Jalostusarvoltaan arvottomat koirat

Koiran kasvatuksen oleellisimpia asioita ei aina ole, mitä astutetaan vaan pikemminkin, mitä ei astuteta. Suurimmat virheet jalostuksessa on yleensä tapahtunut, kun koiria, joita ei pitäisi käyttää siitokseen, on kuitenkin käytetty jalostukseen.  Näiden pettävien yhdistelmien kautta moneen rotuun on saatu todella vaikeita ongelmia. Minulla itselläni on muutamia asioita, jotka mielestäni yksiselitteisesti nollaavat koiran jalostusarvon ilman mitään kompromisseja. Mikäli koiralta löytyy jokin listan ongelmista, on se mielestäni siitokseen kelpaamaton ja sillä selvä. Olen itse sitä mieltä, että kasvattajilla pitäisi olla muutamia vahvojakin periaatteita. Ei tästä muuten kunnialla selviydy. Minulta kysytään usein, mitkä ovat tällaisia periaatteita minulle. Tässä on minun listani ja mielipiteeni asioista, jotka tekevät koirasta omassa kasvatuksessani jalostuskelvottoman. Muut saavat olla asioista, mitä mieltä haluavat. Mutta näillä periaatteilla minä olen vienyt kasvatustani eteenpäin yli 30 vuotta ja näin olisi tarkoitus tehdä jatkossakin. 

  1. Kilpirauhasen vajaatoiminta on aina kuin jäävuoren huippu muista lukuisista sitä seuraavista ja liitännäisistä sairauksista. Ominaisuus periytyy liitännäisineen ja usein korkojen kera.
  2. Erittäin heikko hermorakenne, vaikeuttaa ja heikentää koiran elämän laatua sen koko eliniän. Hermorakenteen heikkous periytyy voimakkaasti ja sukupolvienkin yli.
  3. Sydän viat, on tietysti suuri joukko erilaisia asioita. Olen asiassa yksioikoisen musta-valkoinen ja sillä hyvä. Mikä olisikaan monessa rodussa tilanne, kun ei alunperin kukaan olisi tehnyt mitään kompromisseja sydämien suhteen. Minulle sydänvikainen tai sivuääniä omaava koira ei ole jalostuskoira ja sillä siisti. Tähän vyyhtiin kun näppisi pistät niin perästä kuuluu….
  4. Epilepsia, on hankalimmista hankalin tauti koiralla. Voi miksi jotkut  ovat aikanaan salanneet koiriensa epilepsian? Epilepsiasta kärsivän koiran ei pitäisi saada pentuja ja jos se on niitä saanut, karsin jälkeläisetkin pois heti varmuuden vuoksi. Epilepsian kanssa ei kannata leikkiä ja mielestäni on parempi karsia kuin katua. Epileptinen koira sukutaulussa, niin kukaan ei ole turvassa.
  5. Allergiat, ovat ihana ja selvä varoitus pahemmista asioista, jotka odottavat “nurkan takana” seuraavassa sukupolvessa ja yleensä korkojen kera. Allergiat ja immunologiset ongelmat ovat vyyhti, johon kasvattajan ei kannata itseään koirineen tunkea. Pysy niistä kaukana ja elämä on koirille ja itsellesi helpompaa. Rakastan allergioita, koska ne ovat ihana indikaattori, että jokin on menemässä tai mennyt pieleen. On korjausliikkeen aika.
  6. Itse synnyttämään tai lisääntymään kykenemättömät koirat, mitä sellaisilla koirilla on virkaa kasvatuksessa, jotka eivät edes itse kykenisi lisääntymään. Sen nyt sanoittaa jo äiti luonto, kun niin käy. Jokaisen maalaisjärki asian varmasti jo sanoo, jos ei sano, asiat ovat hyvin huonosti.
  7. Sisäsiistiksi oppimattomuus, periytyy ja hankaloittaa elämää suuresti. Kuka haluaa elää tyhmien ja likaisten koirien kanssa? En ainakaan minä.
  8. Ruokahaluton koira, on kuin luonnon oikku. Kesykoiran menestyksen takasi aina terve ja vahva ruokahalu, joka terveellä sekä elinvoimaisella pennulla on geeneissä alusta asti. Koiran pitää syödä helposti ja ahnaasti, se takasi kesykoiran selviytymisen. Tämä ominaisuus kuuluu elinvoimaiseen koiraan yhä. Jos koira ei syö kunnolla, on jokin pielessä. Se että ihminen opettaa koiran ronkeloimaan on eri asia.
  9. Tehokas aineenvaihdunta, on koiralle ja kesykoiran menestymiselle toinen tärkeä perusedellytys. Koiran piti tulla vähällä toimeen ja koiralla pitäisi olla yhä vielä terve ja toimiva aineenvaihdunta, jossa massaa kertyy melko helposti. Tomimaton aineenvaihdunta on aina merkki jostakin ja minulle toimimaton aineenvaihdunta on aina ollut kauhistus. Pysy kaukana ripuloivista ja luihuista koirista – muutaman sukupolven päästä tiedät miksi.
  10. Kiusatut pennut ja nynnyt aikuiset, saavat minut vaistonvaraisesti karsimaan koirat pois siitosohjelmista ja olen jälkikäteen huomannut, miten viisaasti olen toiminut. Luonto yrittää osoittaa heikot yksilöt jo pentulaatikossa ja näiden heikkojen pentujen tai aikuisten tehtävä ei ole mielestäni lisääntyä. Lisääntyminen kuuluu eläinpopulaatioissa vahvoille.

Ei kasvatuksessa oikeasti pääse eteenpäin, jos ei kasvattajalla ole joitakin melko selviä periaatteita. Minulla on joitakin ehdottomia periaatteita, jotka ovat mielestäni omaa kasvatustani palvelleet erittäin hyvin.

 

Facebook Comments