Feromonit ovat oleellinen asia koiranjalostuksessa

Ihan ensinnäkin, mitä ovat feromonit? Feromonit ovat eläinten lisääntymisessä hyvin keskeinen asia. Koiran historiasta ja kehityksestä suurimman osan ajan lisääntymisestä feromonit ovat olleet keskeisin lisääntymiseen vaikuttava asia yhdessä selviytymistaistelun kanssa. Tuo alkukantainen ja luonnollinen pohja karsi elinkelvottomat ja heikot, sekä jätti lisääntymisen vahvimmille sekä elinvoimaisimmille yksilöille sekä yhdistelmille. Näinhän tapahtuu oikeastaan vieläkin villieläinten lisääntyminen. Myöhemmin ihmisen puuttuminen jalostukseen, usein vasta viimeisen sadan vuoden ajan ja joillakin harvinaisilla roduilla jopa tuhansien vuosien ajan, on muuttanut lisääntymisen perusteita oleellisesti. Feromonit ovat kuitenkin se vanhin lisääntymiseen vaikuttava asia ja sen avulla luotiin vahvat populaatiot. Valitettavasti nykyaikainen koiranjalostus ja kasvatus on usein unohtanut tuon ehkä tärkeimmän lisääntymisen perustan eli eläinten oman kyvyn tietää, vaistoa asioita ja kykyä valita sopivimman kumppanin sekä välttää tiettyä yksilöitä. Se valinta perustuu paljolti feromoneihin.

Feromonit ovat elimistön itsensä tuottamia kemiallisia signaaleja. Feromonit vaikuttavat lajin toisen yksilöiden käyttäytymiseen. Kommunikaatio elävien soujen kesken on viimekädessä kemiallista. Yhden solun tuottamat kemialliset aineet kulkeutuvat toiseen soluun. Toisessa solussa ne sitoutuvat proteiiniseptoreihin solukalvossa tai solun sisällä. Täällä sitoutuneet kemialliset aineet sarjan signaalimekanismeja, jotka saavat aikaan vastauksen. Eliön sisällä kulkevia solujen välisiä kemikaaleja kutsutaan parasiineiksi, välittäjäaineiksi, neuromodulaattoeiksi tai hormoneiksi. Feromonit ovat yksinkertaisesti kemikaaleja, joita kuljetetaan saman lajin yksilöiden välillä.

Vastaanottava yksilö vastaa yleensä feromoneihin käyttäytymisen tai fysiologisella muutoksella. Feromonit ovat keskeisessä asemassa urosten ja naaraiden parittelukäyttäytymisessä ja oikean parittelukumppanin löytämisessä. Feromonit toimivat, tai niiden ainakin pitäisi toimia oikean yksilön löytyessä, houkuttimena parittelukumppanille. Yksilöt tietävät tai vaistoavat näin oikean kumppanin sekä oikean parittelun ajankohdan. Urokset ovat myös perimältään ja luonnostaan ohjattu reagoimaan myös kiiman oikeaan aikaan, tai niin ainakin tämänkin asian pitäisi olla myös nykyisissä koirapopulaatioissa. Feromonien merkitys pitäisi aina pitää mielessä kasvatuksessa ja jalostuksessa tärkeänä kasvattajan työvälineenä kaiken muun ohella.

Kuuluisa ferominitutkija Sarah Woodley Dusquesnen yliopistosta on todennut, että ihmisillä on todettu melko tuoreissa tieteellisissä tutkimuksissa esimerkiksi, että haistelukokeissa niin miehet kuin naiset pitävät puoleensavetävinä ihmisiä, joiden MHC-geenit ovat erilaisia kuin heidän omansa. MHC-geenit vaikuttavat paitsi kehon ominaistuoksuun myös immuunijärjestelmään. Haju siis viestii geneettisesti erilaisesta kumppanista, mikä edesauuttaa elinvoiman vahvistamista ja parantaa jälkeläisten kykyä vastustaa tauteja. Tästä samasta asiasta on kysymys myös eläimillä.

Vuosikymmeniä ja useita rotuja kasvattaneena, olen alkanut itse kunnioittamaan yhä enemmän ja enemmän koirien omia luonnollisia vaistoja. Koirien feromonti eivät ole sattumaa, vaan koirat ovat geneettisesti kuin ohjelmoituja välttämään tiettyä parittelukumppania. Uskon todella vakaasti, että tätä eläimen omaa vaistoa tulee kunnioittaa. Feromonit on vanhin eläinpopulaatioiden lisääntymisen selviytymismekanismi. Miten on mahdollista, että nykyaikainen koiranjalostus on unohtanut tämän merkityksen?

Mikäli narttu selvästi osoittaa paritteluhaluttomuutta, tai uros ei tunne paritteluhalua oikeana astutuspäivänä narttua kohtaan, astutusta ei pitäisi missään nimessä tehdä. Oman kokemukseni mukaan feromonien pyrkiessä estämään lisääntymisprosessia mielenkiinnottomuus on jollakin asteella aina mollemin puolista. Erittäin viriilit urokset pyrkivät tietysti aina astumaan, mutta uroksenkin “kiihkon” asteissa on eroa ja nartun vastutellessa astutusta on jokin vialla. Muista aina helppo perussääntö: Huono astutus on aina paha merkki ja indikoi yleensä eläinten omaa paritteluhaluttomuutta. Kunnioita aina koirasi omia synnynnäisiä geneettisesti sisään rakennettuja vaistoja

Käänteisesti feromonit taas voivat varmistaa oikeaa kumppania. Vaikeinta nykyisessä koiranjalostuksessa on löytää yksilöitä, joiden välillä feromonit todellakin toimivat houkuttimena, koska sopivien siitosyksilöiden esitteleminen toisilleen kiiman aikaan on rajallista. Parhaiten tiedät kuitenkin feromonien toimivan astutusta ja lisääntymistä tukevasti, kun astuminen tapahtuu helposti ja molemmat yksilöt ovat todella halukkaita lisääntymään keskenään. Olen itse alkanut havaitsemaan omassa jalostustyössäni, miten oman kokemuspohjani mukaan todellakin parhaita, elinvoimaisimpia ja luonteeltaan vahvimpia yksilöitä tuntuu todellakin syntyvän yhdistelmistä, joissa vanhempien feromonit ovat todellakin tukeneet lisääntymistä. Nyt työ alkaa olla lhasa apsoissa jo sukupolvia jatkuvaa ja tulokset ovat todellakin vahvistaneet käsitystäni, että koirat itsekin tietävät paljon ja kasvattajien tulisi kunnioittaa feromoneja paljon nykyistä enemmän.

Valitettavasti käytännössä feromonit vähentävät merkitystään, vaikka asian pitäisi olla juuri päinvastoin. Yhdistelmiä tehdään paperilla ja teoriassa, laskeaan asteita ja yksittäisiä tuloksia, koirien omaa sekä jalostuksen rakentamisen vanhinta keinoa itseään ei sinällään kunnioiteta usein enää lainkaan, vaikka se oli kaiken perusta. Räikeimmissä tapauksissa koirat keinosiemennetään tai pakkoastutetaan. Keinosiemennysten lisääntyessä kasvattajilla ei ole hajuakaan koirien feromoneista tai keskinäisestä lisääntymisvietistä. Uskokaa, oikeiden yksilöiden välillä lisääntymisvietti toimii ja on todella vahva. Se tekee astutuksista ja lisääntymisestä helppoa. Se on aina elinvoimaisimpien pentueiden perusta. Älä koskaan suhtaudu ylimalkaisesti feromoneihin tai koirien omaan kykyyn. Uskon todella vakaasti, että mikäli koirien feromonit eivät toimi, ei astutusta pidä tehdä. Toivon nykyisten koirankasvattajien kunnioittavan huomattavasti nykyistä enemmän feromoneja ja ymmärtävän niiden merkityksen.

Feromonit ovat tärkeä eläinten ja koirien lisääntymiseen vaikuttava tekijä, joka auttaa oikean siitosyksilön valinnassa ja toisaalta estää elinkelvottomat yhdistelmät. Valitettavasti nykyinen koirankasvatus ei juuri kunnioita feromoneja, vaikka se on vanhin eläinpopulaatioiden lisääntymisen selviytymismekanismi. 

 

 

 

 

Facebook Comments