Kosketuksesta on ihmiskunnassa krooninen pula. Mitä se merkitsee ja miten koira liittyy tähän? Koira ja kosketus liittyvät lujasti toisiinsa. Koira kesyyntyi, koska se oli ihmiselle tarpeellinen olento, joka oli hyödyksi arjessa. Jossakin vaiheessa tähän suhteeseen on tullut mukaan myös kiintymys ja kosketus. Ei luolassa asunut karvakätinen metsästäjä toki tiennyt, että koiraa rapsutellessa luolamiehen aivot tuottivat oksitosiinia. Alkoholin ja muiden villien virikkeiden puutteessa pieni oksitosiinin kiihtynyt eritys sekä siitä seurannut hyvä olo ovat voineet olla esi-isillemme ainutlaatuinen kokemus. Oksitosiini lisää hyvää oloa ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Me kaikki saamme vauvana erilaisen määrän kosketusta ja oksitosiinia heti syntymästämme saakka. Eläimistä tiedetään, että mitä enemmän kosketusta ja huolenpitoa emältä riittää sen pennuille, sitä paremmat edellytykset pienokainen saa kiintymyssuhteisiinsa ja sosiaaliseen elämäänsä. Olen varma, että meillä ihmisillä toimii sama lainalaisuus. Asiasta puhutaan ikävän vähän. Osa ihmisistä kiintyy kuin luonnostaan eläimiin ja koiriin. Me saamme koskettaa elävää olentoa luvan kanssa ja elimistössämme on enemmän tarpeellista oksitosiinia. Sen me koiraihmiset hyvin tiedämme tiedostetusti tai useinmiten kaiketi tiedostamatta.

Elämä luolasta on edennyt kauas moderniin yhteiskuntaan, jossa kontaktia ja siteitä luontoon on yhä vähemmän. Kosketustakaan ei ole yleensä riittävästi tarjolla. Maailma on edelleen kolkko paikka, jossa ihmiset taistelevat selviytymisestään. Taistelun muoto on muuttunut, mutta kisa on pohjimmiltaan samaa. Raskaan ja kuluttavan työpäivän jälkeen on edelleen ihmiselle ihana kokemus istua sohvalle ja silittää koiraa. Voi aivan hyvällä syyllä sanoa, että kosketusta ja oksitosiinia tuskin koskaan voi olla liikaa. Väitän, että oksitosiinista on ihmisellä ja ihmiskunnalla krooninen pula. Internetin välitykselläkään oksitosiini ei liiku. Oksitosiinin puute selittää osaltaan monia päihdeongelmia, itsemurhia ja ehkäpä tavallaan jopa yksilöiden yhteenliittyminä terrorismia sekä sotia. Kosketusta, välittämistä, hyvää oloa ja oksitosiinia on ollut liian vähän tarjolla.

Fyysisestä kosketuksesta ihmisten välillä on tehty nykyisessä yhteiskunnassa vaikea ja säädelty asia. Ennen sitä rajoittivat uskonto ja tavat. Kivikautena leirinuotiolla saattoi sentään nyppiä täitä ja kirppuja lajitoverin takkuisesta tukasta. Nykyisin päivän aikana työssä, et luultavasti voi kosketella kanssaihmisiä riittävästi. Koskettele harkiten töissä, koulussa, hississä tai kadulla, muuten syyte tai potkut voivat olla tosiasia. Kosketus on käytänössä yritetty usein kieltää tai ainakin siitä on tehty hyvin vaikeasti saavutettavaa. Kosketus on ongelmallista, koska se liittyy helposti myös seksuaalisuuteen. Luonollisella ja arjen kosketuksella taas ei ole tekemistä seksuaalisuuden kanssa vai onko? Et voi tietää, jos et luota. Tämä ikävä epätietoisuus ja tottumattomuus luonolliseen kosketukseen ahdistaa, koska luottamusta puuttuu. Varmuuden vuoksi usein kaikki kosketteleminen on kielletty. Olemme vieraantuneet täysin normaalista ja hyvinkin tarpeellisesta kosketuksesta.

Ihminen on sosiaalinen olento, joka tarvitsee luontaisesti kosketusta. Etelä-Euroopassa tämä asia tunnetaan ja tiedetään. Halaamista ja fyysistä koskettelua on arjessa läsnä paljon enemmän. Nauru irtoaa herkemmin ja taitaa se keski-ikäkin olla elintasoon nähden meitä korkeampi. Aivomme tuottavat edelleen oksitosiinia ja hyvää oloa, kun kosketus on positiivinen.  Se kosketus sekä sen kerrannaisvaikutukset aivojen syövereissä ovat aivan yhtä tarpeellisia ihmiselle nyt pilvenpiirtäjässä kuin kymmeniä tuhansia vuosia sitten luolan perukoilla. Ehkäpä kosketus on nyt vieläkin tarpeellisempi, koska harva meistä asuu enää yhdessä suuren perheen kanssa pientä tilaa jakaen. Luolassa ja maanviljelys yhteisössä luontaista ihmisten välistä läheisyyttä oli arjessa enemmän läsnä kuin kaupunkimaisessa yksilökeskeisessä elämässä. En minä toisaalta kaipaakaan heinistä kyhättyä makuusijaa sekä hirven kalloa tyynynä savuisen luolan perukoilla, rääkyvien lapsien ja ilmavaivoista kärsivän mummon rinnalla. Kosketusta ja läheisyyttä me ihmiset silti edelleen tarvitsemme lasisissa taloissa ja motorisissa sängyissä.

Koiralla ja ihmisellä on vuosituhansien kuluessa muodostunut täysin ainutlaatuinen side toisiinsa. Tuhansien vuosien aikana koirista sukua ovat jatkaneet yleensä ne, jotka ovat parhaiten tulleet toimeen ihmisten kanssa. Loputuloksena ovat nykyiset niin rotu- kuin monirotuisetkin koirat, joiden esivanhemmissa on katkeamaton ketju vuosisatoja ihmisen kanssa elämästä selvinneitä tai nauttineita koiria. Koira on laji, joka on erinomaisesti sopeutunut muutoksen. Niinpä nykyiset koirat pääosin kykenevät elämään mukavaa elämää ihmisen rinnalla muuttuneissa olosuhteissa. Myös koirat tarvitsevat paljon oksitosiinia ja kosketusta, sitä ne saavat pentuna emältään. Perheeseen muuttaessaan läheisyyden ja kontaktin korvaa ihminen. Nyt on ihmisen vuoro koskettaa ja olla lähellä. Siinä säyseässä yhteiselossa koira ja ihminen molemmat hyötyvät ja nauttivat toistensa kosketuksesta sekä läheisyydestä. Kuin vahingossa elimistömme saa riittävän, tai tällaisen lauman omistajana, jopa yliannoksen oksitosiinia. Se on hyvä, sillä hyvää oloa ja oksitosiinia ei voi olla liikaa. On erittäin positiivista, että kylliksi ja yli oksitosiinia saaneena on ihmisellä usein tarve, kyky ja halu jakaa hyvää oloa myös ympärilleen. Kosketelkaa ja välittäkää toinen toisistanne, silittäkää koiraa niin maailma on onnellisempi paikka elää. Meillä koiraihmisillä on ainutlaatuinen mahdollisuus kiinteään ja aitoon kosketukseen.

Kosketuksen ydin on oksitosiini. Tämä yhdeksästä aminohappomolekyylistä valmistettu hormoni syntetisoituu hypotalamuksessa. Se vapautuu verenkiertoon aivolisäkkeen takalohkossa ja on pian ihmisen käytössä lisäten hyvää oloa ja kiintymystä. Välittävää ja positiivista koskettamista, joka oksitosiinin tuotannon saa käyntiin ei ole aina helppo löytää. Rakastavat ihmiset ja koirat ovat hyvän kosketuksen mestareita. Onnellisuuden edellytys on riittävä oksitosiini ja me koiraihmiset usein unohdamme, miten paljon me sitä osaksemme saamme. Kosketus on jokapäiväistä ja luonnollista. 

juha-easter-2015-small

 

Facebook Comments