Kasvatuksen “pohjakosketus”: kuurot sisko ja sen veli

Koiran kasvattajana toimiminen lähtee rakkaudesta koiriin. Sitä haluaa antaa muillekin ihmisille mahdollisuuden nauttia suurenmoisista täyttä elämää elävistä koirista. Tämä pentue oli vielä jotenkin poikkeuksellinen, koska harvinaista kyllä molemmat vanhemmat asuvat minun luonani. Kyseessä oli ensimmäinen bostoninterrieripentueeni. Suurenmoinen älykkö ja herrasmies Herra Frodo ja rakkautta täynnä oleva suloinen Bebe olivat ja ovat kuin tehty toisilleen. Reippaat ja liikunnalliset sekä toistaiseksi täysin terveenä eläneet koirat tuntuivat loistavalta yhdistelmältä. Sitten astuin tietämättäni “sudenkuoppaan.” Molemmat vanhemmat ovat myös täydellisesti värittyneitä leveillä valkoisilla merkeillä ja siinä tulikin olemaan se “sudenkuoppa.” Astutus onnistui nappiin ja Beben kantoaika eteni kuin tanssi. Syntyi neljä reipasta ja ihanaa elinvoimaista pentua. Pentueessa oli kaksi urosta ja kaksi narttua. Pennut kasvoivat kuin tanssi ja ovat vahvahermoisia uskomattoman reippaita pentuja. Kaikki pennut kasvoivat tasaisesti ja tämän helpompaa pentuetta ei olisi voinut olla. Olin ja olen kyllä vieläkin niin onnellinen näin suurenmoisista pennuista. Kaksi pentua oli väriltään täydellisiä ja kaksi pentua oli päästään ylivärittyneitä, eli valkoista oli päässä liikaa. 

Samaan aikaan bostonipentueen kanssa minulla oli myös maltankoirapentue. Oma polveni odotti leikkausta ja sairasvuoteella oli ihanan terapeuttista saada nauttia kahdesta elinvoimaisesta ja suloisesta pentueesta. Emät hoitivat pentujaan oppikirjan mukaan ja paljon tämän huolettomampia pentueita ei voi olla. Kasvattajana on niin tärkeää vaalia narttujen oikeita vaistoja. Oikeat emät rakastavat, rakastavat ja rakastavat pentujaan. Se tarkoitaa nuolemista, jatkuvaa huolenpitoa ja ehtymätöntä maidon tuotantoa.  Pentulaatikko on silloin täynnä välittämisen ja huolenpidon hormonia eli oksitosiinia.

Huhtikuun vaihteen rakkauspakkaukset Beben neljä bostoni pentua ja Noran neljä maltankoira pentua sulassa sovussa täydellisten emien luottavaiset pulskat ja tyytyväiset pennut.

Kaikki eteni pentujen kanssa vailla huolen häivää. Menimme mökille ja pitkällä automatkallakaan yksikään pentu ei ollut edes pahoinvoiva. Vahvahermoinen nelikko oli kotonaan missä tahansa. Oikeiden bostoni pentujen lailla välillä leikitään, sitten voidaan hieman nahistella ja lopulta sammutaan väsyneenä kuin saunalyhdyt. Oli aika alkaa valikoida koteja ihanille pennuille ja tein sen työn huolella. Löysin mielestäni kaikille pennuille aivan mahtavat kodit. Perheet tavattuani ja pentuihin tutustuessa pentujen ja uusien omistajien kemiat kohtasivat hienosti.  Myös minä olin ihastuksissani elämän makuisista rakkautta huokuvista kodeista. Nyt odotettiin vain luovutusikää.

Bostoni pennuista kaksi oli täydellisesti värittynyttä symmetrisillä piirroilla. Kaksi pentua olivat tarmokkaita lemmikkejä, koska niillä oli valkoinen väri päässä levinnyt liikaa varsinkin toisella puolella päätä. Pennut terveystarkastettiin ja sydämet lyövät tasaisesti sekä kaikki vaikutti olevan kunnossa. Ensimmäinen lemmikki narttu lähti ihanaan kotiinsa ja olin hyvin onnellinen, koska tuon parempaa kotia ei tyttö olisi voinut saada. Paria päivää aikaisemmin olin mennyt pentuhuoneeseen ja hieman ihmetellyt, kun pentu ei herännyt muiden popsiessa jo ruokaa. Sitten pentu säpsähti ja syöksyi aamupalalle. Uusi perhe oli minuun yhteydessä ja perheen äiti sanoi, että välillä Bella reagoi heikosti kutsuun. En tiedä mikä salama kirkkaalta taivaalta minuun iski, mutta vasta silloin omatkin hälytyskelloni alkoivat soida. Toisaalta mietin, että kuuroista bostoneista puhutaan hyvin vähän.

Olen kasvattanut koiria vuosikymmeniä ja asia oli minulle silti täysin uutta. Tämä oli ensimmäinen bostoni pentueeni ja olin aina varma, että jos pigmenttiä ja mustaa väriä on riittävästi, kyllä sitä pigmenttiä korvan simpukkaan asti riittäisi. Näillä kahdella liian valkovoittoisella pennulla mielestäni väriä riitti ja ne toimivat kaikissa tilanteissa aivan mahtavasti laumassa sekä yksilönä. Aloin siltä istumalta testaamaan veli Urhoa. Se reagoi salaman nopeasti, kun pallo tiputettiin sen taakse. Samassa hetkessä tuntui, että ilmassa sen takana kuiskatessa se ei reagoinut. Teimme yllättäviä kovia ääniä ja pentu ei ollut moksiskaan. Testasimme sisarukset, mutta eivät nekään olleet moksiskaan, koska pennuilla oli selvästi poikkeuksellisen vahvat hermot.

Se ensimmäinen ilta oli kauhea, kun jotenkin sitä sittenkin alkoi tajuta, että värivirheellisten pentujen kuuloissa on jotakin vikaa. Yhdessä vieritimme muutamia kyyneleitä uusi koti kaukana Savossa ja kasvattaja setä kotisohvalla Ojakkalassa. Ilmoitin myös toiselle perheelle, joka vielä ei ollut ehtinyt hakea Urhoa, että nyt kaikki ei ole hyvin. Myös tämä rakastava perhe koki aikamoisen iskun ja Urho oli jo sulattanut perheen täällä käydessä uusien omistajien sydämet. Aloin heti selvittämään kuulotestiä. BAER-kuulotutkimuksia tehdään hyvin arvostetulla, kotimaisessa omistuksessa olevalla eläinlääkäriasema Aistissa Vantaalla, jonne sain ajan seuraavan viikon maanantaille. Pyysin jo luovutettua pentua Bellaa myös saapumaan paikalle. Uskomattoman ihana perhe ajoi satoja kilometrejä paikalle. Minä aloin olla vakuuttunut, että pennuilla on jonkinasteiset kuulovammat, mutta eiväthän ne voi olla umpikuuroja, kun ne ovat niin uskomattoman nopeita ja kontakti pentuihin on niin toimiva.

Testi oli miellyttävä ja pennut rauhoitettiin ennen testiä. Pennut testattiin ja eläinlääkäri Riikka Timgren-Cizinauskas totesi BAER-testin jälkeen molempien värivirheellisten pentujen olevan täysin kuuroja. Haluan kiittää eläinlääkäriasema Aistia hienosta toiminnasta ja on upeaa, että tällainen testi on mahdollista ja kiitos myös huolehtivasta toiminnasta. En osaa selittää sitä nöyryyttävää ja karmeaa tunnetta, kun sitä tajuaa, että on kasvattanut kaksi aistivammaista täysin kuuroa koiraa. Sitä tuntee itsensä harvinaisen tyhmäksi. Samalla pintaan nousee suuri huoli pentujen elämästä. Olin jo välipäivinä tutustunut niin paljon kuurojen koirien elämään arjessa kuin mahdollista ja ymmärsin, että kuurolla koiralla on onneksi mahdollisuus melko laadukkaaseen arkeen ja elämään. Nämä kaksi pentua olivat jo yhdeksän viikon ikään mennessä herkistyneet muilta aisteiltaan niin, että ne tuntoaistin avulla vaistosivat maahan tippuvan pallon, haju herätti ne ruokaan ja silmät toimivat uskomattoman hienosti.

En voi olla miettimättä onko Suomessa ja maailmalla kuinka paljon muita kuuroja bostoneita? Eikö niitä ole paljon, vai eikö asiasta puhuta. Niin tai näin on itselläni oppiläksyn aika ja jatkossa kuurouden mahdollisuus pitää huomioida mahdollisimman tarkasti jalostusvalinnoissa. Väriä on riitettävä päässä kunnolla ja piirtojen tulisi olla hallinnassa sekä selväpiirteisiä ilman, että valkoinen väri leviää pitkin päätä.

Sisarukset Urho ja Bella BAER testattavana.

Nyt elämä tuli meille kylään ja toivumme shokista. Nyt juuri voisin ajatella, että lopetan koirien kasvattamisen. Tämä on välillä niin rankkaa ja pistää ihmisen polvilleen. Ei se silti auta, asiat on ratkaistava ja virheistä on opittava.  Olen saattanut maailmaan kaksi tarmokasta kuuroa rakkauspakkausta, joille haluan mahdollisimman hyvän elämän. Bellan omistajat päättivät pitää koiran ja nyt opetellaan elämää kuuron koiran kanssa. Poika pentu eli reipas sankarillinen Urho ei onneksi ollut ehtinyt vielä lähteä omaan kotiin. Toinen perhe mietti, mitä tehdä Urhon kanssa. Perheellä on pieniä alle kouluikäisiä lapsia, niin ehkä kuuro koira perheen arjessa on toden totta liian haastava yhtälö ja vaarallinen pennulle. Päädyimme, että Urhon on turvallisempi elää aikuisemmassa miljöössä. Päätin, että pidän Urhon vaikka sitten itse jos sopivaa kotia ei löydy. Elämä on ihmeellistä ja pian Urholle löytyikin koti. Sisko Bellan omistajien täti oli ihastunut Bellaan ja Urhoon. Pitkän koirakokemuksen omaava rakastava eläkkeellä oleva ihminen on täydellinen koti Urholle. Niin löytyi Urhollekin oma koti, joka on valmis kohtaamaan haasteet elämässä kuuron koiran kanssa.

Toinen kuuroista bostoninterrieri pennuista on valpas ja toimelias Bella, joka on myös suloinen filosofi ja elämästä nautiskelia.

Minä yritän parhaani mukaan oppia tapahtuneesta. Olisi pitänyt arvata ja oikeastaan tietää, että valkoinen väri pyrkii aina lisääntymään koirassa. Ihanasti värittyneen isän ja äidin valkoinen lisääntyi ja kahdelle pennulle niin, että tuloksena on pigmentitön korvan simpukka, toimimattomat värekarvat ja lopputuloksena kuuros. Nyt tiedän, että jatkossa jos ja kun tästä ehkä toivutaan, astutan suuret valkoiset merkit omaavan koiran hyvin tummalla koiralla, jotta valkoisen värin määrä tai holtittomasti sijaitsevat valkoiset merkit eivät osuisi kohtalokkaasti korvan simpukan tai ylipäätään korvan alueelle. Nyt jännityksellä odotamme, mitä elämä on kahden ihanan kuuron bostoni kasvattini kanssa. Koirakasvatuksessa ei kannata salailla, vaan avoimuus on mielestäni parasta, olkoonkin että maine kärsii ja lokaa voi tulla niskaan. Meidän kaikkien kasvattajien tärkein tehtävä on kuitenkin pyrkiä tietämyksen lisäämiseen ja elinvoimaisten terveiden koirien kasvattamiseen. Muistakaa muut varoa liikaa valkoista väriä bostoneilla päässä. Minä toivon nyt oppineeni tämän läksyn todellakin kantapään kautta.

Hyvin värittyneiden bostoninterrierierien kanssa saa olla tarkkana, ettei valkoinen väri lähde jälkikasvulla leviämään liikaa pään alueella ja varsinkaan, ettei valkoinen pigmentitön alue osu korvan sisäosissa olevaan simpukkaan. Tämän vuoksi pigmentoitunut värillinen alue pitäisi ulottua koko korvan alueelle ja alas kaulalle lähelle nielua. Sen olen itse nyt toivon mukaan opikseni ottanut.

 

Facebook Comments