Loma on alkanut ja joukkiomme on saapunut Etelä-Pohjanmaalle nauttimaan auringosta, vedestä, ulkoilusta ja ajasta yhdessä. Kaikki nauttivat silmin nähden muutosta rakkauden rannalle, paitsi tietysti Chrystal joka inhoaa kaikenlaisia muutoksia.  On uskomattoman ihana näky, kun kaikki koirat sulassa sovussa leikkivät, telmivät ja loikoilevat niemellämme. Tänään mökille saapuivat myös pääskyset. Loman ensi metreillä näyttäytyvät myös yllättävä ikävä ja läsnäolon merkitys avautuu, kun oikeat tunteet nousevat pintaan.

Sitä antaa arjessa liikaa kaikelle tohinalle. Toukokuussa aloin olla niin väsynyt, että siippa löysi minut illalla nukahtaneena tuolille, sohvalle jne… En päässyt edes sänkyyn asti, kun joskus uni vei voiton. Jokaista paikkaa kolotti ja mikä pahinta sitä alkaa olla henkisestikin loppu. Kesä  ja loma alkoi oikeaan aikaan.

Opettajan työssä on ihana, kun lukukauden lopussa tehdään työn lopettaminen niin konkreettisesti. Työ päättyy yhteiseen juhlaan ja suvivirteen. Lapset ovat haikeina ja samalla onnellisia. Opetin 9-luokkaa ja olemme viettäneet yhdessä kiinteät neljä vuotta. Meillä oli haikea juhla ja sydämissämme oli ikävänkin tunnetta. Yhdessä olemme kokeneet hurjia haasteita ja hienoja huippuja.  Kuulin niin kauniita sanoja fiksuksi kasvaneiden oppilaideni suusta, että elän sillä seuraavan vuoden. Nyt jo loman ensi päivinä ymmärrän, miten paljon rakastan työtäni.

Kevätjuhlassa kuulin muuten uudelleen Tommi Läntisen kappaleen Kevät ja minä hienosti erään oppilaan esittämänä. Latasin kappaleesta 2012 version ja kuuntelen sitä nyt tauotta. Kuunnelkaa se kappale, se on niin mahtava!!! Kuljen pitkin rantaa ja kuulokkeissa soi Kevät ja minä non-stoppina.

Nykyajan lapset ja nuoret ovat kyllä niin fiksuja ja avoimia, kun heille antaa aikaa sekä on läsnä aitona omana itsenään. Muistakaa olla vain läsnä sydämellä aikuisena samalla turvaa tuoden, sitä nuoret tarvitsevat ja arvostavat. No koulu loppui ja suvivirren aikaan kyynel vierähti silmään niin minulla kuin osalla oppilaista. Mutta kaikki tietävät, että työ todella loppui tässä ja nyt. Sitä voi aloittaa loman saman tien. Kotona pakkasin koirat ja aloitimme karavaanin kanssa matkan pohjoiseen.

Huvittavinta on, että olemme nyt lomailleet pois kotoa hieman yli vuorokauden. Arvatkaapa minkä puhelun sain eilen kesken Mäntän näyttelyn?  Nauroin sydämeni pohjasta ja olin maalman onnellisin koirankasvattaja. Sydänkäpyseni soitti ja kertoi, miten hänellä on ikävä minua sekä koiria. “Koti on niin tyhjä ja täältä puuttuu elämä.” Olin pyörtyä kehän laidalle Floran kanssa Mäntässä. Kerroin bernhardilais Eveliinallekkin, että siippa kaipaa jo teitä. Eveliinan kuolaa ja 85. kilon kömpelyyttä näet muruseni inhoaa erityisesti.  Eveliina oli onnellinen, koska sai sekin sertin ja oli ROP ja nyt tämä. Toistin epäuskoisena, “onko sinulla ikävä koiriakin?” Siippa näet valittaa koiristamme aika usein, hän inhoaa koiran karvaisia lakanoitamme, koirien tonkimaa pihaa, koirien nakertamaa materiaa, koirien äännekkyyttä jne, jne…

Olimme olleet kotoa pois 23 tuntia ja nyt siippa vaikeroi ikävästä. En tiedä pitäisikö minun olla mustasukkainen tai jotain, mutta siellä langan pässä kuului lause: “Minulla on koiria yhtä suuri ikävä kuin sinua.” Tähän on tultu ja minusta tuntuu niin hyvältä.  No onhan minullakin jo ikävä ja jos simasuu ei pian saavu tänne käymään, on täällä kaaos ja en saa kunnon ruokaa. Siitä lämmöstä ja läsnäolosta puhumattakaan. Parisuhde on ihana asia, vaikka sitä aina arkena ei ehdi muista arvostaa tarpeeksi. Muutama päivä lomaa ja erossa, niin johan sen jo oivaltaa. Joskus noin 15-vuotta sitten, kun me tapasimme siippa asui Fredrikintorin laidalla ullakkoasunnossa, joka oli streriili. Asunto oli äänetön, valkoinen ja nuoltu. Siitä alkoi 15-vuoden matka “rappioon” ja tähän on tultu.

Voitteko kuvitella matkalla Mäntän näyttelyyn kohtasimme tiellä karhun.  Siinä kontio seisoi ja tuijotti meitä. Onneksi olimme autossa…. Se näky oli uskomaton. Olimme Karon kanssa epäuskoisia ja se karhu oli niin kaunis. Siinä se seisoi hetken ja katsoimme karhua 10 metrin päästä.  En koskaan unohda tiellä seisovaa, meitä katsovaa otsoa. Mikä mahtava kokemus se oli. Sanoin Karolle, että jos nyt auto hajoaa, sinä saat kävellä hakemaan apua. Chrystal olisi ollut ehdottomasti samaa mieltä. Suomi on upea maa ja miten hienoa, että vain muutaman tunnin matkan päästä kotoa on luonto näin rikas. Ajatelkaa hetki sitten maakotkat liitelivät mökin yllä ja nyt kohtasin kontion. Vaikka asummekin Nuuksion kansallispuiston vieressä luonnon ympäröimänä Vihdissä on täällä pohjoisempana luonto vieläkin rikkaampi.

Nyt jaamme teille kuvina ensimmäisten päivien ihania lomatunnelmia….. Nauttikaa kesästä, levätkää ja muistakaa olla läsnä aitona omana itsenänne niin lapsille, nuorille, koirille kuin rakkaimillenekin. Niin maailma on parempi paikka elää ja meidän ei tarviste ammuskella toisiamme sanoilla tai aseilla.

Hyvää ja tunnerikasta kesää.

Tässä kuvia ja tunnelmia 4.6.2012

Kevät ja minä sekä koirat

Chrystal ja Flora

 

Bertta, Laura, Eveliina ja Anna vierasmökin takana

Bertta

Veteraanit ja Flora

Kolimikko rantasaunan laiturilla

Flora nuotiopaikalla

Eveliina juo luomua

Anna lomailee

Anna, Aria, Laura ja Lolita

 Lolita

Aurinkoista aamua laiturilla kera koirien Kesää ja riemua - auringon lapset

Facebook Comments