Millainen on normaali vastasyntynyt pentu – pentujen testaaminen

Kasvattajien ja rodun jalostusta seuraavien keskeinen tehtävä on seurata syntyneiden pentujen tilaa. Pennut ja niiden elinvoima kertovat paljon rodun tilanteesta ja populaation elinvoimaisuudesta. Aivan ensimmäinen asia pentuja arvioitaessa on tietysti pentuekoko. Periaate on yksinkertainen. Mitä isompi pentue sen parempi kunhan ei päädytä määrään, että kohtu repeää ja määrä on liioiteltu. Periaatteellisella tasolla voisi sanoa ohjeellisesti, että suurien koirien pentumäärät olisi hyvä olla 8 – 12, keskikokoisten 6 – 10 ja pienten koirien 4 – 8. On tärkeää myös arvioida syntyneet pennut heti syntymän jälkeen. Kerron toimivan ohjeen, jolla minä arvioin vastasyntyneet pennut.

Vastasyntynyt pentu rääkäisee voimakkaasti pussista pois päästyään ja sitä emän nuollessa tai kasvattajan hieroessa pentua. Karvoitus on kehittynyttä (paitsi kajuilla roduilla) ja kattavaa. Iho on terveen värinen ja ehjä. Pentu pyrkii itsenäisesti nisälle ja saa nisän suuhunsa heposti. Pennulla on luontainen voimakas imu ja se kestää jo vastasyntyneenäkin kosketusta putoamatta nisältä. Syntynyt pentu on painoltaan rodun ideaalissa, joka on tietysti jokaisella rodulla omansa (jokaisella rodulla sellainen silti on). Lhasa apso painaa syntyessään ihanne tapauksessa esim. 160 – 220 grammaa jne.

Ensimmäisen reippaan syönnin jälkeen ota pentu syliisi. Tarkista sen pää ja varmista, että kaikki on symmetristä. Tutki pennun kitalaki ja varmista, ettei sillä ole kitalakihalkiota. Silmät ovat sijoittuneet normaaleille kohdille ja tarkista kallo. Kallo on ehjä, normaali ja ulkoisesti pentu ei vaikuta vesipäältä. Pentu on kädessä jäntevä ja liikkuu. Varmista, että pennulla on peräaukko ja vatsa on peitteiltään ehjä. Sen jälkeen kannattaa tarkistaa häntä tarkasti ja varmistaa mahdolliset epämuodostumat. Katso myös varpaat ja mahdolliset kannukset.

Aloittelevan kasvattajan kannattaa tässä vaiheessa nuolettaa pennun perää emällä. Pentu alkaa ponnistelemaan ja viimeistään tässä vaiheessa pennun tulisi jo ensimmäisen kerran ulostaa. Ensimmäinen uloste on ns. “pikipaska”, joka on sitkasta ja kovaa. Normaali pentu saa sen kuitenkin emän nuolemisen avustuksella ulos ja seuraava ulostaminen onkin jo helpompaa.

Laitan pennun seuraavaksi selälleen ja pennun pitäisi itsenäisesti päästä melko vaivatta kääntymään. Se alkaa ryömiä ja ryöminen on tehokasta, pennun tulee päästä eteenpäin jo vastasyntyneenä. Se löytää tiensä nisille ja sen tulisi itse saada ote nisästä sekä pystyä jo kevyesti kapuamaan emän vatsaa vasten. Pentu voi kaapata nisän mielellään toiselta kylläiseltä pennulta. Vastaavasti juuri nisään tartuttuaan vahvaimuinen pentu kestää toisten pentujen puskemista putoamatta nisältä.

Ensimmäisen vuorokauden aikana pennun paino voi pysyä samana tai jopa hieman laskea, mutta sen tulee pystyä säilyttämään normaali ruumiinlämpönsä. Kympin pennun paino nousee heti syntymästä. Se on pentueen vahvimpia ja elinvoimaltaan ensiluokkainen “takatissin selviytyjä.”Toisen vuorokauden aikana painon tulee alkaa nousta ja nouseminen on tästä eteenpäin jatkuvaa sekä voimakasta. Pennut ovat melko äänettömiä, paitsi vinkuvat äänekkäästi jos jäävät emän tassun alle tai suivaantuvat nisän lipsahduksista, kulkeutuvat peitteen alle tms. Pennuilla vatsa toimii helposti emän nuolemisen avustuksella ja ne ovat kylläisen hiljaisia ja lämpimiä pentuja.

Minä anna pennuille ohjeelliset pisteet ja pyrin tietysti jalostukseen valikoimaan ne kympit. Alla hieman ohjeellisia ominaisuuksia 10. pennun ominaisuuksista.

10: Se on siinä. Pentu syntyy ilman mitään vaikeuksia, imu on vahva alusta asti ja se ei tarvitse mitään apua. Pentu on jäntevä, liikku ja kääntyy helposti. Sen paino ei laske edes ensimmäisen vuorokauden aikana. Nämä pennut valloittavat parhaat nisät takaa ja ovat silmin nähden vahvoja voittajia.

Täydellinen pentu syntyy aina vahvasta ja loistavasta emästä. Mikäli emällä on heikkouksia ja vaikeuksia tuottaa maitoa, laskee se oikeastaan koko pentueen arvoa. Joissakin roduissa ei 10. pentuja enää edes valitettavasti synny. Olisikin hyvin tärkeää, että eri rotujen kasvattajat pääsisivät seuraamaan muidenkin rotujen synnytyksiä, jotta heille muodostuu käsitys, mikä on todellinen helppo ja vahvan rodun synnytys sekä elinvoimainen 10. helppo pentu.

Kasvattajat voivat helposti sokeutua ja menettää käsityksensä elinvoimasta sekä ns. normaalista, jos kasvattavat vain yhtä rotua. Rotujen välillä on valitettavan suuria eroja elinvoimassa jo syntymästä lähtien.

8 – 9: Se on siinä. Pentu syntyy ilman mitään vaikeuksia, imu on vahva alusta asti ja se ei tarvitse juurikaan mitään apua. Pentu on jäntevä, liikku ja kääntyy helposti. Sen paino ei nouse tai laskee ensimmäisen vuorokauden aikana. Nämä pennut häviävät taistelun parhaista nisistä kaikkein vahvimmille ja paino sekä liikunnan helppous ei ole 10. pentujen tasoa.

6 – 7 : Pentu tarvitsee ylimääräistä kasvattajan apua alkumetreillä tavalla tai toisella. Imu on ehkä heikko ja joudut siirtämään sitä toistuvasti paremmalle nisälle. Vatsa ei kenties toimi aivan normaalisti ja joudut avittamaan pentua ulostamisessa. Pentu on kömpelö. Sen paino ei nouse parhaiden mukana ja se on äänekäs.

Ala-arvoiset: Nämä pennut eivät olisi selvinneet ilman ihmisen apua.  Pentujen paino laskee pitkään ja painoa kertyy hitaasti. Pennut tarvitsevat toistuvaa keinotekoista apua kasvattajalta selviytymisessään. Nämä pennut eivät ole jalostuskoiria ja ne kannattaa karsia jalostuksesta jo tässä vaiheessa lähes vastasyntyneinä.

Kasvattajien tulisi arvioida synnytyksiä ja syntyneitä pentuja. Tavoitteena pitää olla, että mitään apua ei tarvita ja pennut kasvavat sekä kehittyvät helposti vahvan emän rinnalla.

 

 

Facebook Comments