Mikä on oikea sukusiitosprosentti yhdistelmälle?

Aivan ensimmäiseksi hyvin selkeä vastaus – oikeaa prosenttia ja eksaktia lukua ei voi olla olemassakkaan. Jos sellaisen luvun teille joku jostakin heittää, ei hän tiedä todennäköisesti tuloksekkaasta koiran kasvatuksesta käytännössä sukupolvien ajan mitään. Sukusiitosprosentti ei silti ole todellakaan merkityksetön asia, vaan sukusiitosprosenttia huomioidessa pitää muistaa hyvin monia merkittävia asioita. Yleisesti voi silti sanoa, että kasvattajat ymmärtävät usein liian vähän sukusiitosprosentin merkityksestä. Jokainen pentue ja yhdistelmä on oma yksillölinen luku sinänsä, sukutaulusta ja koirien laadusta riippuu, mikä voisi olla oikea prosentti kulloisellekin yhdistelmälle. Koko rotua ei koskaan pidä laittaa yhdelle yhteiselle viivalle. Mitä sitten huomioida, kun pohtii oikeaa sukusiitosprosenttia yhdistelmälle? 

Sukusiitosprosentti 0 %

Sukusiitosprosentti 0 % on erinomainen vaihtoehto, kun tuntee rodun syvällisesti läpikotaisin ja rodussa on paljon todella laadukasta materiaalia käytössä. Ulkosiitos yhdistelee koiria, jotka eivät ole sukua toisilleen. Ulkosiitosyhdistelmissä tulee helposti saaneeksi esiin suuria yllätyksiä, joihin ei kokenutkaan kasvattaja ole osannut varautua. Varsinkin ulkonäöllisten, luonteen ja käyttöominaisuuksien suuren hajonnan takia ulkosiitosta käytettiin aikaisemmin yleensä liian vähän. Myös käytännön syistä ulkosiitos on ollut usein mahdotonta, koska rodun erisukuisia yksilöitä ei ole ollut tarpeeksi käytettävissä suljetuissa ja usein maittain rajoittuneissa populaatioissa. On siis linjattu pakosta tai haluttujen asioiden nopeammaksi vakiinnuttamiseksi.

Sukusiitosprosentti 0 % ei koskaan takaa terveyttä tai elinvoiman lisääntymistä. Käyttämällä uutta todella vierasta koiraa, voit saada täysin elinkelvottomia, sairaita ja huonoluonteisia koiria, aivan kuten voit saada näistä voimakkaasti linjatuista korkean sukusiitos asteen pentueista. Sukusiitosprosentti siis ei koskaan takaa yhtään mitään, vaan ilmaisee kuinka paljon pentueen sukutaulussa kertautuu samoja yksilöitä, se on ikään kuin sukulaisuuden kertaantumisen kerroin. Sairas ja huono jalostuskelvoton koira voi olla hyvin itse sukusiitoskertoimella 0 % varustettu koira, eikä sillä ole välttämättä mitään antia jalostuksessa. Ulkosiitospentueista syntyy paljon koiria, jotka eivät ole jalostukseen sopivia.

Parhaimmillaan sukusiitos 0 % toimii, kun kasvattaja todella tietää, mitä hän tekee. Kasvattajalla on rodusta vahva näkemys ja hän tuntee rotua kansainvälisestikin todella hyvin. Hänellä on oltava usein myös suhteita, jotta hän saa korkeatasoisia erisukuisia koiria maailmalta käyttöönsä. Kasvattaja on avarakatseinen ja innovatiivinen, hän haluaa kokeilla uutta sekä tehdä ulkosiitosta. Hän tietää mitä ja miksi yhdistää täysin vieraita sukuja keskenään. Kasvattajalla on tavoitteita ja syyt käyttää vierasta koiraa. Tavoitteet eivät saa aina olla heti ensimmäisessä sukupolvessa. Ulkosiitos ja sukusiitosprosentti 0 on onnistuessaan erinomainen satsaus tuevaisuuteen. Jos kasvattaja yhdistää terveitä ja elinvoimaisia hyviä koiria, lisää se yleensä elinvoimaa sekä hedelmällistyyttä. Myös luonteissa näkyy usein ulkosiitoksen ansiot. Nämä onnistuneet ulkosiitos pentueet voivat olla aivan yhtä kauniita ja käyttökelpoisia koiria ja paljon parempiakin kuin linjatut koirat. Yleisesti ottaen kehottaisin kasvattajia kasvattamaan ulkosiitos pentueita sukusiitosprosentilla 0 % aina, kun se perustellusti ja käytännössä on vain mahdollista.

Sukusiitosprosentti 6,25 % saakka

Perinteisesti sukusiitosprosentti 6, 25 % olisi esimerkiksi serkusparitus, jota itsekin olen tehnyt usein menestyksekkäästi. Se voidaan perustellusti tehdä, jos tietää melko varmasti, että koirat mihin ollaan kertaamassa ovat varmasti elinvoimaisia, terveitä ja laadukkaita koiria. Toivoa sopii ja tietoakin pitäisi olla, etteivät nämä koirat kanna kovin haitallisia geenejä. Koirien pitäisi tulla myös lähtökohtaisesti isoista ja hyvin laadukkaista pitkäikäisistä pentueista. Muutenhan koirien kertaamisessa ja linjaamisessa ei ole mitään järkeä.  Sitä matalampi sukusiitosprosentti syntyy, mitä kaukaisempaa sukua koirat keskenään ovat.

Voidaan ajatella, että mitä varmempi kerrattavasta tai kerrattavista koirista on sitä varmemmin uskaltaa sukusiitosprosentin antaa kasvaa aina 6,25 % saakka. Pelkän prosentin takia pentuetta ei tehdä, eikä laadukkaan yksilön kertaaminen takaa laatua tai terveyttä. Vanhemmilla on aina itsessään se keskeinen merkitys, pelkkä sukutaulu ja prosentit eivät korvaa vanhempien suuria puutteita. On myös huomioitava, kuinka moni muu kertaa samoja koiria. Jos kovin moni kasvattaja kertaa samaa koiraa, on rotu pian umpikujassa. Aivan liian moni rotu on täynnä matadoreja, joita on käytetty liikaa. Sama nimi löytyy rodun jokaisesta sukutaulusta ja se ei ole koskaan hyvä asia.  Siksi kasvattajien pitäisi linjata erilaisiin rodun ansioituneisiin ja terveisiin sekä hyvin elinvoimaisiin pentueisiin. On myös suuri merkitys sillä, kuinka montaa jälkeläistä tulevasta pentueesta käytetään jatkossa jalostukseen. Mikäli pentue teetetään vain käyttöä varten, eikä koiria juurikaan käytetä jatkojalostuksessa ei korkeakaan sisäsiitosprosentti pääse aiheuttamaan harmia populaatiolle. Se on merkittävä ja huomioitava asia.

Pitkäjänteisessä jalostuksessa ulkosiitosta tarvitaan välissä, jotta kasvatus säilyy elinvoimaisena, hedelmällisyys pysyy korkeana, koiriin saadaan uusia haluttuja ominaisuuksia ja kasvattajalla on käsissään ulospäinsuuntautuneita vahvahermosia koiria. Sisäsiitosprosentin kasvaminen näkyy näet oman kokemukseni mukaan usein ensimmäisenä pehmenevissä luonteissa. Laadukkaassa kasvatuksessa sitten osaava ja kokenut kasvattaja voi kerrata sitä kaikkein parasta koiraa tai koiria haluttujen ominaisuuksien suhteen mielestäni hyvin 6,25 % saakka. Kerrata voi, jos kerrataan elinvoimaan, terveyteen ja laadukkaisiin pitkäikäisiin koiriin. Koirista pitäisi olla myös luotettavaa ja oikeaa omistajien sekä kasvattajan varmentamaa ensikäden tietoa, mitä se kerrattavien koirien elämä oikeasti oli. Tuntemattomiin koiriin ei pidä linjata, se on usein vaarallista ja vahingoksi kasvatukselle.

Sukusiitosprosentti 6,25 % eteenpäin

Sukusiitosprosentin kasvaessa pitää muistaa, että jokainen yksilö kantaa perimässään takuulla myös joitakin haitallisia ominaisuuksia. Näiden haitallisten alleelien todennäköisyys tulla esiin pennuissa kasvaa sukusiitoksen myötä. Sitä ei pidä koskaan unohtaa. Juuri tämän peitossa pysyneen informaation kulminoituminen päätyy usein tiukassa linjaamisessa ongelmien esille tuloon ennemmin tai myöhemmin. Usein esille alkavat tulla immunologiset heikkoudet alkaen allergioista päätyen ties mihin. Näin ei myöskään turvallista sukusiitosyhdistelmää ole olemassakaan, toisaalta ei ole turvallista ulkosiitosyhdistelmääkään.  Geenitestien myötä tietoa saadaan lisää ja pahimpia asioita osataan nyt usein paremmin välttää.

Sukusiitosprosentin kasvaessa pitäisi varmaa tietoa koirista olla aina vain enemmän ja enemmän. Kertaamisen pitäisi olla myös hyvin perusteltua. Prosentin noustessa 6,25 % ylöspäin jättäisin tämän jalostuksen hyvin kokeneiden harteille. Heillä on vuosikymmenien kokemus rodusta ja he ovat usein eläneet itse kerrattavien koirien kanssa. He todella tietävät, mitä tekevät ja miksi. Kasvattajien ei juuri tulisi tehdä kovin korkeita sukusiitosprosentteja yli 10 % , jos ensikäden varmaa tietoa, kokemuksesta sukupolvien kasvatuksesta ja oikeaa elettyä tuntemusta kerrattavista koirista ei ole.

Sukusiitosprosentti kasvaa entisestään

Sukusiitoksen kasvaessa puhun aina rodun yksilön “ulosmittaamisesta”, siitähän tässä on kysymys. Kasvattaja kokee silloin aina perustellusti, jotkin koirat niin arvokkaana yksilöinä haluttujen ominaisuuksien suhteen, että niitä on tarve kerrata hyvin vahvasti. Linjaus on mielestäni aina vahvaa, kun aletaan ylittämään ohjeellisesti noin 6,25 % raja. “Ulosmittaamisessa” myös linjattavan koiran osuus rodussa lisääntyy, kun se esiintyy niin vahvana useamman koiran taustoissa. Samalla linjattavan koiran arvo omalla tavallaan ainutlaatuisena yksilönä rodussa laskee, koska sitä on kopioitu ja siihen linjattuja yksilöitä on nyt useita.

Lisäksi kasvattajan tulee aina muistaa, että halutut ominaisuudet eivät ole vain ulkomuoto tai käyttöominaisuus, vaan haluttu ominaisuus tulee aina olla myös automaattisesti pitäikäisyys, terveys, vahvat hermot ja elinvoima. Juuri tässä puhdasrotuisten koirien jalostuksessa ollaan menty pahimmin metsään, on linjattu pinnallisin perustein pelkän meriittien takia koiria, joiden terveyden ja elinvoiman laatua ei ole huomioitu. Nyt monet rodut maksavat terveyden ja luonteen suhteen typerän linjaamisen kovaa hintaa epilepsian, sydänvikojen, syöpien, hedelmättömyyden ja luonteen heikkenemisen muodoissa. Pahimmat ylilyönnit tehtiin yleensä linjaamisessa tietämättömyyden vuoksi aikaisempina vuosikymmeninä. Pitää aina muistaa, että hyvin korkea sisäsiitos kaventaa koirien ja rodun tulevaisuuden näkymiä. Rodun geneettinen monimuotoisuus vähenee auttamattomasti korkeassa sisäsiitoksessa. Se tuo esiin aina ennen pitkää geneettisiä ongelmia. Ilmiöstä puhutaan sukusiitostaantumana.

Joissakin yhdistelmissä sukusiitosprosentti voi kokeneen ja osaavan kasvattajan työssä mielestäni ylittää 10 % ja vielä 15 %. Mutta silloin syyt ovat hyvin painavia. Kasvattaja haluaa esimerkiksi pelastaa jotakin ainutlaatuista ja katoavaa tai saada koiriin, jotakin hyvin tarpeellista ominaisuutta hyvin perustellusta syystä. Kasvattaja myös tajuaa riskit ja koirat menevät koteihin, jotka ymmärtävät mistä on kysymys. Nämä pentueet ovat kuitenkin enemmänkin poikkeus ja näiden pentueiden jälkeen kasvattajan olisi aina syytä tervehdyttää kasvatustaan ulkosiitoksella, jotta ei päädytä sukusiitostaantumaan.

Yhteenveto

Sukusiitosprosentti on ohjeellinen arvo, joka ei koskaan takaa tai turvaa kasvatuksessa yhtään mitään. On suositeltavaa, että rodussa olisi paljon matalan sukusiitosprosentin pentueita. Kasvatuksessa tarvitaan sukupolvia jatkuvana myös aina ulkosiitosta, jotta geneettinen monimuotoisuus säilyy ja rodulla olisi tulevaisuus.  Ulkosiitos pentueessa sukusiitosprosentilla 0 % on hyvin helposti kasvatettavissa koiria, jotka ovat myös sairaita tai luonteeltaan huonoja. Pelkkä sukusiitosprosentti olipa se sitten 0 tai 25 ei korvaa vanhempien puutteita.

Korkea suku- tai sisäsiitosprosentti auttaa osaavaa ja kokenutta kasvattajaa yleensä tuottamaan haluttujen ominaisuuksien suhteen tasalaatuisempia pentuja, mutta haluttuihin ominaisuuksiin pitää aina liittää myös elinvoima, terveys ja luonne. Se tekeekin sitten linjauksen ja sukusiitosprosentin kasvattamisesta paljon haastavampaa. Sukusiitosprosentti on asia, joka jokaisessa suunnitellussa pentueessa olisi tarkistettava. Silloin kasvattaja huomaa, mitä yksilöitä sukutaulussa kerrataan. Asialle pitää olla perusteluja ja koirista pitää silloin olla saatavilla varmaa tietoa, muuten ei pidä linjata. Kerrattavien koirien laadusta ja ainutlaatuisuudesta sitten riippuu, mikä voi olla onnistuneen pentueen hyvä sukusiitosprosentti ja siinä esiintyy vaihtelua.

Koiran sukusiitosprosentti on monipuolinen asia ja siinä pitää huomioida monia seikkoja. Sukusiitosprosentista ei ole olemassa absoluuttisia tuloksia takaavia rajoja, mutta on olemassa paljon huomioitavia asioita.

 

 

 

Facebook Comments