Koirien kasvatuksen ja pitämisen ytimessä

Lomat on pidetty ja tuntuu, että akut on taas hyvin ladattu syksyä sekä talvea varten. Loman lopussa otin myös hieman etäisyyttä koiriin, joka on kasvattajalle aina välillä virkistävää sekä tarpeellista. Se koirien pitäminen, kun on vääjäämättä sitä 7/7 ja 24/24 hommaa. Kesän aikana ja lomalla tuli jotenkin uudella tavalla pohdittua myös koirankasvatusta ja koiranpitoa. Sitä puhutaan terveydestä, indekseistä, koetuloksista, kotien löytymisestä ja näyttelysaavutuksista. Oman eloisan lauman touhuja katsellessa ja kesää koirieni kanssa kiinteästi eläessä tuli mieleen asia, joka jää liian vähälle huomiolle. Koirankasvatuksessa ja pidossa se kaikkein tärkein ja oleellisin asia on onnellisuus. Koiran kirkkaana loistavat silmät, luottavainen sekä turvallinen oleminen kotona, heiluva häntä,raukea luottavainen lepo ja sopiva määrä olemista/tekemistä omistajan kanssa on koiralle se kaikkein tärkein asia.

Yksin elävä koira voi olla hyvin onneton

Jokainen koira ja ihminen ansaitsee merkityksellisen elämän. Kesän aikana hain takaisin yhden kasvattini. Olin tehnyt karkean virhearvioinnin ja luovuttanut koiran täysin väärään paikkaan. Rakkautta ja hoivaa vannottiin pentua odottaessa sekä haettaessa, pieni epäilyksen varjo kolkutti takaraivossani. Menin ja luotin, sain pian huomata vaistoni olleen oikeassa. Kivuliaiden ja vaikeiden vaiheiden jälkeen sain pennun ostettua takaisin korkojen kera. Koira sai uuden rakastavan kodin ja olin onnellinen kasvattaja. Olin silti surullinen virhearvioinnista ja pohdin paljon pentujen luovututa jatkossa. Onnettomia koiria elää niin ainoana koirana kuin laumassa. Turhan usein koira otetaan näennäisesti onnelliseen lemmikkikotiin omaksi “lääkkeeksi”, esineeksi, tai terapeutuksi. Koira on vaativa olento ja omistajalta vaaditaan aika paljon koiranpitoon. Mikäli omat resurssit ovat tiukilla, henkiset voimavarat vähissä tai elämä päin seiniä: Ei pentu tai koira ole silloin ratkaisu parempaan elämään. Elämän perusasiat pitäisi olla kunnossa, kun koira hankitaan.

Kasvattajan koirien onnellisuus riippuu kasvattajan jaksamisesta sekä asenteesta

Kasvattajalla vaarana koirien kanssa piilee “tukuttaminen”, tympääntyminen ja kyllästyminen. Suurempi määrä koiria vaatii huolellista laumasta huolehtimista. Oma jaksaminen on ensisijaisen tärkeää, kun kasvatetaan ja pidetään isompaa määrää koiria. Kasvattajalta ja koiralauman pitäjältä vaaditaan tosi paljon jaksamista sekä energiaa. Koirista on paljon seuraa ja iloa toisistaan, mutta silloin lauman pitää olla toimiva sekä luotettava. Niillä pitää olla myös mahdollisuus telmiä ja touhuta turvallisesti keskenään.

Koirat vaativat silti jokainen omaa huolenpitoaan ja omaa aikaansa. Se on kasvattajan haaste. Kasvatuksessa koira voi muuttua välineeksi ja silloin helposti unohtuu, että myös arvokkaalla siitoskoiralla pitää olla merkityksellistä elämää jalostusuran ulkopuolella. Kasvattajana koen, että kasvatuksesta kunnialla ja tuloksekkaasti selviäminen edellyttää yhteistyötä kasvatinomistajien kanssa ja siitoskoirien elämistä myös muiden hoidossa. Muuten jalostuksesta karsintaa ja koirien määrä-laatu suhteen sekä koirien onnellisuuden takaaminen voi olla lähes mahdotonta ainakin Suomessa, jossa pitkä talvi asettaa koiranpidolle niin paljon haasteita.

Harrastamisessa koira voi olla myös väline

Kasvattajana saa olla myös tarkkana aktiivisten harrastajien kanssa. Koiraharrastamisessa ja kasvatuksessakin kilpailuvietti on tuttu asia. Kilpailuvietti vaihtelee ja oikeissa rajoissa pysyessään, siinä ei ole mitään pahaa. Silti kilpailuvietti ja harrastaminen menee myös yli. Koirat voivat muuttua välineeksi. Kilpakentillä koirat “hajoavat” ja niitä hoidetaan, jotta radoille voidaan taas palata hullun kiilto silmissä. Näyttelyissä menestymättömyyden voi pahimmillaan koira tuntea nahoissaan kotona. Siitä ei enää välitetä tai se korvataan uudella.

Näin kolmekymmnetä vuotta koiria kasvattaneena on tullut nähtyä ja koettua paljon. Olen tehnyt erehdyksiä itse ja olen myös luovuttanut koiria paikkoihin, joita olen saanut kovasti katua. Suurimmalta osin uskon, että olen onnistunut löytämään hyviä koteja.

Kasvatuksessa ja koiranpidossa se tärkein asia on onnellinen koira

Koko koiraharrastuksen ydin on onnellinen omistaja onnellisen koiran tai koiriensa kanssa. Se vaatii kasvattajalta itseltään jatkuvaa työtä ja voimavaroja. Hyvien ja virikkeellisten kotien löytyminen on kasvateille se kaikkein tärkein asia. Se vaatii huolellisuutta ja tarkkoja aisteja. Koirien luonteista huolehtiminen on onnellisuuden ydin. Se jää usein liian vähälle huomiolle. Luonne ja onnellisen koiran elämässä kaiken A ja O. Sitä ei saa koskaan unohtaa. Hyvä luonne tulee vahvoista geeneistä ja toinen puoli asiallisesta ympäristöstä. Terveyden pitää olla kokonaisvaltaisesti hyvä, jotta koira kykenee onelliseen elämään.

Muistakaa kasvattajana aina, kun itse haluatte tai tai perhe haluaa luopua koirasta. Ei kannata kysellä vaan toimia. Jos omistajalla on tuntuma, että ei koiraa enää halua pitää. On sen paikka varmasti muualla. Jos koira muuttuu taakaaksi laumassa tai yksittäisenä yksilönä perheessä omistajalleen. Itse en koskaan kyseenalaista perheen päätöstä luopua koirasta, vaan etsin sille uuden kodin. Koiran paikka on siellä, missä sitä rakastetaan ja missä koira saa elää merkityksellistä elämää.

Tässä sitä haastetta meille kaikille. Onellinen ja pitkän merkityksellisen elämän elävä koira pitää olla meille kaikille se kaikkein keskein tavoite kasvatustyössä ja koiranpidossa.

Antoisaa syksyä ja onnellista arkea koirienne kanssa teille kaikille. 

Facebook Comments