Koirankasvattajista moni kasvattaa itselleen kilpailuvalineitä – onko se rodun jalostusta?

  • Ovatko näyttelyt koiria ja kasvatusta varten vai ovatko koirat sinulle näyttelyitä varten.

Yhdysvalloissa törmasin mielenkiintoiseen ilmiöön tai ajatukseen: Useammankin kerran löysin itseni keskustelusta: “Breeder who show or exibitors that breed.” Tämän viisaan konseptin lausui sanoiksi tohtori Clifton Kenon Jr. Hän on havainnut tämän ilmiön uudempana harrastajana apso kasvatusta viisaasti analysoituaan. Vapaasti käännettynä on kysymys siitä onko kasvattaja koirankasvattaja, joka näyttelyttää koiria vai onko kyseessä näytteilleasettaja, joka kasvattaa itselleen koiria kilpailemiseen. Se on oikeastaan erinomainen kysymys. Tohtori Cathy Marley (Kai-La-Sha), on yksi älykkäimpiä koirankasvattajia, joihin olen koskaan tutustunut. Kirurgi ja biologi Cathy Marley on kasvattanut lhasa apsoja ja luonut oman linjansa Kai-La-Sha vuodesta 1972 ja kasvatus jatkuu edelleenVietimme paljon aikaa yhdessä ja hän on vakuuttunut, että vain pieni osa itseään koirankasvattajina pitävistä on itseasiassa todellisia jalostavia kasvattajia. Moni ns. kasvattaja on oikeastaan handlereita tai kilpailijoita, jotka kasvattavat itselleen koiria kilpailuvälineeksi. He eivät ole välttämättä rodusta todella syvällisesti kiinnostuneita rodun jalostajia. Asiaa paljon pohdittuani, olen todellakin samaa mieltä.

Koirankasvattajissa on paljon kasvattajia, joille kilpaileminen on se tärkein asia. Heillä päähuomio harrastamisessa on  kilpaileminen ja suurin osa energiasta menee kilpailemiseen ei koirankasvatukseen. Rodunjalostuksenkin kannalta tällä on valtava merkitys. On yhä suurempi joukko pinnallisia kasvattajia, jotka eivät opiskele rotuaan tai sukutauluja syvällisesti, mutta näyttelyistä ja parhaista majoituspaikoista he tietävät paljon enemmän. On todella pelottava merkki, kun rodusta puhuttaessa aikaa menee enemmän  näyttelyistä ja tuomareista puhumiseen kuin oikeaan rodun sekä koirien pohtimiseen.

Kasvatuksessa on suuri merkitys onko tarkoituksena syvällinen rodun oikea jalostaminen, joissa kasvattaja miettii rotua syvällisesti sen geenipohjan laajentamista, terveyttä ja rodun tilaa pitkälle tulevaisuuteen. Yhä useammin tuntuu, että kasvattajien ainoa ja keskeisin ajatus on vain seuraavassa sukupolvessa mahdollisimman voittoisan koiran kasvattaminen. Se on kasvattamista ja hyvä näinkin, mutta tämän pinnnallisen ilmiön takia moni rotu on umpikujassa ja tilanne on monimuotoisuuden kannalta heikko. Katse on lyhytnäköisesti seuraavan sukupolven voittajaan keskittyneenä helposti täysin ulkomuotokeskeinen sen sijaan, että pohdittaisiin rodun kannalta paljon tärkeämpiä asioita kuten hedelmällisyyttä, monimuotoisuutta, luonnetta ja rodun tulevaisuutta seuraavilla vuosikymmenillä. On surullista, että olipa sitten Yhdysvalloissa, Englannissa tai Suomessa yhä harvemmin enää löytyy ihmisiä tai kasvattajina itseään pitäviä ihmisiä, joiden kanssa keskustella rodun tilasta, tulevaisuudesta, kehityksestä ja sukutauluista. Jäljellä on pinnallista puhetta koirilla kutsumanimillä, joiden sukutaulua omistajatkaan eivät enää osaa ja puhetta kuka on hyvä tuomari ja kuka ei.

Vielä surullisempaa on, että osa näyttelyyn itselleen koiria kasvattava keskittyy pääsääntöisesti pinnallisiin seikkoihin kuten väreihin, lhasa apsoissakin on koko joukko kasvattajia, jotka haluavat vain kerman tai kullanvärisiä lhasa apsoja. Oikeastaan kysymys on kuitenkin siitä, että näillä väreillä voittaminen on helpointa. Rodun monimuotoisuudesta tai perinteistä viis. Pentuja kasvatellaan harvakseltaan ja lähes kaikki voidaan valioittaa. Rodun oikea jalostaminen edellyttää myös uhrauksia ja satsauksia tulevaisuuteen. Jalostamista ei ole keskinkertaisuuksien valioittaminen tai edes suurvoitot. On hyvä, että laadukkaita koiria syntyy ja samalla tuloksia. Mutta kaikista pennuista oikeassa jalostuksessa ei tarvitse olla kilpailuun, vaan muutkin asiat vaativat pennuttamista. On pelottavaa, kun itselleen kilpailuvälineitä kasvattavat alkavat arvostella muita rodun jalostamisesta ja pentutehtailusta. Totuus on, että itselleen kilpailuvälineitä kasvattavien avulla rotu olisi ollut umpikujassa geneettisesti ja paljon aikaisemmin.

On erinomainen asia, että kasvattajat näyttelyttävät koiriaan ja varmistavat, että ulkomuodollinen sekä jonkinlainen taso luonteissa on laadukasta ja vertailukeplpoista rotumääritelmään verrattuna. Siitä tässä kaikessa pitäisi näyttelyssä ollakin kyse. Surullista vain on, kun näytteilyistä tulikin itsetarkoitus.  Miten tässä näin kävi?  Näyttelyt eivät olekaan enää koiria sekä kasvatusta varten, vaan koirat kasvatetaan ja ovat näyttelyitä varten. Näitä asioita kannattaa jokaisen kasvattajan pohtia ja miettiä, mikä on oma roolisi ja tavoite kasvattajana.

Kysy itseltäsi: Miksi sinä kasvatat koiria? Ovatko näyttelyt koiria ja kasvatusta varten vai ovatko koirat sinulle näyttelyitä varten.

 

Facebook Comments