Koirankasvatus on tärkeässä murrosvaiheessa. Puhdasrotuisten koirien kasvatuksen tärkeimmäksi seikaksi on muodostumassa eettisesti kestävä kasvatus ja tämä on pelkästään hyvä asia. Surullista on, että eettisesti kestävään suuntaan koirankasvatusta ohjaa yhteiskunnan paineet, eivätkä aina koirankasvattajat ja koiraharrastajat itse. Mielestäni koirankasvattajien, ulkomuototuomarien ja koiraharrastajien tulisi olla luonnostaan eläinten sekä koirien kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista eniten kiinnostuneita ihmisiä. Sitä heistä varmasti suuri osa onkin. Meidän kaikkien päämäränä tulisi olla helpon vaivatonta ja tasapainoista elämää elävä pitkäikäinen koira oikealla omistajalla. Onko todellisuus tätä?

Koirarotuja on liikaa

Ensimmäinen ongelma on liian suuri rotujen määrä. Koirarotuja on liikaa ja mikä surullisinta “keinotekoisia” rotuja syntyy yhä lisää, vaikka vanhojenkaan rotujen geneettisestä monimuotoisuudesta ei kyetä huolehtimaan. Säilyäkseen elinvoimaisena ja geneettisesti riittävän monimuotoisena rotuna populaatiossa tarvitaan riittävää koirien sekä harrastajien määrää huolehtimaan rodun tulevaisuudesta. Korkeatasoisen kannan säilyminen edellyttää aina myös karsintaa ja epätoivottujen ominaisuuksien karsimista populaatiosta, se ei ole mahdollista kannan ollessa liian pieni. Tarvitaanko maailmassa oikeasti rotuja, joissa maailman yhteenlaskettu populaatio liikkuu alle tuhannessa yksilössä? Onko näillä roduilla olemassa enää silloin tarvetta? Tilanne on paha varsinkin, jos rodun suosion trendi on vielä laskusuunnassa.

Koiraroduilla on aika ja paikka

Yhteiskunta ja maailma elää suunnattoman nopeaa sekä mullistavaa kaupungistumisen aikaa. Urbaani yhteiskunta luo kovia reunaehtoja rotujen menestymiselle ja pitää kysyä, mitkä rodut oikeasti selviävät sekä voivat olla onnellisia kaupunkimaisessa yhteiskunnassa. Monissa metsästysroduissa on jo nyt meneillään selviytymistaistelu – kaikkia metsästäviä rotuja ei enää tarvita, koska niille tarvetta on liian vähän. Varsinkin mannermaisissa ajavissa koirissa kato on jo alkanut kiihtyä. Toisaalta lian agressiivisia ja vaarallisia koirarotuja on alettu jo joissakin maissa kieltää. Koirarotujen suosion hiipuminen ja toisten rotujen suosion kasvu on normaalia kehittyvässä dynaamisessa maailmassa. Muuttuneiden olosuhteiden ja varsinkin kiihtyvän kaupungistumisen myötä monille roduille ei riitä enää riittävästi motivoituneita koteja, jotka kykenevät tarjoamaan koirilleen onnellisen elämän. Jos koteja ei löydy, voi olla hyvin perusteltua kysyä onko rodulla tulevaisuutta?

Jalostuksen ylilyönnit

Kolmantena uhkana koirankasvatukselle ovat ne häpeälliset rodut, jotka ovat vuosikymmenien kuluessa degeneroituneet pahasti. Rotujen joukossa on elinkelvottomuuden rajoilla keikkuvia rotuja, joihin harrastuksessa kokonaisuuden maineen kannalta ei ehkä olisi varaa. En aina ymmmärrä, miksi koiramaailma jääräpäisesti puolustaa elinkelvottomia rotuja, jotka leimaavat lopulta koko koirankasvatuksen epäeettiseksi. Tarvitaanko rotuja, jotka eivät enää kykene synnyttämään itse? Tarvitaanko koirarotuja, joiden keski-ikä pyörii kuuden vuoden paikkeilla? Tarvitaanko koirarotuja, joiden monet yksilöt eivät selviä ilman keinotekoista ihmisen apua selvitäkseen elämästään? Ei ole eettisesti kestävää, että syntyvän koiran elämä jää suurella todennäköisyydellä hyvin lyhyeksi tai sillä on suurella todennäköisyydellä kivuliaita sairauksia, vain koska se syntyy tietyyn rotuun. Se ei ole oikein. Katsomalla tätä toimintaa sormien läpi liian pitkään, puhdasrotuisten koirien kasvattajat ja harrastajat vievät lopulta suuren yleisön silmissä oikeutuksen koko harrastukselta sekä puhdasrotuisten kasvatukselta.

Koirankasvatuksen turvatun tulevaisuuden kannalta edessä pitäisi olla puhdistus

Eettisesti kestävällä pohjalla oleva koirankasvatus edellyttää mielestäni rajuja toimenpiteitä, joilla keskitytään huolehtimaan elinkelpoisista ja elinvoimaisista roduista. Jollakin taholla pitäisi olla uskallusta ja ymmärrystä todeta, että liian pieniä rotuja ei yksinkertaisesti tarvita. Toisaalta sama puhdistautuminen olisi tarpeen liian sairaissa ja lyhytikäisissä roduissa. Mikäli toivoa paremmasta ei ole ja tilanne on edennyt toivottumuuden partaalle, olisi varmasti järkevintä todeta, että rotua ei tarvita. Uskon, että koiramaailma tiedostaa yhteiskunnan ja eläinsuojelulliset paineet rotukoirien kasvatukseen suhteellisen hyvin, mutta taipumuksena on pistää yhteisönä pää puskaan. Paljon on tehty hyviäkin asioita ja vuoropuhelu on tarpeen. Silti uskon, että tarvitaan paljon itsekriittisempää keskusteua koiraroduista, niiden olemassaolosta ja määrästä. Minä uskon, että rotukoirien maineen puhdistaminen ja elinkelpoisen maineen säilyttäminen edellyttää radikaalimpia toimenpiteitä ja useampienkin rotujen “lakkauttamista.”

Koirarotujen joukossa on lukuisia elinkelpoisia koirarotuja, jotka kykenevät helppoon ja pitkään elämään. Maailmalla löytyy paljon tai ainakin riittävästi ihmisiä, jotka haluavat näitä koiria. Itse asiassa suurin osa koiraroduista lienee näitä. On olemassa myös pienehköjä todella terveitä ja elinvoimaisia rotuja.  Ongelma ovat elinkelvottomuuden partaalla keikkuvat rodut. Nyt uhkana on, että nämä marginaaliset ja ongelmalliset rodut sekä näiden tilanteen “hyssyttely” vaarantavat lopulta koko puhdasrtuisten koirien kasvatuksen oikeutuksen. Onko meillä tähän varaa?

Eettisesti kestävä koirankasvatus edellyttää pitkäikäisiä ja helppoa elämää eläviä koiria. Tähän eivät enää kaikki rodut kykene. Tarvitaanko näitä rotuja? Puhdasrotuisen koiran suo syntyvän luonnollisesti ja elävän pitkän helposti yli kymmenen vuoden elämän. Rodun yksilöille on oltava tarjolla myös motivoituneita koteja, jotka kykenevät huolehtimaan koiriensa onnellisesta elämästä.

 

Facebook Comments