LUONNONVALINTA Kokonaisvaltainen terveys ja elinvoima

Juha Kares

Koiria pian 25 vuotta kasvattaneena on oppia ja ajatuksia jalostuksesta sekä kasvattamisesta kertynyt valtavasti. Vuosien varrella olen kasvattanut ja omistanut reilut 200 valiota ja voittajaa. Kokemusta on kertynyt ruohonjuuritasolta kaiken keskellä eläneenä ja kokeneena melkoisesti. Olen matkustanut ympäri maailmaa ja tavannut lukuisia ansiokkaita vanhoja kokeneita kasvattajia, joilta olen oppinut suunnattomast. Hieman yli 15 vuotta sitten tein uudenlaisen päätöksen kasvatuksessa ja otin käyttöön uudenlaiset periaatteet, joiden hedelmät ovat kantaneet pitkälle.

Nyt 15 vuotta myöhemmin voin vain todeta päätöksen olleen oikea. Eteenpäin on menty valtavasti. Koirien taso, elämänlaatu ja terveys on kohentunut myös suuresti. Kasvatuksen perustaksi tuli luonnonvalinta, kokonaisvaltainen terveyskäsitys ja elinvoima – sekä kaikkien näiden vaaliminen kasvatustyössä. Mistä oikein on kysymys?

Takaisin perusteisiin ja luonnonvalintaan

Ehdottomasti tärkein jalostusmenetelmä on koirissa aina ollut luonnonvalinta. Luonnonvalinta on se tapahtumasarja, joka on tapahtunut ennen meitä vuosisatojen kuluessa. Sen hedelmistä me nyt nautimme. Valitettavasti juuri sen moderni koiranjalostus on unohtanut ja seuraukset saamme maksaa kalliisti.

Luonnonvalintaa voidaan kuitenkin harrastaa nykyisissäkin oloissa. Luonnonvalinnalle pitää luoda edellytyksiä tai oikeastaan vain tulisi antaa sen tapahtua. Tämän käännöksen omassa kasvatustyössäni tein reilut 15 vuotta sitten pitkällisten opintojen ja pohdiskelujen jälkeen. Luonto yrittää vielläkin karsia jalostuksesta elinkelvottomat yksilöt, joiden ei koskaan olisi tarkoitus jatkaa sukua tai päästä sekoittumaan populaatioon.

Pahin virhe mitä viime vuosikymmenien koiranjalostuksessa on tapahtunut on luonnonvalinnan puuttuminen. Ihmiset ovat puuttuneet valintaan ja estäneet luonnonvalintaa tapahtumasta. Mielestäni olisi tärkeää palata lähtöruutuun ja kunnioittaa luonnonvalintaa. Tämä on mahdollista ja se voi toteutua nykyisissäkin oloissa helpostikin.

Elinvoima ja hedelmällisyys

Kaiken lähtökohta on elinvoimaiset koirat. Elinvoima on jotain, mikä vain on joissakin koirissa olemassa. Elinvoimainen koira huokuu elämää ja on yleensä kokonaisvaltaisesti terve koira. Tällainen koira elää pitkän 13-16 vuotta kestävän vaivattoman elämän käyden eläinlääkärissä ehkäpä vain rokotuksilla. Kokenut kasvattaja näkee jo pentueiden välillä eroja. Myös yksittäisten pentujenkin välillä on erot saman pentueen sisällä.

Luonnon populaatioissahan yleensä voimakkaimmat ja terveimmät jatkavat sukua. Oikeastaan tästä on kysymys. Kasvatukseni yksi johtava ajatus on aina ollut elinvoiman tunnistaminen. Ulkomailla täysin vieraita koiriakin katsoessa, silmä ikään kuin iskeytyy elinvoimaa säteileviin koiriin. Usein olen näitä sitten tuonut Suomeen ja saanut “selkärangassa” olevalla tuntumalla hankittua arvokkaita jalostusyksilöitä. Mieti näkemiäsi koiria ja uskon, että monelle tulee mieleen ns. elinvoimaa huokuvia koiria. Jos sitten tuossa pentueeessa, mistä koira syntyi sattuu olemaan 3-5 sädehtivää sisarusta, voitaneen puhua yleistäen elinvoimaisuudesta.

Elinvoiman ja luonnonvalinnan lähtökohta on lisääntyminen. Uroksen tulee astua luonnollisesti ja helposti. En missään oloissa käytä urosta jalostukseen, jos se ei itse osaa vaivattomasti ja innokkaasti narttua astua. Olipa uros kuinka vanha tahansa ja vaikka sitä olisi koko elämänsä kielletty astumasta – elinvoimainen voimakasviettinen uros kyllä astuu, jos edessä on voimasjuoksuinen narttu. Kasvatus ja koulutus unohtuu siihen elinvoimen uroksen intoon. Olen käyttänyt niin 9-vuotiaita kotikoirauroksia, joita aina kielletty, kuin 10-kuisiakin, ja oikea elinvoimainen uros osaa aastumisen kuin luonnostaan. Näin asian kuuluukin olla. Mikäli uroksella ei ole halua tai innokkuutta astua, asialla on jokin tarkoitus. Kyseessa on luonnonvalinta. Jokin yrittää estää urosta sekoittumasta populaatioon ja jatkamasta sukua.

Mielestäni on todella väärin väkisin estää tätä tapahtumasta ja keinotekoisesti keinosiemennyksen avulla käyttää urosta jalostukseen. Nartun osuus on yhtä tärkeä. Mikäli narttu ei tahdo antaa astua itseään oli syy sitten henkinen tai fyysinen, ei narttua tule astutta. Asialla on jokin tarkoitus, eikä läheskään kaikkien narttujen ole tarkoituskaan jatkaa sukua. Luonto yrittää taas puuttua jalostukseen ja tämän tulee antaa tapahtua. Ensikertalaisen nartun astutus tulisi loppujen lopuksi sujua ilman suurempia mutkia. Mikäli ihmisen apua tarvitaan liiaksi jokin pielessä. Oikeat elinvoimaiset ja hedelmälliset yksilöt kyllä lisääntyvät kuin itsestään. Itse arvioin astutuksen aina kriittisesti, seuraan molempien käyttäytymisen ja toiminnan astutustilanteessa. Kaiken tulee sujua ilman kummallisuuksia helposti.

Seuraava vaihen on tietysti synnytys. Tätä ennen olen kuitenkin pyrkinyt arvioimaan käytetyt urokset ja nartut. Valitsemillani uroksilla tulisi olla aina kivekset tunnistettavissa pentuna jo 6 viikon iässä. Mikäli pennuilla kivekset eivät ole tuolloin tunnistettavissa mielestäni jotain on hieman pielessä, hyvin yksinkertaista. Pyrin aina mahdollisuuksien mukaan käyttämään jalostukseen uroksia, joilla on ollut kivekset vähintään kuuden viikon iässä. Myös uroksen veljillä tulisi olla normaalit kivekset.

Vastaavasti narttujen juoksukierto ja juoksujen voimakkuus on toinen vakavasti arvioitava ominaisuus. Omilla roduillani on kaikilla juoksut säännöllisesti kahdesti vuodessa. Mikäli juoksut ovat epäsäännöllisiä ja kovasti muista poikkeavia, jokin on yleensä pielessä. Yhtä tärkeää on juoksujen voimakkuus. Juoksun tulee olla normaali, selvästi havaittava ja voimakas. Kummalliset ja heikot juoksut ovat yleensä huono merkki. Missään oloissa kasvattajan ei tulisi mielestäni ryhtyä poppakonsteihin juoksujen voimistamiseksi tai tehostamiseksi. Mikäli juoksuja ei ole tai ne ovat kelvottomia, yrittää luonto karsia koiraa pois jalostuskäytöstä. Mielestäni tulee tällöin luonnonkarsinnan antaa tapahtua.

Onneksi taikatempuista ja keinosiemennyksista hinnan maksaa viime kädessä kasvattaja itse. Siihen voi mennä sukupolvi tai useampi, mutta koiranjalostuksessa kaiken taakse jättämäsi löydät edestäsi. Valitettavasti vain ominaisuudet ja heikkoudet ovat tuossa vaiheessa levinnneet populaatioon aiheuttaen harmia koko rodulle.
Hedelmällisyys on omalla tavallaan degeneraation selvä ja havaittava merkki. Tämä estää usein suurempaa vahinkoa tapahtumasta. Hedelmällisyyttä tulisikin mielestäni seurata paljon tarkemmin kuin nykyisin tehdään.

Synnytys

Synnytyksen tulee olla helppo ja vaivaton. Ensikertalainenkin narttu osaa kyllä tehtävänsä ja tietää alkuhermostuksen jälkeen miten toimia. Itse arvioin kaikki synnytykset hyvin kriittisesti. Koko prosessi astutuksesta, synnytykseen vaikuttaa voimakkaasti siihen mitä pentuja mahdollisesti myöhemmin pidetään mahdollisessa jalostuskäytössä.. Katson nartun reaktioita ja toimintaa synnytyksessä. Vaistojen ja hermojen tulee olla kunnossa, kuten tietysti myös fyysisten ominaisuuksien. Synnytys on helppo ja vaivaton. Jos se ei tätä ole jokin on pielessä. Nartun fyysiset tai henkiset ominaisuudet eivät silloin yleensä ole kohdallaan. Toisaalta on kasvatus ja jalostus mennyt luonnollisen tasapainon yli, eli pennuilla luonnottoman isot päät jne. Huono synnytys tulee aina olla vakavan itsearvioinnin ja päätöksien paikka. Minulle keisarinleikkaus tarkoittaa automaattisesti jalostuskelvottomuutta, sekä emän että pentujen kohdalla. Aivan erikoislaatuisia poikkeuksia lukuunottamatta (onnettomuus tms.).

Katson vierestä, kun emä saa pentunsa, emot tietävät mitä tekevät ja jos eivät on se huono merkki. Istun ja seuraan synnytystä sivusta, autan mahdollisesti emoa pennnun kuivauksessa ja siivoan jälkiä (enkä anna syödä kaikkia jälkeisiä). Laitan pennun takaisin kuivattuna etäämmälle emosta ja seuraan pennun reaktion. Pennun tulee nopeasti viipymättä mennä emänsä nisälle ja alkaa itse vaivattomasti imeä. Arvioin kaikki syntyneet pennut ja testaan ne nopeasti.

Tämän jälkeen ei tarvitse muuta kuin ruokkia emää, kaikki sujuu kuin itsestään. Mikäli pentuja syntyy vain yksi, on se minulle kriittisen arvioinnin paikka. Yksi pentu tai pieni pentue yleensäkin voi olla merkki jostakin. Mikäli emo pien hyljeksii jotakin pentua on mielestäni olemassa vain yksi ratkaisu antaa pennun kuolla tai lopettaa se. Tässä nykyään luonnonvalinta toimii väkyvimmin terveessä populaatiossa. Nuekestöbu enöb hyljeksimää pentua ei saa jättää henkiin, asialla on jokin tarkoitus. Ainakaan tällaista koiraa ei saisi käyttää jalostukseen. Äiti- luonto itsehän on yrittänyt karsia koiran ja tätä tulee kunnioittaa. Kuinka paljon kannoissamme onkaan väkisin hengissä pidettyjä ja autettuja rääpäleitä, jotka vuosikymmenien aikana ovat siirtyneet nykyisiin populaatioihin heikentämään kantaa. Me kaikki maksamme tästä kkovan hinnan ennemmin tai myöhemmin. Moni rotu maksaa kovaa hintaa jatkuvasti.

Elinvoimainen voimakasviettinen terve narttu tietää juuri mitä tekee ja sen vaistoja tulee kunnioitta. Jos emme luota narttuun ei sitä tule jalostukseenkaan käyttää. Emän ajoin hylkäämiä pentuja on aina ollut ja tulee aina olemaan. Tätä luonnonvalinnan tapahtumista tulee noudattaa ja kunnioittaa. Toisaalta mikäli näin kuolee useampia pentueesta tai jatkuvasti, jokin on pielessä ja asiaan tulee kiinnittää huomiota. Vastaava hälytysmerkki on pennun kuoleminen synnytyksessä. Normaalin pennun ei tule kuolla normaalissa synnytyksessä. Synnytyksessä menehtynyt pentu on aina suuri miinus merkki koko pentueessa, arvoidessani pentuetta ja sen onnistumista. Myös selvinneiden sisarusten ja emän jalostusarvo silmissäni laskee. Pennut eivät kuole sattumalta vaan kuolemiseen on aina jokin syy. Pentukuolleisuus ei saa olla liian korkea ja toistuva.

Pentujen kasvaminen

Pentujen kasvaessa tulee näiden tulla jaloilleen suhteellisen nopeasti muutaman viikon iässä. Arvioin ja seuraan aina tarkkaan missä iässä pennut alkavat kävelemään. Mitä aikaisemmin pennut tulevat jaloilleen sen parempi tasapainoi näillä yleensä on. Pentueiden välillä voi olla suuriakin eroja.

Toisaalta seuraan tarkasti pentujen syömistä ja vatsan toimivuutta. Ruokahalun tulee olla terve ja pennut syövät vaivattomasti. Ilman tervettä ruokahalua pennut luonnossa kuolisivat nopeasti vahvojen alinkelpoisten selvitessä. Ajattelen aina omissa pentueissani, mikä olisi ollut tilanne muutama sata vuotta sitten niukoissa ja karuissa olosuhteissa. Ketkä pentueesta olisi selvinnyt ja kuka ei. Pyrin itse pitämään ne, joiden arvioisin selvinneen kaikkein karuimmissakin oloissa. Nämä olivat ne yksilöt, joille rotu joskus rakentui ja joiden sen tänä päivänäkin tulee rakentua. Rääpäleiden ei ollut tarkoitus jatkaa sukua tai edes välttämättä tarkoitus selvitä hengissä.

Nykyään on vain mahdoton puhua rääpäleistä tai asioista edes oikeilla nimillä. Nykyään kaikki rääpäleet ovat hienoja. Voipa rääpäle sittemmin olla mahdollisesti lonkiltaan paras mahdollinen ja näiden annetaan jatkaa sukua, vaikka luonto ne mahdollisesti yritti karsia. Olemme menettäneet kosketuksen perusasioihin ja aivan koiranjalostuksen perimmäisiin arvoihin sekä periaatteisiin. On valittu helpompi yksittäisiin asteisiin perustuva yksittäisten asioiden pinnalliseen arviointiin perustuva menettely, jotka voidaan määritellä kaikkien helposti ymmärrettäviksi a, b, c jne. Terveyden ja elinvoiman ymmärtäminen laajasti sekä kokonaisvaltaisesti on paljon vaikeampaa ja vaatii syvällisempää ymmärrystä. Siksi koko jalostus on kieroutunut yksittäisten helposti tulkittavien asioiden korostuessa ja kokonaisuuden hiljaa unohtuessa.

Pentujen tulee olla myös henkisesti tasapainoisia ja reippaita koiria. Kaikenlainen hysteerisyys ja poikkeamat ovat yleensä omassa arvioinnissani vakavia puutteita pennuissa. Pentujen tultua 8 viikn ikään on mielessäni pentujen kokonaisarvioinnin aika. Arviointi pohjautuu isään ja emään, tapahtuneeseen astutukseen, synnytykseen, pentueeseen sekä sen kokoon ja tietysti itse pentuihin. Poimin joukosta kaikkein elinvoimaisimmat pennut. Tällaisten hienojen pentujen poimiminen ei ole vaikeea, näiden tulee suorastaan poimia sinut. Riittää kun nostat nämä pois pentulaatikosta ja pidät jatkoa varten. kaikissa pentueissa ei ole välttämättä mitään jatkamisen arvoista ja jossakin pentueessa voi olla useampikin.

Seuraan tarkkaan pentujen kasvua aikuisuuteen. Kaikkein voimakkaimin reagoin kasvuvaiheessa mahdollisiin imeytymishäiriöihin ja poikkeamiin ruokavaliossa (ruokahaluttomuus). Kasvun epäsäännöllisyyksiin, hedelmällisyyden poikkeamiin narttujen myöhästyneet tai heikot juoksut, allergioihin tai luonteen heikkouksiin. Usein luovun nuoren koiran jalostuskäytöstä jo alkumetreillä poikkeamien ja heikkouksien ilmetessä. Myöhemmin koiran osoittautuessa kelvolliseksi ja ansiokkaaksi sekä koko pentueen erittäin elinkelpoiseksi, en enää välitä yksittäisistä lonkka-asteista (jos ei aivan surkea) tai muist kokonaisuuden kannalta merkityksettömistä seikoista. Vain oleellinen on tärkeää. Tätä ei saavuteta jatkuvasti keinotekoisesti kasvatusta rajoittamalla ja sörkkimällä vaan laaja- alaisellailmapiirimuutoksella. Tulee olla suvaitsevampi kokonaisuuteen kekittyvä kannustava ja avoimempi ilmapiiri.

Hedelmällisyyden vaalimisen ja luonnonvalinnan kautta ollaan päästy toiseksi vanhimpaan jalostusmenetelmään eli ihmisen tekemään valintaan. Koirat lisääntyvät vaivatta ja tarjontaa tulee jo yhdessä pentueessa olla useampia. Näistä taitava vastuullinen kasvattaja nyt sitten voi valita käyttö-ja näyttöominaisuuksiltaan kaikkein parhaat seuraavaa sukupolvea varten. Kunnon kasvattajalla pitää olla pentueessa ja koirissa mistä valita. Jos hedelmällisyys on onneton ja saat yhden pennun, eipä juuri ole mahdollisuus toteuttaa toiseksi vanhintakaan koiranjalostusmenetelmää eli ihmisen tekemää valintaa.

Holistinen kokonaisvaltainen terveys

Koirien terveyttä arvioidaan mielestäni nykyisin kovin kapea-alaisesti, suorastaan virheellisin perustein. Oleellista on koiran elämä sellaisenaan. Kunka helppoa ja vaivatonta koiran elämä oli niin psyykkisesti kuin fyysisesti. Naittiko koira elämästään kokonaisvaltaisesti. Miten koira syntyi ja kasvoi. Miten koira elämänsä eli. Kaikkein tärkeimpiä tietoja on montako kertaa koira kävi elämässään eläinlääkärissä ja monta lääkekuuria se tarvitsi. Tärkeää on myös tietää kuinka vanhaksi se eli. Tämä on kokonaisvaltainen – holistinen käsitys terveydestä, jonka olisi syytä yleistyä koirissa koiranjalostuksessa. Muulla tiedolla ei ole laisinkaan näin olellista merkitystä.

Yksittäiset viat ja asiat ovat vain pisrata meressä. Elinvoimaisissa terveissä populaatioissa vikoja tulee ja menee. Nykyään lonkkavian tutkiminen ja osuus koiranjalostuksessa on aivan suhteeton. Kyseessä on vain yksi hajanainen asia koiraa. Joissakin roduissa vouhotetaan lonkista ja tehdään jalostusvalintoja lonkkien perusteella, vaikka useat populaation koirat kuolevat 6-8-vuotiaina luonnottoman nuorena. Autoimmuunisairaudet ovat paljon vakavampi uhka ja merkki kokko populaation degeraatiosta.

Elinvoimaiseen populaatioon tulee ja menee sairauksia. Voi tulla vaikaviakin yksittäisiä uhkia kuten vaikkapa sokeutumiseen johtava PRH. Elinvoimaisen kanna idea on terve lisääntyminen ja kunnon pentuekoot. Näistä voidaan jatkaa terveillä. Monissa roduissa on saatu kehitettyä esim. verikokeita, joilla PRA sairaat ja kantaja voidaan löytää. Niinpä esim. irlannisettereissä PRA-ongelmasta ollaan jo päästy ja kasvatus voi jatkua normaalisti. Mutta mitä tehdään jos jalostus on pidetty kapea-alaisena, hedelmällisyys heikko ja sitten tulee ongelma. toru on enemmän kuin pulassa, vaikka jokainen yksilö olisi lonkiltaan paras mahdollinen. Holistinen terveys vaatii myös uudenlaista suvaitsevaisuutta ja kunnioitusta. Kaikkia linjoja tarvitaan ja “kaikkien kukkien tulee antaa kukkia”. Emme koskaan tiedä milloin jokin linja tulee korvaamattomaksi avuksi rodulle.

Toisaalta terveyden arvioiminen on oikeasti viime kädesä vain koiran omistajan arvioitavissa. Kuka muu voi tuntea koiransa elämän sen helppouden tai vaikeuden kuin omistaja itse. Nyr arvioimme koko koiran terveyden usein yhden irrallisen lausunnon perusteella, jonka tekee kaukana koiran arkipäivästä oleva teoreetikko. Niinpä lonkkalausunnot ovat aivan ylikorostuneessa asemassa koiranjalostuksessa. Koiralla voi olla heikohkot lonkat, mutta se ei koskaan niistä kärsinyt. Toisaalta koira voi olla A-lonkkainen, omata pahoja allergioita tai ruoansulatushäiriöitä, eivätkä nämä koskaan vaikuta koiran jalostuksen arviointiin. Silti jälkimmäiset ovat voineet olla paljon harmillisempia ja kivuliaampia niin koiralle kuin omistajalle.

Kokemus kunniaan

Seuraava kiusallinen kysymys onkin jalostukseen kantaaottavat ja päätöksiä lyhytnäköisesti takovat tahot. Olen itse sitä mieltä, että jalostukseen ja kasvatukseen ei tulisi juurikaan ottaa kantaa, enne kuin on itse kasvattanut koiria vähintään 15 vuotta ja saanut aikaiseksi ainakin 5 sukupolvea omaa elinkelpoista sukupolvea. Fanaattisuus tahtoo saada valtavasti sijaa koiranjalostuksessa. Mennään suoraan latvaan ja aivan perustavaa lajia olevat perusasiastkin on unohdettu. Miksi näin on? Usein siksi, että ei ole tarpeeksi omaa kokemusta ja tarpeeksi laajaa kattavaa perspektiiviä. Onkin surullista, että näin on käynyt. Toivottavasti koiran kasvatuksessa tapahtuu perusteellinen käännös kohti perusasioita ja oikeaa tervettä ajattelua sekä kokemuksen kunnioittamista. Meidän olisi aika palata taaksepäin ja aloittaa jalostus perusasioista. Tämä helpottaa koiria, omistajia ja kasvattajia saavuttamaan uudet kaikkein tärkeimmät periaatteet eli kokonaisuuden. Mikä muu onkaan kenenkään tavoite kuin iloinen tasapainoinen kokonaisvaltaisesti elinvoimainen pitkäikäinen terve koira.

Facebook Comments

Leave a Reply

Your email address will not be published.