Lapsiperheet ovat usein koirille parasta A-luokkaa

Olen vuosikymmenien aikana usein törmännyt kasvattajiin, jotka eivät suostu tai halua myydä pentuja lapsiperheisiin. Tämä on ollut varsinkin kääpiökoirien maailmassa melko tavallinen ilmiö. Minä en ole koskaan ymmärtänyt tätä periaatetta. Olen itse viettänyt lapsuuteni viiden hengen perheessä, jossa oli koira ja myöhemmin koiria. Isä, äiti ja kolme villiä poikaa takasivat sen, että koiralla oli usein ja paljon seuraa. Me lapset opimme koirasta paljon ja lapsiperheissä on paljon säännöllisiä rutiineja, jotka ovat koiralla eduksi. Minusta lapseperheet ovat usein loistavia paikkoja koiralle.

Ensinnäkin pentua tai koiraa luovutettaessa on kasvattajan hyvä nähdä lapset. Lapsia seuraamalla kasvattaja voi päätellä todella paljon perheestä. Nähdessäni reippaita ja hyvin käyttäytyviä iloisia lapsia, olen yleensä vakuuttunut, että tämä perhe pärjää koirankin kanssa. Rakastetut ja tunteitaan koirille osoittavat lapset viestittävät, että perheellä on lämpöä, välittämistä ja rakkautta tarjolla. Vastaavasti tylyt ja kovakouraiset sekä eläimen lämpöön varauksella tai pelokkaasti suhtautuvat lapset voivat olla hyvä merkki kasvattajalle siitä, että tähän perheeseen ei koirakaan sovi. Ainakaan minua eivät lapset ole johtaneet harhaan päätöksissä koirien luovuttamisessa. Lapset ovat usein aidompia kuin aikuiset. Lapsia seuraamalla oivaltaa tarkka silmäinen kasvattaja paljon perheen edellytyksistä pärjätä koiran kanssa.

Rakkaudella ja rajoilla kasvatetut lapset yleensä viestittävät, että samaa on tarjolla koiralle. Se tuo minulle kasvattajana varmuutta. Toisaalta koirien kanssa vietetty lapsuus suo lapselle paljon. Se tuo kotiin lisää lämpöä. Koira opettaa vastuuta ja välittämistä. Tämä auttaa nuoria kasvamaan eläinrakkaiksi ja välittäviksi aikuisiksi. Näistä me saamme uusia ja innokkaita harrastajia. Koira lapsiperheessä on harrastuksen jatkuvuuden kannalta tärkeä asia. Lapsiperheissä on yleensä myös melko vakiintuneet perhesuhteet. On todennäköisempää, että nuori lapseton pari eroaa kuin vakiintuneempi neljän hengen perhe.  Eronkin sattuessa toinen vanhemmista ottaa vastuun lapsista ja koiralla on tarjolla yleensä vakaa koti. Lasten kasvatus ja lapsien kanssa eläminen auttavat vanhempia usein myös suhteellisuuden tajun kehittymisessä, mikä on tarpeen koiran kanssa elämisessä.

Lapsiperheissä ollaan yleensä paljon kotona. Se on koirankin etu. Säännölliset ruokailuajat ja useampi ulkoiluttaja on koiralle eduksi. Leikkivät lapset ja näiden ystävät auttavat yleensä pentua sosiaalistumisessa. Leikki on lapsen, pennun ja koiran työtä. Kasvattajan vastuulla on kertoa vanhemmille rajoja pennun ja koiran pidossa. Vanhempien tulee opettaa ja selvittää nämä asiat lapsille. Muistakaa aina kertoa, että koira on eläin. Koiralla on rajat ja eläintä pitää kunnioittaa. Minä valmistan perheen siihen, että pentu tai koira voi purra jos leikit menevät liian rajuiksi. Koira harvoin puree ilman syytä. Toineen selvitettävä asia on mustasukkaisuuden vaarat. Tämä asia on syytä käydä vanhempien kanssa läpi. Lapsi voi kokea koiran kilpailijana ja silloin koira voi joutua terrorin kohteeksi.

Kasvattajana pidän lapsiperheitä yleensä loistavina paikkoina koirille. Lapset hyötyvät koirista ja koira hyötyy lapsista. Kasvattajana on myös ihana tilanne luovuttaa koira perheeseen, jonka vanhemmilla on jo ollut minulta koira. Näistä lapsista tietää harvinaisen paljon. Lapset ovat harvoin johdattaneet minua harhaan koiran luovutuspäätöstä tehdessä, aikuisilta se onnistuu helpommin. Älkää siis pelätkö lapsiperheitä, he ovat koirille usein parasta A-luokkaa.

Nuoren ja koiran yhteiselo on yleensä molempia osapuolia hyödyttävä suhde

Day at School March Bertta hugs

 

Facebook Comments