Meidän katu kuin elokuvista, yhteisöllisyyttä ja sosiaalista kyvykkyyttä Pohjois-Carolinassa

Meidän katu on sellainen noin 20 omakotitalon mittainen vehreä pätkä asfaltoitua tietä Yhdysvaltojen eteläisissä osissa. Tarkemmin sanottuna tämä suloinen katu löytyy Pohjois-Carolinasta ja Durhamin kaupungista Hope valleyn kaupunginosan siimeksestä. Tämä paikka sijaitsee kuuluisan kehittyvän Research Triangle Parkin nurkalta. Ihastuimme tähän paikkaan silmittömästi jo ensisilmäyksellä. Halusimme Cliftonin kanssa muuttaa juuri tälle alueelle. Nähtyämme tämän kadun sekä talon valloittavan kadun päässä. Tiesimme, että se on tässä.  Tämän paikan lämmön ja kodikkuuden vaistosi jo autossa ennen kuin astuimme autosta edes ulos. Emme olleet väärässä. Tänne me halusimme perustaa yhteisen kodin. Sitten takaisin Eurooppaan ja kahden kuukauden päästä oli muutto edessä. Tämä paikka on osoittautumassa lottovoitoksi asua ja elää.

Tänne muuttaessamme saavuimme taloon kahdelta yöllä. Seuraavana aamuna pihalle mennessä koiria ulkoiluttamaan, oli jo ensimmäinen ystävällinen naapurimme koiransa kanssa ystävällisesti tervehtimässä meitä sekä koiriamme. Hieman iäkkäämpi rouva on aivan ihastuttava tiedenainen, jonka omien sanojensa mukaan kuulemma “hullu sekä boheemi” mies asuu molempien onneksi toista kotia Hawajilla. Ystävällisesti rouva kertoi meidän vastapäisen piha- ja rajanaapurimme, mutta siis toisella kadulla asuvan naapurimme, olevan eläinlääkäri. Heillä on kolme persoonallista rescue bittbullia. Tästä se alkoi tutustuminen sosiaalisesti kyvykkäiden ihmisten uuteen kotikatuumme, joka on kuin suoraan elokuvista. Tämä katu on todellakin lähes epätodellisen tuntuinen asfaltoitu tie vehreässä paratiisissa, joka huokuu värikästä,rakastettavaa ja oikeaa aitoa elämää.

Yleisnäkymää kotikadultamme talojen istuessa ja osin piilouteassa vehreään kasvillisuuteen

Seikkailua naapurin kanssa

Ensimmäisen päivän iltapäivänä saapui seuraavan talon asukas esittelemään itsensä. Hän kertoi olevansa golfaamista ja taidetta rakastava leski, joka on aikanaan näytellyt mm. Alien elokuvissa. Muutettuaan ympäri Yhdysvaltoja Minnesotasta, Chicagon ja Kalifornian kautta tänne Durhamiin, rouva kertoi vihdoin löytäneensä sen parhaimman alueen asua. Leskeksi jäätyään hän halusi täällä löytää vielä sen kaikkein ihanimman paikan asua. Se löytyi kuulemma juuri tältä kadulta ja Hope valleystä. Minnesotalaisena hän tietysti pitää suomalaisista ja kotoa löytyy mm. Arabian Taika-astiasto. Kerroimme asustavamme tyhjää taloa. Totesin minun muuttaneen Suomesta ja Cliftonin kaukaa toisesta osavaltiosta tyhjin käsin. Jo seuraavana päivänä kannoimme meille lainaan häneltä todella kauniin ylimääräisen ruokapöydän kaluston, jolla me pääsemme alkuun.

Nyt olemme jo istuneet iltaa, lipitelleet viiniä ja pelanneet korttia useampanakin iltana toistemme luona. Nyt olemme aloittamassa taiteellisen leskirouvan kanssa jo yhdessä uuden harrastuksen  eli urbaanin löytöretkeilyn. Hän etsii tutkimusmatkoiltamme aiheita sekä inspiraatiota maalauksiinsa ja minä taas valokuviini sekä tarinoihin. Rouvan tytär ja Clifton ovat sitä mieltä, että tämä harrastus ja lapsellisen naivit luonteemme voivat saattaa meidät urbaaneissa miljöissä hengen vaaraan liikkuessamme hämärissä hylätyissä paikoissa. Me näemme ihanat kellastuneet tiilet ja rikkinäiset kutsuvat ikkunat hylätyssä tehdashallissa. Tytär ja Clifton näkevät paikan crack-luolana. Asiassa piilee vaaransa.

Tanssiva ylväs kuningatar

Asuttuani muutaman viikon Yhdysvalloissa olen tutustunut useampaan naapuriin kuin yli 50 vuoden aikana yhteensä Suomessa, vaikka minulla sinällään on aina ollut kivoja naapureita. Kolmannessa talossa taiteellisen leskirouvan naapurina asuu myös yliopistolta eläköitynyt ylpeä leskirouva. Hän on jo yli 80 vuotias ja harrastaa rytmillisiä tansseja. Hän rakastaa Afrikkaa, suuria koruja ja näyttäviä etnisiä vaatteita. Yhdessä suunnilleen saman ikäisen siskonsa kanssa, joka asuu limittäin tontiimme nähden toisen kadun varrella (sen eläinlääkärin naapurina), siskokset ovat saaneet luvan juosta puskia pitkin toistensa taloille meidän pihan läpi. Sovimme, että sopimus jatkuu myös meidän aikanamme.

Nyt ikinuori tanssiva naapurimme haluaa lhasa apsoa. Leskirouva myös varoitti, että joskus yöllä hän kaatuilee pihallamme suunnattomiin pihamme murattiköynnöksiin matkallaan siskoltaan kotiinsa. Kuningattaren toiveena on ettemme silloin ammu häntä. Kateellisena nuorempien ihmisten mahdollisesta makuuhuone elämästä, hän kuulemma yrittää olla kurkkimatta ikkunoistamme sisään. Tässä kuningatarmaisessa vanhassa naisessa on suurta viisautta ja ihanaa huumorin tajua.

Kotimme cul-de-sacin reunalla vehreyden keskellä ihanan kotoisan kadun päässä suurien mäntyjen, tammien  ja muiden lehtipuiden katveessa

Tämä aivan lähin naapurimme muuten kertoi iloisesti edellisenä sunnuntai-maanantai välisenä yönä heränneensä yöllä valtaviin rytmikkäisiin kemuihin. Naapurimme ajatteli, että ilkeää nyt sanoa leskirouvan pojalle, että ,mitäpä jos voimakas rumpujen säestämä musiikki olisi viisasta soittaa sisällä keskellä yötä. Ystävällisesti hän päätti yöpaita päällä käydä sanomassa naapurin New Yorkissa vieraillulla olevalle pojalle, että hieman hiljempää kiitos. Mitä vielä. Terassille päästyään naapurimme huomasi, että ei siellä ollut pojan bileitä, vaan yli 80 vuotiailla sisaruksilla oli tanssit menossa. Siskokset juoksivat sekä tanssivat villisti ympäri pihaa voimakkaan afrikkalaisen musiikin tahdissa lähes transsissa rytmien viemänä. Naapurimme jäi ihastelemaan siskoksia ja päätti laittaa korvatulpat korviin ja painua pehkuihin.

Näkymä keittiömme ikkunasta tanssivan naapurimme talolle, jonka pihalla soi välillä afrikkalaiset rytmit ja pihalla voi nähdä tanssimassa ylpeät elämää paljon nähneet iloiset sisarukset

Erilaisia ja mielenkiintoisia perheitä

Tästä tanssivasta naapurista seuraavassa talossa asustaa trendikkäiden ja hienosti trimmattujen labrapuudeleidensa kanssa hyvin ystävällinen korrekti ja tyylikäs perhe. He ovat naapurinsa vastakohtia, mutta äärettömän kohteliaita. Tuosta talo eteenpäin asuu puolestaan liberaali perhe ja koiria rakastava isä, joka ulkoiluttaa ahkerasti yorkshirenterrieri kaksikkoaan. Musiikkia harrastavien lasten iloinen soitto kaikuu ohimennessä usein pihamaalla. Seuraavassa talossa onkin taas pari rescue koiraa, jotka omistaa ihanan nauravat New Yorkista muuttanut perhe sekä heidän suloiset lapsensa. Lapset tervehtivät minua aina käsipäivää tyylillä. Olen aivan rakastunut näihin suloisiin lapsiin ja tarinan kerrontaa rakastavaan äitiin.

Toisella puolella taloamme asuu rajanaapurina äärettömän kauniissa sekä siistissä talossa ihana asianajaja sekä hänen herttainen vaimonsa sekä suloiset kolme lasta. He ovat tuoneet meille jo kotona leivottuja pikkuleipiä. Rouva on katumme leivontamestari ja ainoa, jonka tiedän olevan kadullamme paljasjalkainen durhamilainen. Lapset ovat käyneet tutustumassa koiriimme. Naapurimme odottavat meitä kovasti sunnuntai lounaalle, kunhan vain koiranäyttelyiltä ehtisimme. Vastapäisen talon eläinlääkäri, sen toisen kadun varrelta on tuonut käyntikortin ja kertonut auttavansa erikoishintaan, jos koirilla joskus on jokin hätä.

Seuraavassa talossa asuu elämän makuinen perhe, joilla on omat kanat takapihalla. He ovat eläinsuojeluaktivisteja ja yhteiskunnallisesti hyvin valveutuneita. Sanomattakin on selvää, että heillä on rescue koiria ja tietysti heidän lapsensa ovat käyneet ihastelemassa meidän rotukoiria. Heidän takapihallaan kanojen naapurina, amerikkalaiseen tyyliin,  on Harry Potteria rakastaville lapsille rakennettu kolmikerroksinen ihana puinen linna nostosiltoineen ja torneineen.

Näkymää kotikadultamamme ja naapuritalomme kotimme toisella puollella

Iloisia tapahtumia ja yhdessäoloa kadulla

Ensimmäisenä sunnuntai iltana tulimme kotikadullemme siinä 17.00 aikaan. Katu oli täynnä katumme lapsia, jotka pelasivat kadulla sählyä. Iso joukko vanhempia istui retkituolilla kadun varressa ja he pysäyttivät meidät. He pyysivät meidät mukaan ja halusivat tutustua kadun uusiin asukkaisiin. Menimme tietysti mukaan ja sitten selvisikin, että kadun varrella oli myös sangria- ja viini tarjoilu. Siinä iloiset vanhemmat nauttivat juomistaan ja keskustelivat maailman menosta, lasten pelatessa pelejään. Mukana istui myös muutamat katumme vanhukset. Kukaan ei ollut juopunut tai söpertänyt mitään. Meillä oli uskomattoman hauskaa ja opimme tuntemaan lähes jokaisen kadun asukkaan. Lapset pelaavat  ja leikkivät yhdessä muuten kadulla todella usein vanhempien seurustellessa kadun varrella henkisenä tukena. Tämä elämää huokuva näky on ihana. Minä olen  elänyt elämääni viimeiset vuosikymmenet näet ulkoisesti kuolleiden katujen ja teiden varsilla, joiden varsilla lapset eivät leiki.

Kotikadumme alkupätkää ja sen keskellä on hyvin usein meneillään lasten pelit, sähly ja katumme aikuiset istuskelevat tien laidassa nautiskelemassa yhteisestä olemisesta

Me kadun kaikki asukkaat tervehdimme aina toisiamme ja se hymy tulee kyllä ihan aidosti. Tiedämme suunnilleen kaikki toistemme ammatit tai aikaisemman uran. Keskinäinen apu pelaa ja kukin tarjoaa naapureillen etuja sekä osaamista, mikäli tarvetta löytyy. Voin kertoa, että tältä kadulta ei löydy kotoaan yksin unohdettuna kuollutta vanhusta.

Ikoninen amerikkalainen kävelijä

Aamuisin katua edes takaisin kymmeniä kertoja kiertää hikinauha otsalla, juomapullo toisessa ja musiikkia soittava kännykkä toisessa kädessä sekä isot aurinkolasit päässä ikoninen iäkkäämpi kotirouva. Hän asuu katumme varrella ja valvoo kuulemma haukan laillla päivisin neighbour watch systeemissä katumme turvallisuutta. Tämä rouva on todellakin ikoninen hahmo ja edustaa minulle, jotakin niin amerikkalaista ettei ole tosikaan. Rouva vaihtaa aina muutaman sanan kanssani kiireisen kävelyn lomassa silloinkin tietysti asianmukaisesti tehokkaasti kävellen paikallaan. Me asumme aivan kadun päässä. Ne ovat Amerikassa haluttuja tontteja ja niiden päähän rauhallisimpaan paikkaan on usein rakennettu isohko asfaltoitu ympyrä ns. cul.de-sac johon katu päättyy jouhevasti.  Täällä tietysti ikoninen rouva hikipanta päässä tekee pyörähdyksen kävelläkseen taas takaisin kadun alkuun. Täällä me kohtaamme jokaisena arkiaamuna minun lähtiessä töihin ja saan aina sydämelliset toivotukset aurinkoiseen päivään. Tulen aina niin hyvälle tuulelle hänen iloisesta tervehdyksestään ja piristävästä olemuksestaan. Sanomattakin on selvää, että kouluun saapuessani minua on aina ensimmäisenä vastassa koulusihteerimme rouva Gordon, joka halaa minua lämpimästi. Ei ole parempaa tapaa aloittaa työpäivää.

Ihmiset tervehtivät ja auttavat toinen toisiaan

Kulmakuntamme odotteli hurrikaania, joka mahdollisesti pyyhkäisisi kaupunkimme sivuitse, mutta silloinkin sähköt voivat mennä. Koulut oli jo peruttu. Olimme suunnitelleet korttiturnauksia toistemme luona jos myrsky pitkittyisi, koska kotikadulta ei myrskyssä voi poistua. Naapurit kertoivat agrigaateista ja ruokavarastoista. Osa lupasi ottaa hoitoon koiriamme ja meidät, jos sähköt menevät päiväkausiksi. Osalla on varsin varusteltuja tornadobunkkereita talojensa alla. Meidän tornadobunkkeri on käytännössä tyhjä. Onneksi selvisimme vähällä ja naapurien apua ei tarvittu.

Avuliaisuus on ihanaa ja suomalaisissa kaupungeissa en moiseen juuri ole törmännyt. On olemassa aikamoinen ero kultturiemme välillä, nämä ihmiset ovat sosiaalisesti kyvykkäämpiä sekä yhteisöllisempiä. Se näkyy jo lapsissa koulussamme tai kotikadullamme. Viisivuotiaat lapset ja kaikki sitä vanhemmat tervehtivät minua aamulla koulussa tai kadulla nähdessään: “Good morning sir” tai hyvin iso osa jo “Good morning Mr. Kares.” Yksikään lapsi ei jätä tervehtimättä. Minä pidän siitä.

Katumme päädyssä on cul-de-sac ja meidän talo on kuvassa oikealla piilossa ja lähimpien naapuriemme kodikkaat talot näkyvät kuvassa

Ihmiset elävät yhteisöissä ja yhteisöllisyys on sosiaalista osaamista

Tätä kuulumisten kysymistä ja iloisen oloista tervehtimistä sanotaan helposti Suomessa pinnallisuudeksi. Oli se sitä osin tai ei. Minä sanon, että se on kuitenkin kaikkein eniten sivistystä ja sosiaalista osaamista. Ihmiset asuvat yhdessä samaa seutua ja ovat naapureina. Sitä kutsutaan yhteisöksi. Sellaisissa oikeastaan me kaikki ihmiset asumme ja ihmiset asuvat osana yhteisöä niin täällä kuin Suomessa. Se vaatii sosiaalisuutta.  Silloin on parempi tulla kohteliaasti toimeen keskenään ja osata sosiaaliset käytöstavat. Ne täällä totisesti osataan. On myös ihana nähdä, että ihmiset ihan oikeasti auttavat toinen toisiaan. Koulussamme on myös monia naapuruston jäseniä, jotka tekevät vapaaehtoistyötä koulussa. Avajaispäivänä koulussamme tarjolla oli myös suuri määrä vaatteita, joita pystyi huomaamattomasti niitä tarvitsevat hakea lapsilleen sivummalta turvassa muiden silmiltä. Tämä kaikki on toimivaa yhteisöllistä vapaaehtoistoimintaa.

Kaikki odottavat halloweenia, Silloin katumme suljetaan ja kaikissa taloissa on perinteisesti avoimet ovet. Lapset saavat turvallisesti ja vapaasti kulkea talosta taloon naapureita tervehtimässä. Illalla on aikuisten juhlat. Katu on edelleen suljettu ulkopuolisilta. Koko katumme viettää yhteistä pyhämiesten juhlaa naamiasiasuissa yhteistarjoiluissa pitkin suloista kodikasta katuamme, jonka jo me viimeksikin muuttaneet todellakin tunnemme omaksemme. Katumme koristelut ja somistukset ovat kuulemma vailla vertaa.  Yhteisöllisyyteen kuuluvat myös sosiaaliset paineet, nyt kai meidänkin on sitten kortisteltava taloa yhteishengen nimissä. Olkoon näin. Sateen sattuessa kadun keskellä kaksi keskimmäistä taloa toimivat juhlapaikkoina kadun asemasta. Toinen vuotuinen katumme sulkeminen ja yhteisjuhla on itsenäisyyspäivä 4. heinäkuuta. Sen Illan päätteeksi kadun keskellä on kuulemma iso ilotulitus.  Se ei ole koiria vilisevällä kadulla ongelma, koska jokainen omistaja älyää pitää koiransa silloin turvassa sisällä.

Henkinen ilmapiiri on positiivinen, lämmin ja rento

Tämä elämä ja naapurisopu edustaa minulle sosiaalista osaamista  ja ystävällisyyttä. Eri väriset, eri ikäiset ja erilaiset ihmiset asuvat rintarinnan sulassa sovussa. Voin kertoa jo nyt rakastavani tätä katua Hope valleyssä ja tuntuu kuin olisin asunut täällä aina. Tämä katu on kuin elokuvista, eikä varmasti edusta ihan tavallista yhdysvaltalaista katua, mutta ei nyt ehkä aivan uniikkikaan näillä leveyksillä. Etelän ystävällinen ilmapiiri ja uskomattoman ystävälliset ihmiset ovat kuulemma alueen tavaramerkki ja siltä totisesti vaikuttaa. Sama lämpö ja ihmisten sulava käytös yhdistää työyhteisöäni ja kotikatuani. Välillä mietin, että onko tämä edes totta. Sitten muistan kouluni ja katuni kymmenet muualta yhdysvalloista ja maailmalta muuttaneet opettajat sekä naapurit, jotka lähes kaikki sanovat samaa. Pohjois-Carolinassa ja varsinkin sen henkisessä ilmapiirissä on sitä jotakin. Tervetuloa meidän kadulle tai työpaikalle, niin tiedätte tosiaan, mistä etelän välittömässä ja välittävässä ilmapiirissä on kysymys. Huomenna onkin grillijuhlien aika erään naapurin luona ja koko katu on juhliin tervetullut, kunhan mukana tuodaan omat lempi juomat.

 

 

 

 

Facebook Comments