Koiran oikea astutusikä ja astuttamisen reunaehdot

Kasvattajat pohtivat ja kyselevät usein oikeaa ikää astuttaa koira. Kysymykseen ei koskaan voi olla yhtä ja oikeaa tapaa vastata. Kysymyksessä on aina viimekädessä yksilöllinen ratkaisu. On olemassa kuitenkin joitakin reunaehtoja koiran astuttamiselle, jotka olisi syytä olla perusteellisemman pohdinnan alla. Ne ovat yhtä tärkeitä kuin oikean astutusiän määrittely.

  1. Narttu on henkisesti ja fyysisesti valmis synnytykseen. Koira on silloin aikuinen, eikä enää itse pentu. Kääpiökoiria voidaan astuttaa nuorempina kuin isoja koiria. Nyrkkisääntönä sanoisin, että puolitoista vuotta on kääpiökoira nartulla alaraja astutukselle ja isoille koirille kaksi vuotta.
  2. Roduissa, joissa on vaikeasti määriteltäviä ja myöhemmällä iällä puhkeavia sairauksia, kuten perinnölliset syövät, ovat vanhemman nartun astutukset varsin suositeltavia. Silloin tiedetään paremmin ja enemmän nartun omasta terveydestä. Hyvä, vahva ja terve narttu kykenee saamaan pentuja myöhäisemmälläkin iällä. Yleensä takarajana pidän kahdeksaa vuotta.
  3. Nartun oikea astutusikä ei ole pelkästään nartusta riippuvainen. Astutus voidaan tehdä vain, kun kasvattajalla itselläänkin on oikea hetki pentueelle. Se tarkoittaa, että kasvattaja on valmis uhraamaan aikaa ja satsaamaan pentueeseen. Nartun pitää voida synnyttää ja hoitaa pentunsa rauhallisissa oloissa, jossa suojaa ja hoitoa on tarjolla. Silloin vaaditaan myös kasvattajalta aikaa, vaivaa ja valmiuksia hoitaa pentuja.
  4. Narttua ei voida astuttaa, jos ei olla varauduttu pennuille löytyvän kohtuudella uusia vastuullisia koteja. Kasvattaja on lähtökohtaisesti aina valmistautunut pitämään itse pentuja pidempään, kunnes mahdollisesti suurenkin pentueen kaikille pennuille on löytynyt asiallinen koti. Liian monella kasvattajalla on liian kiire päästä pennuista eroon.
  5. Kasvattajilla on usein erikoisia käsityksiä vanhemman nartun ensiastuttamisesta. Omassa kasvatuksessani en ole koskaan törmännyt ongelmiin vanhempienkaan ensisynnyttäjien kohdalla, vaikka vanhimmat ovat olleet seitsemän vuoden ikäisiä ensimäiset pennut saatuaan. Iäkkäämmätkin nartut ovat hyviä emiä, jos kaikki on kohdallaan.
  6. Luonto asettaa rajansa astuttamiselle ja synnytyksille. Jos narttu ei ole valmis ja halukas astutukseen, olipa koiran ikä mikä tahansa. Jätä koira astuttamatta tai kokeile vaihtaa urosta. Mikäli narttu ei kertakaikkiaan suostu. Älä astuta koiraa väkisin. Toisaalta jos narttu ei itse synnytä on jokin pielessä.
  7.  “Luonto ajaa tikanpojan puuhun”. Hyvä ja luontaisesti pennuista nauttiva emä tietää automaattisesti, miten toimia. Mikäli olosuhteet ovat stressittömät emä hoitaa erinomaisesti pentunsa. Ihanteellisimpana ikänä pentueelle narttu on mielestäni pienissä koirissa yleensä 2 – 6 vuoden ja isommissa koirissa 3 – 7 vuoden välillä.
  8. Pevisa ja muut rotukohtaiset terveystutkimukset voivat asettaa reunaehtoja astuttamiselle ja silloin tietysti virallisen tutkimustuloksen varmentuminen voi määritellä astutuksen ensimmäisen mahdollisen ajankohdan.
  9. Mikäli nartun arkipäiväinen elämä ei suju ilman lääkitystä tai se tarvitsee apua normaalista elämässä selviytymiseen. Ei koiraa pidä astuttaa. Astutettavan ja astuvan koiran on aina selvittävä helposti arjesta. Se tarkoittaa sekä fyysistä että henkistä terveyttä ja tasapainoa.
  10. Astutukseen tarvitaan oikea uros. Astuta narttu vain, kun olet kasvattajana vakuuttunut, että olet löytänyt nartullesi sopivan reippaan ja terveen uroksen, joka kykenee astumaan luonnollisesti.
  11. Voit astuttaa parhaankin mahdollisen koiran vasta, kun sinulla kasvattajana on mielestäsi riittävät perustiedot kasvattamisesta ja koirista. Kasvattajan pitää olla tieto-taidoltaan valmis pentueen teettämiseen.
  12. Astutusta ei pidä tapahtua, jos rodun tai linjan tilanne on peruuttamattomasti degeneroitunut. Mikäli odotettavissa on kovin lyhyttä elinikää ja koiria, joissa suurella todennäköisyydellä on elämää rajoittavia terveydellisiä tai luonteen ongelmia, ei astutus ole perusteltua. Vaatii kasvattajalta kanttia sanoa ei ja hylätä kokonainen linja tai rotu liian voimakkaan degeneraation vuoksi. Itse tämän ratkaisun tehneenä tiedän ratkaisun kipeyden, mutta useamman kasvattajan pitäisi sanoa yksinkertaisesti EI, kun “peli on mielestäsi menetetty”. Rotukoiraksi syntyminen ei koskaan, oikeuta kärsimykseen, joka on ennakolta tiedossa suurehkolla todennäköisyydellä.

Koirien astuttamiselle on olemassa yksinkertaisia reunaehtoja, joita kasvattajien tulisi huomioida pentuetta teettäessä.

Lhasa Kokkola BIS 2014

Facebook Comments