Ihanien rakkaiden menneiden koirien muistolle

Olen hyvin onnellinen, kun minulla on ollut elämässä niin monta todella tärkeää ja rakasta koiraa. En voi olla ajattelematta näin pyhämiehinä, myös näitä suurenmoisia jo kuolleita koiria, jotka ovat vaikuttaneet sekä koskettaneet elämääni niin vahvasti. Rakkaimpien jo kuolleiden ihmisten lisäksi on mielessäni koko joukko koiria, jotka ovat ikuisesti sielussani. Meillä koiraihmisillä on lupa surra ja muistella myös koiriamme. Silloin aikanaan kaikkein rakkaimmista ihmisistä ja koirista luopuminen on jotenkin niin tuskallista. Ajan kuluessa sitä oivaltaa olla niin kiitollinen sekä onnellinen, että omaan elämään on kuulunut niin paljon koskettavaa rakkautta. Tänään kynttilän loisteessa pysähdyin miettimään  rakkaimpien ihmisten lisäksi myös, miten valtava vaikutus ja osa joillakin koirillani on elämässäni ollut. 

Se meidän perheen ihan ensimmäinen koira oli pitkäkarvainen collie Pepita. Minun lapsuuteni ei olisi ollut sama ilman tätä ainutlaatuista ja turvallista koiraa. Se kiskoi meitä vedestä, se oli aina odottamassa uskollisesti kotona, sain lohtua tältä viisaalta koiralta surun keskellä ja Pepita opetti minulle, miten hieno asia koira voi elämässä olla. Sen kuolema aikanaan järkytti ja kosketti minua enemmän kuin mikään kuolema siihen mennessä.

Ihan oma ensimmäinen koirani oli löwchen Diana. Tämä persoonallinen ja sielukas olento sai minut rakastumaan sydänjuuriani myöden pieniin koiriin. Sen seuraksi tuli löwchenien kantanarttuni rakkauspankki Emmi ja ensimmäinen lhasa apso Buster. Aloin kasvattamaan molempia rotuja ja Busterin ainutlaatuisuuden myötä tuli apsoista niin iso osa minun elämääni. Eemeli, Reefer, Speedy ja monet muut tekivät aikanaan pesänsä minun sieluuni ja nämä koirat ovat ikuisesti osa minua.

Settereistä Annie ja bracoista Teba olivat yksiä vaikuttavimpia koiria ikinä. Niiden ylpeys, jalous ja karisma tekivät minuun lähtemättömän vaikutuksen. En voi vieläkään ajatella näitä kahta koiraa ilman kyyneliä silmäkulmassani. Tähän samaan sarjaan kuuluu löwchen Helmi, joka oli käsittämätön tapaus. Jo heti syntymästä lähtien tämä koira oli kuin osa minua. Yksikään olento maapallolla ei voi käsittää sitä sidettä, joka oli tällä koiralla ja minulla. En osaa selittää sitä itsekkään. Maalaus Helmistä katsoo minua nyt ruokapöydän yläpuolella ja sytytin tänään kynttilät maalauksen alapuolelle.

Tämän koiran kuolema otti lujasti ja kipeää. Viisaat isäni ja äitini tilasivat aikanaan eläinlääkärin meidän mökille saattaamaan Helmin ikiuneen, kun sen aika oli tullut. Se tapahtui minulle siedettävästi ja koiralle parhaan mukaan laiturin päässä sylissäni. Se oli meidän molempien lempipaikka. Seurustelin tuolloin ja luulin olevani rakastunut. Itkuni ja tuskani nähtyään sanoi silloinen “siippakandidaatti”, ettei tuollainen suru voi olla normaalia tai mahdollista ihmiselle koiran takia. Seuraavana maanantaina päätin myös lopettaa tuon suhteen alun siihen paikkaan.

Helmi on tänä päivänä minulle yksi rakkaimpia muistoja elämässä ja olen niin onnellinen, että tuo karismaattinen pieni olento syntyi sateisena iltana 17.11.1984 osaksi elämääni. Kingcharlesspanieli Chrystal oli hieman kuin uudesti syntynyt Helmi, vaikkakin aivan toisenlainen persoona. Tuo mainio spanieli oli tosi korvaamaton osa meidän perhettä menneet viime vuodet.

Briard Mella, bernhardilainen Eveliina  ja estrellanvuoristokoira Anna olivat kaikki elämäni erivaiheissa suuria ja eloisia otuksia elämässämme. Niiden rakkaus omiaan kohtaan oli vailla vertaa. Jokaisessa kodissa pitäisi löytyä pehmeä ja iso koira, joka puolustaa, rakastaa ja kuuntelee ihanina hiljaisina hetkinä, kun sitä haluaa olla yksin ilman ihmisten seuraa. Vuosikymmenien aikana on elämässäni ollut monia muitakin hienoja ja rakkaita koiria. Nämä ovat muuttaneet tapaani elää ja hahmottaa maailmaa aivan uudella tavalla. Olen oppinut näiltä koirilta niin valtavasti hyvää. Tänään on lupa muistella ja kaivata menneistä elämän rakkaita koiria.

Kiitos rakkaille elämäni koirille, jotka olette niin monella tavalla koskettaneet elämäämme ja olette vieneet mukananne palasen sieluani. Kuvassa seinällämme yksi kaikkein rakkaimmista ikinä Helmi.

 

Facebook Comments