Koiran luovutus tapahtuu pennun eikä omilla ehdoilla

Koirissa näkyvät hyvin aikamme ilmiöt. Koiran pentujen luovutuksen monimutkaistuminen on hyvä aikamme vertauskuva. Ihmiset kuvittelevat, että koiran luovutusikä määräytyy sen mukaan, mikä omassa työ- tai perhe-elämässä tuntusi olevan itselle kovin sopivaa. Se ei mene aivan niin. Pennulle sopivin luovutuksen ajankohta on, kun pennut ovat siihen valmiit ja usein samassa kohdassa kasvattajat ovat pentujen kanssa jaksamisen äärirajoilla. Silloin on pennulle parasta siirtyä uuteen kotiin, jossa se alkaa sosiaalistumaan ja kiinnittymään uuteen omaan kotiinsa. Koiran pitäminen edellyttää koiran tarpeiden huomioimista ja minusta luovutuksessa hyvin huomaa uuden kodin valmiuden muokata elämäänsä koirakodiksi. Alkaako prosessi pentu vai omat tarpeet edellä? Minä luovutan pentuni lähtökohtaisesti perheisiin, joissa mennään pentu edellä. Muut voivat hakea lemmikkejä muualta. 

Koiran ottaminen ei saa olla elämää suurempaa taiteilua. Koiran tulee olla osa sujuvaa ja normaalia arkea. Pennun tulisi päästä elämään uudessa kodissa alusta asti mahdollisimman luontaista perheen omaa rytmiä. Tähän rytmiin tulee myös koiran sopia. Ei siinä pitäisi tarvita kovin erikoislaatuisia uudelleen järjestelyjä, koska koiran pitäminen vaatii säännöllisyyttä ja läsnäoloa koiran kanssa koko sen loppuelämän. Nykyisin tuntuu, että yhä useampi pentua miettivä kuvittelee, että luovutusikä sanellaan omien ulkomaan matkojen ja menojen mukaan. Mikäli koira on rakastettu ja kovin odotettu lomia ja ulkomaanmatkoja siirretään ei pennun luovutusta. Kuulin juuri hiljattain olleeni “ylimielinen mulkku”, kun kerroin pentua kyselleelle, että nyt minusta tuntuu, että ajankohta ja koti ei ole kasvatilleni mielestäni oikea.

Omaehtoisuus ja itsekkyys tuntuu lisäntyyneen koiranpidossa. Koira ei ole esine, joka toimii omien toiveiden mukaan. Se ei ole tavara, joka keväällä oppii automaattisesti sisäsiistiksi, kun maa lämpeää. Pentu oppii sisäsiistiksi, milloin vain kun koiralla on ahkera kasvattaja sekä omistaja. Lisäksi koirien luonteen on oltava kunnossa. Pennun etu ei ole olla “kesäpentu” lasten tai omaksi iloksi loman viihteeksi. On paljon parempi, että pentu totutetaan alusta asti melko normaaliin arkeen, jossa yhdessäolo, leikkiminen, ulkoilu, yksinolo ja nukkuminen ovat hyvin lähellä sitä aikataulutusta, kun sen loppuelämäkin on.  Pentua ei oteta edes perjantaina kokonaisen viikonlopun jatkuvaksi ohjelmanumeroksi, jossa maanantaina odottaa äkillinen työpäivän mittainen yksin jääminen. Pentu otetaan mahdollisimman yhtenäiseen ja tasaiseen arkeen, jossa elämä on tasapainoista ja turvallista.

Pennuille ei voida luvata ikuista ja varmaa terveyttä tai uskomattoman sopeutuvaista luonnetta. Kasvattaja voi arvioida edellytyksiä ja vastuullinen kasvattaja tekee pentueen eteen kaiken parhaansa. Aivan yhtä tärkeää on pennun uusi koti, jonka pitää olla valmis koiran hankkimiseen ja laadukkaaseen lemmikin kouluttamiseen sekä hoitamiseen. Myös koiria hankkivan on ymmärrettävä oma keskeinen osansa onnellisen koiran elämän rakentamisessa. Se tarkoittaa, että pentu otetaan vastaan, kun kasvattaja on sen luovututuksen järkevästi suunnitellut. Suomalaiset kasvattajat ovat yleensä työssäkäyviä kotikasvattajia. Koiran leimautuminen on vahvinta 6-12 viikon iässä. Vastuullinen kasvattaja on kovilla, kun hän suunnittelee virikkeellistä ja korkeatasoista kokonaisen pentueen hoitoa sekä sosiaalistamista kotonaan. Emästä vierotuksen, lisäruuan syöminen, madotukset ja elämän piirin laajentaminen on vaativaa puuhaa 5-8 viikkoiselle pennulle sekä pentujen kasvattajalle. Vanhemmat kasvattajalle jäävät pennut edellyttävät kasvattajalta paljon.

4 – 8 viikon  iän valmennus ja tekeminen tähtää ainakin omassa kasvatuksessani siihen, että pennuista suurin osa hyvin luovutettavissa 7-8 viikon ikäisinä. Sen jälkeen perhe ja uusi omistaja ehtii tehdä paljon enemmän hyvää sosiaalistamista yhden pentunsa kanssa, kuin kasvattaja kokonaisen lauman. Kasvattajalle jää lisäksi mahdolliset hitaammin kehittyvät, itsellä pidetyt tai ulkomaille menevät pennut. Siinä on työtä kerrakseen. Tämä varsinkin koska narttujen kiimat ja lisääntyminenkin edelleen etenevät luonnon sanelemana, eikä omien loma-aikojen ja toiveiden mukaan.

Minä itse haluan muualta ostamani pennut kotiini mielellään noin 7-8 viikkoisina. Silloin minulla jää parasta leimautumisen aikaa käytettäväksi pennun kanssa vielä reilu kuukausi juuri niihin olosuhteisiin, missä koira loppuelämänsäkin elää. Silloin minä ehdin oman pentuni kanssa tehdä paljon enemmän juuri niitä asioita, jotka valmistavat koiraa siihen elämään, mitä sen tulevaisuuskin on. Kaiken lähtökohtana pitäisi olla pennun kehitys ja koiran tuleva mahdollisimman mukava elämä, eivät omat matka- ja lomatoiveet.

Kasvattaja tekee ahkeraa ja vaativaa työtä pentueen eteen jo ennen syntymää. Pentueen hoidossa vastuullinen kasvattaja on kovilla ja sitten pennut ovatkin valmiit uuteen kotiin. Nykyisin luovutusta usein yritetään alkaa yhä enemmän sanella ostajan omien loma-, työ- ja matkatoiveiden mukaan täsmälliseksi tapahtuvaksi täsmäiskuksi omaehtoisesti omien tarpeiden mukaan. Koiran pitäminen edellyttää myös koiran tarpeiden huomioimista ja minusta luovutuksessa hyvin huomaa uuden kodin valmiuden muokata elämäänsä koirakodiksi. Alkaako prosessi pentu vai omat tarpeet edellä. 

ginger-babies-2013

Facebook Comments