Laumanhallintaa: Koiralaumaan kuuluu tappelu

Koiralauman terveenä ja toimivana pysymiseen kuuluvat koirien väliset tappelut. Laumanjohtaja on aina ihminen, mutta koiralaumassa koirien arvojärjestys elää ja sen kuuluu elää. On omistajan vastuulla tuntea laumansa ja antaa välttämättömien taistelujen tapahtua. Näissä voimistuva koira etsii uuden paikan lauman hierarkiassa ja kohoaa arvojärjestyksessä tai pysyy paikallaan. Toisaalta lauman alfa kasvattaa, joskus melko kovaotteisesti nuoria uhittelevia uroksia, jotta ne sopeutetaan laumaan. Antakaa sen tapahtua, jos lauma on terve ja jotta se pysyy terveenä. Liian usein omistajat pelkäävät taistelua, eivätkä anna välttämättömän tappelun tapahtua. Silloin laumaan seuraa toistuvaa ja pitkittynyttä jännitystä. Omistajan ei pidä keinotekoisesti ylläpitää vääristynyttä arvojärjestystä, koska laumassa koiran paikan tulisi aina määräytyä koirien ehdoilla. Omalukunsa ovat rodut, jotka eivät ole laumarotuja ja joita laumassa ei edes voi tai tulisi pitää tai jotka eivät osaa lopettaa tappelua terveesti. Miten antaa terveen taistelun, tappelun ja arvojärjestyksen muotoutumisen tapahtua?

Useinmiten arvojärjestyksen ongelmaksi muodostuu aikuistuva koira. Se voi olla narttu, joka on saanut pentueensa ja sen itsetunto nousee uusiin ulottuvuuksiin. Se voi helposti tuntea olevansa voimakkaampi kuin ikääntyvä vanheneva narttu. Nuorempi narttu haastaa vanhempaa ja laumaan tulee kireyttä. Omistajan ei kannata loputtomiin estää välttämätöntä tapahtumasta. Turvallisinta on, että kaksi toisensa haastavaa narttua saavat selvittää välinsä turvallisesti ja valvotusti. Se tarkoittaa, että omistaja on paikalla ja muut koirat eivät ole läsnä. Laumassa näet narttujen välisissä taisteluissa alakynteen jäävät nartut voivat saada koko muun lauman nartut kimppuunsa ja lopputulos voi olla kohtalokas. Anna myös aina lauman alfan pitää terve kurinpalautus laumahäiriköille. Se on alfan luonnollinen tehtävä ja turvaa lauman hyvinvointia. Usein tämä kuritus kohdistuu jukuripäiseen nuoreen urokseen. Poikkeuksia on olemassa. Ne ovat rotuja tai yksilöitä, jotka yksinkertaisesti eivät ole laumarotuja tai laumakoiria. Ne ovat usein niin kuumia rotuja tai yksiL, että kiihtyessään ne eivät pysty enää taistelua lopettamaan. Näitä ei ehkä ole tarkoituskaan pitää laumana tai ainakaan niitä ei voi päästää tappaelemaan ilman kohtalokkaita seurauksia.

Laumaan sopeutuvissa roduissa turvallisinta on, että kaksi toisensa haastavaa narttua ovat lenkillä tai pihalla keskenään. Seuraa ristiriita ja omistaja antaa arvojärjestyksen selvitä luonnollisesti tappelun kautta. Nartut ottavat mittaa toisistaan ja se vaatii omistajalta tilannetajua ja hermoja. Tappelu täytyy pitää eläinsuojelullisissa rajoissa, ettei toinen koira vahingoidu liiaksi. Valitettavasti koirien selvittäessä välejään ja ratkoessa arvojärjestystä aidosti se on rajuhkoa touhua ja siinä vähän sattuu. Mielestäni on kuitenkin paljon terveempää antaa yhden aidon tappelun tapahtua valvotusti kuin jatkaa tulehtuneen tilanteen säilyttämistä. Silloin tappelut voivat olla näet jatkuvia, laumana tapahtumia hallitsemattomia vaarallisia yhteenottoja ja lopulta koko lauman laumadynamiikka on sekaisin. Yhden hallitun taistelun kautta nartut tai yhtälailla urokset ottavat reilusti mittaa toisistaan. Tappelun voittaa aina vahvempi ja heikompi alistuu. Se on sillä selvä ja lauma voi palata arkeen arvojärjestyksen selvittelyn jälkeen terveesti. Joskus tappeluja tarvitaan parikin.

Lauman omistajan täytyy tunnistaa, mikä on tilanne, jossa välttämättömän taistelun tulee antaa tapahtua. Se on yleensä aikustumista, sukukypsäksi tulemista, lisääntymisen jälkeistä aikaa, vanhenemista tai sairastumista. Laumassa joku vahvistuu tai joku heikkenee. Tilanteesta pitää yleensä koirien ottaa selvää niin kuin eläimien kuuluu, ei siinä puhe ja inhimillinen järkeily auta. Omistajan ei tule sallia vääränlaista tappelua ja taistelua. Se voi olla esimerkiksi vanhemman koiran kiusaamista, pentujen tai nuorten rääkkäämistä tai “leluna” pitämistä, luista tai ravinnosta turhaan tappelemista. Laumanhallintaan kuuluu sujuvan arjen ja turvallisen elinympäristön luominen omille koirille, jossa ei turhia tappeluita aiheuteta, sallita tai anneta niiden tapahtua.

Fakta kuitenkin on, että elävässä, kehittyvässä ja hengeltään terveessä laumassa tapahtuu kehittymistä sekä arvojärjestyksen muutoksia. Tätä ei ihmisen tule keinotekoisesti estää. Usein törmää esimerkiksi ajattelemattomiin kahden koiran omistajiin, jotka eivät ymmärrä, että heillä on myös lauma ja siinä tulee antaa arvojärjestyksen muotua myös koirien ehdoilla. Nuori koira voimistuu ja alistaa vanhemman koiran, mutta omistajat eivät tätä hyväksy, vaan kuvittelevat, että vanhemman koiran pitää olla johtaja. Keinotekoisesti he estävät nuorta koiraa kohoamasta ja jännitteestä tulee osa jokapäiväistä elämää. Se ei ole oikein ja lopulta koirat itse kärsivät. On paljon parempi antaa koirien kerran selvitellä välinsä ja sen jälkeen elämä jatkuu normaalisti tilanteen selvittyä. Ei ole ihmisen tehtävä rakentaa koirille arvojärjestystä, vaan se tehtävä on koirien välinen asia. Ihminen vain seuraa ja turvaa tilanteen, sekä kunnioittaa koiriansa ja näiden kykyä tunnistaa voimavaransa.

Laumassa iän ja kypsymisen myötä koirat kohoavat tai toiset vajoavat keskinäisessä arvojärjestyksessä. Se tarkoittaa usein myös tappelua. Omistajan pitää pysyä tilanteen herrana ja antaa välttämättömien välien selvittelyjen tapahtua hallitusti. Sillä turvataan lauman luonnollinen sekä terve arvojärjestys ja koirien hyvinvointi laumassa ilman turhia ja jatkuvia tappeluja. 

 

 

Facebook Comments