Kasvattajaksi ryhtyvän reunaehdot

Koirankasvattajaksi ei pitäisi noin vain ryhtyä. Kasvattaminen alkaa aina eläimen pidosta ja eläinrakkaudesta. Kasvattajaksi ryhtyminen on iso askel. Silloin koiran omistajasta tulee, tai ainakin pitäisi tulla asiantuntija, jolla on riittävät valmiudet sekä tieto-taito neuvoa uusia koiran omistajia. Kasvattajalla tulee olla hyvät perustiedot koirasta, sen pitämisestä sekä toisaalta tietoa rodusta ja kasvatuksesta. Koirankasvattaminen vaatii kasvattajalta myös henkisiä valmiuksia sekä ympäristön reunaehtoja. Mitä enemmän kasvattaja kasvattaa sen enemmän valmiuksia pitäisi löytyä. Kaikkien koirankasvattajaksi aikovien kannattaa pohtia kasvatuksen reunaehtoja sekä niiden riittävyyttä.

Kasvatuksen reunaehtojen pohtiminen on helpoin aloittaa ympäristöstä ja kasvatuksen fyysisistä puitteista. Koirille pitää olla tilaa ja ympäristölle ei saa aiheutua kohtuutonta haittaa kasvatuksesta. Synnyttävälle nartulle ja pennuille pitää löytyä turvallinen oma tila, jossa ne saavat olla rauhassa sekä erillään muista koirista. Imettävän nartun on myös päästävä rauhaan kasvavista pennuista, kun narttu niin haluaa. Ylipäätään koirille sekä pennuille on kyettävä järjestämään ulkoilu ja liikunta turvallisesti ja riittävänä. Asunto ja oma asuminen on kyettävä järjestämään niin, että pennutus on mahdollista ja että omat voimavarat riittävät pentujen hoitoon. Kannattaa myös aina varautua siihen, että joku tai joitakin pentuja jää kasvattajalle pidempään.

Kasvattajalla tai pennutuksessa avustavalla perheellä on riittävästi aikaa ja voimavaroja kasvatukseen. Koirat ja pennut vaativat aikaa. Liian sitova tai kiireinen työ ei aina sovi kasvattajalle. Kasvatuksessa ei ole olemassa aikatauluun istuvia synnytyksiä. Narttu synnyttää, kun sille sopii ja elämä on kyettävä järjestämään sen ympärille. Toisaalta työ ei saa olla liian kuormitavaa, koska kasvattajalta pitää jäädä aikaa ja energiaa myös koirien sekä pentujen hoitoon. Oma työelämä on oltava järkevästi yhteensovitettavissa kasvatuksen kanssa. Tämä on usein varsin haastava yhtälö.

Kasvattajalla on oltava stressinsietokykyä. Voi hyvällä syyllä sanoa: Kasvatus ei sovi heikkohermoisille. Astutus, kantoaika ja varsinkin synnytys sinällään ovat haastellisia aikoja kasvattajalle. Tässä kaikessa kasvattajan on pystyttävä toimimaan rauhallisesti ja rationaalisesti. Hysteerinen tai alati hermoileva kasvattaja kuormittavat narttua. Synnytys voi hyvinkin mennä pieleen kasvattajan oman hermoilun takia. Koiran kasvattamisessa vaaditaan rauhallisuutta ja omien hermojen hallintaa.

Kasvattaminen ei ole epärationaalista tunnepeliä. Kasvatuksen perusedellytyksiä on syy-seuraussuhteiden ymmärtäminen sekä tunnustaminen, joka kasvattajilla on usein hukassa. Kasvattajalta vaaditaan rationaalisuutta ja analyyttisyyttä. Koirien kasvatus perustuu hyvin vahvasti syille ja seurauksille. Kasvatuksessa on sittenkin vähemmän sattumaa kuin perusteellisia syitä. Rotu pitää opiskella ja tuntea. Koiran luonne pitää ymmärtää ja kasvatuksen perusteet pitää osata. Kasvattajalta pitää löytyä halua ja intoa opiskella. Kasvattajille on tarjolla hyvin paljon tietoa, kun sitä aktiivisesti hakee. Tietoa ja taitoa löytyy vanhoilta kasvattajilta, kirjoista, lehdistä, rotujärjestöiltä ja Kennelliitolta. Tietoa pitää osata aktiivisesti etsiä. Yleisesti voisi sanoa, että kasvattajaksi ei pitäisi ryhtyä ilman korkeaa motivaatiota kasvattamiseen.

Kasvatus on muuttunut henkilösuhteiden osalta entistä vaativammaksi. Kasvattaja on omalla alallaan myös asiakaspalvelija. Hän voi joutua koville kasvattien omistajien kanssa ja on lähes varmaa, että muutamia pentueita kasvatettuaan kasvattaja joutuu hyvinkin haastavien tilanteiden eteen. Silloin kasvattajalta vaaditaan hyviä sosiaalisia taitoja. Kasvattajan pitää tietää, miten sovitella ja hoitaa asioita rakentavasti. Yleistäen voi hyvin sanoa, että kasvattajan pitää olla joustava. Nykyaikainen kasvattaminen vaatii myös muita verkostoja ja kasvatukseen kuuluvat asiallisten suhteiden ylläpitäminen eläinlääkäriin, rotujärjestöön ja muihin harrastajiin. Kasvattaja saa ja voi olla hyvinkin persoonallinen sekä luova, mutta kasvattajan pitää myös tietää miten käyttäytyä. Kasvattajan on osattava kohdata muut ihmiset asiallisesti. Parhaimmillaan kasvattaja lisää innostusta, motivoi ja saa ympärilleen kasvatuksen avuksi innostuneen tiimin.

Kasvatus ei sovi laiskalle ihmiselle. Koiran kasvattaminen on aktiivisen ja työteliään ihmisen harrastus. Koirien hoito on vaativaa puuhaa ja siinä ei työtunteja lasketa. Koirankasvattajan motto saa mielellään olla: “Ahkeruus on ilomme.” Kasvatus on jatkuvaa liikkumista, ulkoiluttamista, siivoamista, ruokkimista, pesemistä, hoitoa ja jatkuvaa tekemistä koirien sekä pentujen äärellä. Tässä saa apuna mielellään olla myös muu perhe tai tarpeen tullen ainakin joku ystävä. Tätä apua tarvitaan varsinkin silloin, jos ja kun kasvattaja itse on estynyt tai jotakin poikkeavaa sattuu. Kasvattajakin voi sairastua ja tähänkin pitää osata valmistautua. Koirat eivät tule toimeen omillaan. Koirankasvattajalla pitää olla ympärillään käytettävissä jonkinlainen tukiverkosto.

Koirankasvatus on vaativaa puuhaa. Koiria ei voi pennuttaa noin vain. Kasvattajaksi ryhtyvän henkilön kannattaa miettiä, mitä koiran kasvattaminen tarkoitaa ja vaatii.

Facebook Comments