Kasvatuksen ja rotujen säilymisen perusedellytys on pennuttaminen

Koirankasvatuksen ympärillä käytävässä keskustelussa ollaan todella usein aivan hakoteillä. Puhutaan aivan epäoleellisista asioista ja näperellään turhien asioiden kimpussa. Samalla usein unohtuu se ihan kaikkein tärkein sekä hyvin yksinkertainen perusasia. Kaikkien rotujen säilymisen perusta on riittävä ja monipuolinen pennuttaminen. Kasvatuksen kaikkein keskeisin asia on näet se koirien pennuttaminen. Pitää olla riittävästi hyviä pentueita, jotta kasvatukseen ja rodun jalostuksen turvaamiseen voidaan valita seuraavissa sukupolvissa mahdollisimman laadukkaita koiria mahdollisimman monen koiran joukosta. Koirankasvatuksessa ei ole oikoteitä. Se tärkein jalostusmenetelmä on pystyä valitsemaan riittävästä määrästä hyviä koiria ne kaikkein parhaat.

Valitettavasti monasti nykyistä koirankasvatuksen kenttää seuratessa huomaa, että kuvitellaan jotenkin, että mitä vähemmän sen parempi. Pentueita halutaan rajata ja kasvattajat mainostavat välillä kilvan kuinka vähän koiria kasvattavat. Koiranjalostusta ja kasvatusta rajataan sekä rajoitetaan myös monin keinoin. Pitkällä tähtäimellä roduille on kestämätön tilanne, jos pentuja syntyy vähemmän ja vähemmän. Silloin ei roduissa voida päästä eteenpäin pidemmällä aikajänteellä. Koirien terveys ei voi parantua, geneettinen monimuotoisuus ei voi lisääntyä eikä koirien luonne tai ulkonäkö ominaisuudet voi kehittyä positiiviseen suuntaan, jos ei päästä suorittamaan jalostusmenetelmästä kaikkein tehokkainta eli valikointia. Tyhjästä on näet paha nyhjäistä.

Koirankasvatus ei ole varmaa, eikä kenenkään pidä kuvitella, että  rajaamalla sekä mahdollisismman suuren määrän tuloksia jalostusyksilöistä keräämällä saadaan varmoja jälkeläisiä. Koirankasvatukseen ja todelliseen eteenpäin menemiseen kasvatuksessa kuuluvat uskaliiat ulkosiitos pentueet, harkittu linjasiitos, monipuolinen kokeileminen ja uuden etsiminen maailmalta. Sitä kautta syntyy usein ne tulevaisuuden parhaat periyttäjät. Kasvatuksen visio pitää olla useamman sukupolven päässä. Silloin on täysin kestämätöntä, että sen seuraavan sukupolven aikaansaaminen tehdään alati vaikeammaksi ja pidemmän aikajänteen kasvatustyö torpedoidaan estämällä tulevaisuuden kasvatuksen kannalta tarpeellisia pentueita juuri käsillä olevassa sukupolvessa. Ne käsillä olevat koirat ovat niitä, jotka niitä pentueita tuottavat.

Aivan oma lukunsa on tarpeellisten tuontien väheneminen. Kuka enää uskaltaa tuoda kalliita ja tarpeellisia tuontikoiria ulkomailta, kun on yhä todennäköisempää, että mahdollinen jalostuskäyttö hyytyy yhteen yksittäiseen tulokseen. Koiralla voisi olla paljonkin annettavaa, mutta sitä ei päästä koskaan kokeilemaan. Joissakin roduissa on nyt niin innostuttu rajoittamaan koirien käyttöä, että arvokasta siitoskoiraa ei kannata tuoda, koska sitä ei pysty kunnolla käyttämään. Minä en ole siitosmatadorien kannalla, mutta kohtuus kaikessa ja myös rajaamisessa.

Kasvattajien ja rodun harrastajien tulisi aina muistaa, että rodun säilymisen tärkein edellytys on riittävän määrä syntyneitä erilaisia pentueita rodussa. Kasvattajien työtä tulisi edesauttaa ja kannustaa ihmisiä kasvatukseen, sekä luoda mahdollisuuksia aikaan saada mahdollisimman monipuolisia pentueita rodussa. Valitettavasti todellisuus on usein päinvastainen. Harrastajat ovat usein myös asenteeltaan aivan liian rajoittuneita tai suorastaan kateellisia. Ei tämä toisaalta myös niin vakavaa saa olla. Rotua ei kaada muutama heikompi syntynyt tai ruma yksilö. Ne ja niiden sisarukset ovat kuitenkin rodun tulevaisuuden kannalta tärkeämpiä kuin espanjalainen katukoira. Rodut tarvitsevat rodun harrastajia, koteja ja pentuja säilyäkseen.

Rotujärjestöjen ja kasvattajien tärkeinpiä asioita olisi muistaa, että rodussa olisi riittävästi aktiivisia osaavia kasvattajia, jotka pennuttavat koiriaan. Kasvatuksessa ainoa keino todella kehittyä on pennuttaa koiria ja antaa sukupolvien kulua. Ainoa tapa kasvatuksessa ja roduissa on päästä eteenpäin rodun mahdollisimman laaja populaatio. Se tarkoittaa monia pentueita. Niistä sitten valtaan ne parhaat jatkoon. Pennuttaminen on rotukoirien säilymisen se kaikkein tärkein asia. Isot, elinvoimaiset ja laadukkaat pentueet sekä riittävä määrä niitä takaavat rodun tulevaisuuden. Ei siinä yksi aste sitä tai tätä sinne tai tänne, prosentti jotakin suuntaan tai toiseen lopulta useamman sukupolven jatkumolla merkitse yhtään mitään. Nyt vain käy liian helposti niin, että juuri se aste sinne tai tänne sekä prosentti väärään suuntaan estävät juuri sen kaikkein tärkeimmän eli seuraavan sukupolven syntymisen tai luovat astutukset ulkomailla. Se taas voi estää seuraavien sukupolvien syntymisen kokonaan. Pahimmissa tapauksissa ollaan edetty tilanteeseen, että rodun kasvattajat ovat lopettaneet kasvatuksen kokonaan. Se ei ainakaan vie rotua eteenpäin.

Toivoa sopii, että ihmiset näkevät mahdollisimman nopeasti metsän puilta. Se metsä on näet se pennuttaminen.

Koirankasvatuksen tärkein edellytys on koirien mahdollisimman monipuolinen ja riittävä pennuttaminen. Kasvatuksen edellytyksiä ja kasvattajien mahdollisuuksia pennutukseen tulisi lisätä eikä estää. Koirajalostuksen keskustelu on kadoksissa, eikä nähdä metsää puilta. 

Facebook Comments