiivinen oppilaitos , jossa voi opiskella monipuolisesti koiriin ja muhinkin eläimiin littyviä ammatteja. Aikaisemmin olen ollut aktiivisen ja toimeliaan Kainuun seurakoira ja terrierikerhon vieraana. On loma ja uskon sen ansainneeni, mutta tietoa pitää jakaa. Meillä kaikilla on vastuu asiasta. Usemman ihmisen pitäisi osallistua tiedon kulkuun ja innovatiiviseen vuorovaikutukseen.

Olen huolissani tieto-taidon kulusta rotukoirissa. Silloin kauan sitten koiranäyttelyissä, meidän kaikkien piti istua vierekkäin paalujen kohdalla roduittain koko päivä. Siinä oppi väkisin tuntemaan rodun toiset harrastajat ja vanhemmilta harrastajilta kuuli monia asioita. Sitä jaettiin eväitä ja ystävystyttiin jokaisen kanssa ainakin jollakin tasolla,

Lähes jokaisessa kaupungissa ja jopa kaupunginosissa oli koirakerhoja ja niissä käytiin. Lapsena kävin Kirsti Louhen Porissa järjestämissä tilaisuuksissa aina kun mahdollista. Sitä oppi ja kuuli paljon asioita. Kerhoilloissa kävi kuuluisia ja taitavia vieraita. Ei ollut Internettiä, kännyköitä joten ihmisten kanssa oltiin tekemisissä ihan elävänä omana itsenään. Se oli rakentavampaa ja monipuolisempaa kuin näyttöruutu. Se myös kasvatti nuorten sosiaalisia taitoja paremmin ja vastuullisemmin kuin näyttöruutu.

Tässä ajassa me tarvitsisimme entistä enemmän koiriin liittyviä rakentavia tilaisuuksia. Kellään ei ole aikaa….. niinpä niin. Oikeasti kyse on siitä, että silloin ei ole mielenkiintoa tarpeeksi. Vanhojen ja kokeneempien kasvattajien sekä harrastajien velvollisuus on olla käytettävissä. Ei minullakaan olisi aikaa, mutta se on minun velvollisuuteni sekä vastuuni tälle harrastaukselle. Se on minun kiitokseni siitä tiedosta, minkä minä olen saanut.

Tilaisuuksista, koulutuksista, luennoista ja kerhoilloista saan myös itse takaisin jotakin arvokasta. Harrastukseemme tarvitaan lisää vapaamuoitoisia, keskustelevia ja opettavia tilaisuuksia. Harrastajien olisi tärkeää tavata ilman kilpailua. Olla läsnä teoriaan  tai vain tutustumiseen keskittyen. Edellisten tilaisuuksien tai osallistujien puute, eli harrastajien laiskuus on todella suuri epäkohta harrastuksessamme tällä hetkellä.

Aloittelevien pitäisi hakeutua tapahtumiin ja olla järjestämässä niitä aktiivisesti. Aloittelevien tehtävä olisi pyytää apua ja tulla keskustelemaan. Kokeneiden tehtävänä olisi olla avuliaita ja olla käytetävissä. Kaikkien tulisi kunnioittaa toinen toisiaan ja siltä pohjalta tilaisuuksia syntyisi lisää. Itse olen luennoinut sadoissa tilaisuuksissa.  Nyt  teen sen koulutusten “paisumisen” ja jatkon mahdollistamisen takia firmani kautta. Tilaisuudet ovat antoisia ja usein tupaten täynnä.

Haluaisin harrastukseemme lisää kanssakäymistä, lisää jakamista ja lisää sosiaalisuutta ihmisten välillä. Vastuu asiasta on meillä kaikilla.

Osallistuvaa viikonloppua kaikille.

 

 

 

Facebook Comments