Koiran kesyyntyminen oli ihmiskunnalle tärkeä hetki. Sen myötä meille ihmisille tarjoutui mahdollisuus olla kosketuksissa tuon ainutlaatuisen eläimen kanssa. Siitä alkoi myös lajin canis lupus familiaris eli kesykoiran voittokulku, joka on ollut verraton menestystarina eläinkunnan historiassa. Lajista kehittyi satoja ja taas satoja erilaisia muunnoksia sekä rotuja eri puolilla maapalloa tuhansien vuosien kuluessa. Ihmiskunta ei oivaltanut genetiikasta tai hormoneista vuosituhansia sitten vielä mitään, mutta koiran miellyttävä kosketus sekä ihmisiä hyödyntävät ominaisuudet tekivät koirasta ihmiselle verrattoman seuralaisen. Koiran ja ihmisen välinen vuorovaikutus sekä lajien ainutlaatuinen kosketus toisiinsa ovat taanneet koirille läpi historian niiden suuren suosion ihmisen rinnalla.

Miksi koiran kosketus on ollut tärkeää?

Varmasti on aina ollut tiedossa, että rauhallisen ja kosketuksesta nauttivan koiran koskettaminen ja läheisyys tuntuu meistä ihmisistäkin hyvältä. Menneinä vuosisatoina koskettaminen ja hyväily eivät olleet aina monissakaan, varsinkaan ns. korkeakulttuureissa, suosittua tai edes sallittua. Lapsia kuoli todella paljon hyvin nuorena ja jo vauvoina. Sosiaalihistoriasta tiedetään, että vanhemmat alitajuisesti välttivät usein lapsiin koskemista ja liian lujia tunnesiteitä, jotta lapsen mahdollinen kuoleminen oli kestettävissä. Kirkoissakaan ei turhaa koskettelua suosittu. Osan tästä koskettamisen vajeesta ovat voineet täyttää koirat.

Koiriakaan ei varmasti kosketeltu niin paljon kuin tänä päivänä, mutta toisaalta koiraan koskettaminen ei ollut lainkaan niin epäsopivaa kuin ihmisten koskettelu ainakaan Pohjois-Euroopassa. Monista maalauksista on nähtävissä, miten yläluokkaiset lapset ja kuninkaalliset ovat koirien ympäröimänä. Koirat ovat usein lasten sylissä ja lapset halailevat koiria. Sylikoirat olivat jo keskiaikaiselle varakkaammalle väestölle tapa jakaa ja saada hellyyttä. Metsien miehiä ja talonpoikia on kuvattu vähemmän, mutta eiköhän ne metsästyskoiratkin osansa paijauksesta saaneet ainakin yksinäisillä erätulilla nuotion äärellä. Koira on hyvin aito ja välitön olento. Me koiran omistajat tiedämme sen ja arvostamme koiriemme välittömyyttä. Koiran kosketus on siis varmasti ollut ihmisille aina tärkeä hyvä syy pitää koiria.

Miksi koiran kosketus rauhoittaa ja tuntuu hyvältä?

Koirien paijaaminen ja silittely on myös mukavaa, koska koiraan voi aina luottaa. Siihen kosketukseen ei liity taka-ajatuksia, nöyryytyksen pelkoa tai torjumisen vaaraa. Nykyaikainen tiede on paljastanut meille tärkeiden hormonien merkityksen. Tärkein ihmisen ja koiran suhteessa lienee oksitosiini. Tuo elintärkeä rakkautta ja sosiaalisia siteitä vahvistava hormoni vaikuttaa vahvasti ihmisen sekä koiran välisessä vuorovaikutuksessa. Oksitosiini on yhdeksästä aminohappomolekyylistä muodostunut hormoni.

Koskettuamme kosketuksesta pitävää koiraa, syntetisoituu hormonia hypotalamuksen soluissa ja oksitosiini vapautuu verenkiertoon aivolisäkkeen takalohkossa. Oksitosiinin eritys voimistuu koiraa paijatessa ja oksitosiinia erittävät sekä koira, että ihminen. Kosketuksen vaputtama oksitosiini saa aikaan mielihyvän tunteen. Oksitosiini lisää sekä ihmisten välillä, että ihmisen ja koiran välillä kiintymystä sekä luottamusta toisiinsa. Oksitosiinilla on todettu olevan myös pelkoa ja ahdistusta vähentävä vaikutus. Aivojemme tuottaessa oksitosiinia yleensä aina myös stressihormonin eritys vähentyy merkittävästi. Näin oksitosiini vähentää stressiä.

Ei siis ihme, että kosketus koiraan lisää mielihyvää ja rauhoittaa ihmistä. Me koirien omistajat olemme tämän tienneet jo kauan. Koiria, niiden ainutlaatuista välittävää läheisyyttä sekä oksitosiini tuotannon mahdollistamista on käytetty yhä enemmän ja laajemmin hyväksi erilaisissa terapioissa, vanhustyössä ja opetuksessa. Sosiaaliset ja kosketuksesta nauttivat luottavaiset sekä luotettavat koirat rauhoittavat ihmistä ja lisäävät mielihyvää. Tähän oivaan ihmisiä rauhoittavaan mahdollisuuteen ollaan heräämässä nyt yhä voimakkaammin. Kesykoirien tuomat mahdollisuudet ovat todella ainutlaatuiset ja moninaiset, sen olen omassakin työssäni erityisopetuksessa saanut moneen kertaan todistaa.

Ei ole koiran kosketuksen voittanutta oksitosiini tuotannon mahdollistajana. Koiran kosketus ja paijaaminen ovat varma tapa saada oksitosiinia, sitä saavat sekä koira että omistaja. Tässä meneillään oksitosiinihumala mökin laiturilla. 

Juha Kares July 20 2015

 

 

 

 

 

Facebook Comments