Hampaiden ja purennan alennustila

Koirien hampaissa ja purennoissa vaikuttaa olevan jonkinlainen alennustila. Suhtautuminen hammaspuutoksiin ja purentavikoihin on muuttunut vuosikymmenien saatossa jatkuvasti välinpitämättömämmäksi ja välinpitämättömämmäksi. Ulkomuototuomarit katsovat myös usein asioita sormiensa läpi tai ovat totaalisen tietämättömiä hampaista. Ei ole ihme, että kasvattajienkin osaaminen laskee ja suhtautuminen on liian usein ylimalkaista. Koirat tarvitsevat hampaat ja niillä tulisi olla terveet toimivat leuat sekä tarkoituksenmukainen purenta.

Yleisin ongelma lienevät heikot alaleuat. Monilla pienillä roduilla alaleuat kapenevat kapenemistaan ja alaetuhampaat ovat usein ahtautuneina sekaviin rivistöihin heikkoon alaleukaan. Pahimmillaan alaleuka on jo niin kapea, että suuhun ei mahdu kuin neljä alaetuhammasta. Näinpä tänä kesänä valioluokassa jo koiran, jolla alaleuassa oli enää kolme etuhammasta. Koirien terveyttä pohtivassa Kennelliiton ohjeistuksessa ulkomuototuomareille oli alunperin ajatus, että nelietuhampaisia koiria ei pitäisi palkita lainkaan näyttelyssä, vaan ne olisi syytä hylätä. Toisin on käynyt.

Kapeat alaleuat ovat kovinkin voimakkaasti periytyvä ominaisuus ja ulkomuototuomarien sekä kasvattajien olisi syytä terästää asennettaan alaleukojen leveyden sekä alaetuhampaiden määrän suhteen. Isommilla roduilla taas näkee luvattoman paljon täysin vetäytyviä ja olemattomia alaleukoja, joissa suun avatessa näkyy vain sojottavat etuhampaat ja alahampaita olemattomassa alaleuassa saa suorastaan hakea. Turhan monella koiralla on yläpurenta, mutta siitä ei rankaista vaan purenta nähdään saksipurentana. Asia on hyvin yksinkertainen, mikäli alaetuhampaat eivät asetu yläetuhampaiden takapinnalle – kyseessä on yläpurenta.

Ulkomuototuomarit ovat osa alkaneet hysteerisestikin seuraamaan alakulmahampaiden asettumista. Etuhampaitakaan ei saisi unohtaa. Kasvattajien kannattaa kiinnittää kasvavaa huomiota alaleuan leveyteen, niin että alakulmahampaat asettuisivat selvästi ulos suusta asettuen kauniisti ikenen ulkopuolelle yläleukaan. Ongelmana on, että monet kasvattajat suosivat ylettömän suuria päitä ja näyttäviä kuono-osia, joiden kehityksessä alaleuka ei tahdo pysyä mukana. Koira on kokonaisuus ja meidän kaikkien ulkomuototuomarien ja kasvattajien olisi painotettava tasapainoa eikä yliampumisia pään yksityiskohdissa.

Omassa rodussani lhasa apsolla alaleuka on tärkeä asia. Purennan tulee olla käänteinen saksipurenta, jolloin etuhampaat asettuvat yläetuhampaiden taakse. Aikaisemmin heikon alaleuan omaavalla koiralla ei ollut mahdollisuuksia koiranäyttelyissä, nyt se ei juuri tahtia näyttä haittaavan. Kuulin juuri toisen rodun yksilöstä, jolta puuttuu kokonaan kulmahammas. Koira on käynyt useammassa näyttelyssä ja koira on pärjännyt hyvin. Vain yksi ulkomuototuomari on huomannut ja maininnut kulmahampaan puutoksen. Muut eivät ole joko huomanneet tai ainakaan antaneet puuttuvan kulmahampaan vaikuttaa arvosteluun. Usein syytetään ulkomaisia ulkomuototuomareita kaikesta. Ongelma on myös täysin kotimainen. Tiedän kääpiökoiran, jolta puuttuu molemmat kulmahampaat ja koira valioitui muuten kotimaisilla ulkomuototuomareilla. Tämä esimerkki tuntuu aivan käsittämättömältä välinpitämättömyydeltä.

Vinot leuat olivat perinteisesti suuri kauhistus koiranjalostuksessa. Kaikki tiesivät vinon leuan olevan vahvasti perinnöllinen ominaisuus. Yleisesti vinoleukaiset koirat olivat vielä 1990-luvulla jalostus- ja näyttelykelvottomia. Nyt näitä koiria tapaa tämän tästä, myös koiranäyttelyissä valioluokista ja omistajilla ei tunnu olevan lainkaan käsitystä ongelman vakavuudesta. Toki vinoleukaisia koiria on ollut aiemminkin, mutta niitä osattiin ainakin “hävetä” paremmin.

Hammaspuutokset näkyvät useimmiten premolaarien eli välihampaiden puutoksina. P1 on välihampaista pienin ja sen puuttuminen on melko merkityksetön asia. On toki koiralle aina suuri ansio, jos jokainen hammas on suussa. P2 ja varsinkin sitä seuraavat P3 ja P4 välihampaat tulisi kaikilla koiralla lähtökohtaisesti olla. Mikäli välihampaita alkaa puuttua useampia ollaan pettävällä pohjalla. Hammaspuutokset ovat periytyvä ominaisuus ja kasvatuksessa välinpitämätön suhtautuminen hammaspuutoksiin on kuin antaisi pirulle pikkurillin. Nyt on olemassa rotuja, joissa välihampaita alkaa puuttua jo useampia rodun yksilöiltä järjestään. Silloin niitä on enää vaikea saada takaisin. On surullista nähdä koiria, joilta puuttuu jo suurin osa välihampaista. Kaikki rotumääritelmät, eivät mainitse hylkäävissä tai vakavissa virheissä hammaspuutoksia. On kuitenkin täysin selvää, että puutokset ovat aina koirassa virhe. Rotumääritelmät eivät mainitse mitään neljästä raajastakaan, mutta silti ne koiralla tulisi olla.

Hampaiden kokokin on periytyvä ominaisuus ja hampaiden tulisi olla kohtuullisen kokoiset. Itse olen havainnut käyttäessäni suurikokoisia hampaita omaavia koiria siitokseen, että ne eivät useinkaan myös periytä hammaspuutoksia. Hammasluun laatu on myös perinnöllinen ominaisuus ja nopeasti mätäneviä hamapaita ei kannata suosia jalostuksessa. Hakekaa siitokseen koiria, joilla on kunnon alaleuat, kookkaat hohtavat hampaat ja mielellään jokainen niistä suussa. Älkää ainakaan urosten kohdalla tehkö juurikaan kompromisseja. Rotukoirallakin tulisi olla hyvät hampaat ja terveet vahvat leuat sekä hyvät purennat. Uskon, että niin kasvattajilla kuin monella ulkomuototuomarillakin olisi nyt pieni peiliin katsomisen paikka. Purennalla ja hamailla on väliä. Ne ovat asia, joita tulisi vaalia. Alaleukaa ja hampaiden määrää sekä laatua voi jalostuksessa parantaa, mutta silloin asiaa pitää huomioida jalostusvalinnoissa.

Vielä 1980-luvulla hammaspuutoksellisella löwchenilläkään ei ollut juuri jakoa koiranäyttelyssä. Tällaisen BEST in SHOW voittoja voittaneen kääpiökoiran kuten Int Ch Chic Choix Chic et Noir suussa piti olla täydellinen purenta, kaikki etuhampaat ja vielä yleensä premolaaritkin. 2000-luvulle tultaessa nelietuhampaisesta koirasta sai tehtyä kansainvälisen valion melko helposti. Suhtautuminen hampaisiin ja purentoihin on rapistunut lyhyessä ajassa liian välinpitämättömäksi.

Facebook Comments