Koulu on alkanut vauhdikkaasti ja pidän todella paljon työpaikastani. Työnteko Yhdysvalloissa on paljon kovempaa kuin Suomessa ja turhista ei valiteta. Työpäivät ovat pidempiä ja ylityötunteja ei lasketa. Toisaalta palkkakin on kyllä melko paljon parempi. Koulu poikkeaa suomalaisesta koulusta rajusti. Työmoraali opettajilla sekä lapsilla on toisen tyyppistä kuin Suomessa. Myös kuri ja työrauha ovat aivan erilaista, mitä Suomessa olen koskaan nähnyt. Se on erikoista, koska koulu on kuitenkin myös hyvin edistyksellinen. Asiat on osattu yhdistää mielenkiintoisesti.  Rakastan kulttuurien ja eritaustaisten ihmisten suoranaista ilotulitusta koulussa sekä elämässäni täällä Pohjois-Carolinan Durhamissa. Kerron nyt niin yksinkertaisesta asiasta kun kouluun saapumisesta ja työpäivän aloituksesta sekä päätöksestä. Ne eroavat valtavasti suomalaisesta kouluun saapumisesta. Minulle tyypilliseen tapaan teksti rönsyilee ajatuksenvirran tapaisesti, niin monen asian tullessa tässä samalla mieleen. 

Kouluun saapuminen ja poistuminen on suuri tehokkaasti hoidettu täydellisesti organisoitu tarkka prosessi, jossa jokainen asia on mietitty tarkasti. Kuri ja järjestys koulussa on minulle suomalaisena aivan ennennäkemätöntä. Kaikkialla on ihana työrauha, kuri on kova, mutta samalla lapsista todellakin välitetään paljon. Paljon on uutta ja ihmeellistä. En puhu sen kummemmin yhdysvaltalaisista tai edes pohjois-carolinalaisista kouluista, voin puhua vain koulusta, jossa minä työskentelen. Yhdysvalloissa koulujen kirjo on näet valtava.

Minä työskentelen charter koulussa, joka on yksityinen, mutta pääosin julkisin varoin kustannettu koulu. Charter koulut ovat nousseet täällä koulutusjärjestelmässä monipuolisuudellaan ja erikoistumisillaan haastajiksi “jäykemmille” kunnallisille kouluille varsinkin suurissa kaupungeissa. Vanhemmat saavat täällä valita kunnallisellakin puolella lapselleen useammasta koulusta haluamansa koulun ja siksi charter kouluilla pitää olla yleensä toiminassaan jotakin kiinnostavaa tarjottavana. Minä olen innostunut charter koulu toiminnasta ja tämä malli on mielestäni erinomainen. Soisin suomessakin lapsille ja vanhemmilla olevan enemmän mahdollisuuksia valita peruskoulutukselle sekä itselle parhaiten sopiva paikka oppia.

Opetussuunnitelmissa seurataan osavaltiotason tavoitteita sekä päämääriä, mutta kouluilla on omia tapojaan totetuttaa opetusta. Kestrel Heights charter school sijaitsee keskellä Triangel Research Parkkia, joka on hyvin edistyksellisellistä ja avarakatseiseista seutua. Tämä ihana RDU:n alue on noin kolmen miljoonan asukkaan Raleigh-Durham-Chappel hill kaupunkien yhteen kasvanut keskittymä. Tämä liberaali sekä moderni metropoli alue sijaitsee keskellä konservatiivista perinteistä etelän osavaltiota. Se tekee paikasta minulle erityisopettajana ja toisaalta kulttuurimaantieteilijänä äärimmäisen mielenkiintoisen paikan oppia uutta. Paikka on niin jännittävä sekoitus uutta ja vanhaa. Mukavana lisänä on minulle sopiva ihanteellinen ilmasto ja luonto.

Yksikään lapsi ei kävele tai pyöräile kouluun

Töissä meidän opettajien pitää olla aamulla valmiina 7.20. Töistä ei todellakaan saa olla myöhässä, eikä mitään selityksiä kuunnella. Myöhästyminen ei tule kuuloonkaan, enkä ole itsekkään myöhästynyt kertaakaan. Se ei vain käy. Jokaisella opettajalla on tarkasti määrätty tehtävä aamulla. Minä olen alakoulun puolen sosiaalista ja emotionaalista haasteista vastaava opettaja ja päivystän aamulla tuen tarvitsijoita. Olen jokaisena aamuna koulun yhdellä kolmesta ulko-ovesta 7.20 mennessä, jolloin ovet avataan. Ulkona autojen jono on jo valtava. Jokainen lapsi tuodaan kouluun omalla autolla. Meidän koulussa ei ole järjestettyjä koulukyytejä. Koulumme bussit ovat vain luokkaretkiä ja rakennuksesta rakennukseen liikkumista varten. Yksikään lapsi ei kulje kouluun yksinään kävellen tai pyörällä, vaikka asuisi 100 metrin päässä koulusta. Lapset eivät missään oloissa ole ulkona ilman aikuista hetkeäkään. Lasten kaappaamisen ja katoamisen pelko on hyvin todellista. Mitään riskejä ei oteta. Lapsia ei koulusta myöskään iltapäivällä luovuteta kuin etukäteen sovituille henkilöille. Valvonta on hyvin tarkkaa. Kukaan ei ole käytännössä poissa silmistä sekuntiakaan, niin kuin se nyt ikinä on koulussa mahdollista.

Meidän koulu koostuu kahdesta koulurakennuksesta, joiden väli on noin 300 metriä Iso liikuntasali on toisessa koulussa ja lapset eivät koskaan luokkanakaan opettajan johdolla kävele koulusta toiseen, vaan siirtyminen tapahtuu 100 % valvotusti ja turvatusti bussilla tämän 300 metrin matkan. Yhdestäkään ulko-ovesta eivät lapset saa mennä ulos ilman aikuista. Koulumme sijaitsee oikein turvallisella ja mukavalla alueella, eli kysymys ei ole lainkaan poikkeuksellisista olosuhteista tai järjestelyistä tässä maassa. Meidän koulussa on myös esikoulu kindergarten, johon lapset tulevat 5 vuotiaana. Heillä on aivan samat säännöt kuin muilla.

Turvallisuus ja vahinkojen välttäminen on viety äärimmilleen

Ennen koulussa aloittamistani sain käydä pakollisen turvallisuuskoulutuksen, jossa käytiin läpi kaikki pienemmätkin vaarat sekä miten ne vältetään. Tuolille ei todellakaan kiivetä. Lapset eivät nouse pulpetille missään oloissa. Lähtökohta on selvä, jokainen onnettomuus on huolimattomuudesta johtuva ja niitä ei sallita. Märkä lattia ei tule kysymyksenkään ja varoittavat kyltit on tuotava heti paikalle sekä lattia kuivattava välittömästi. Juoksemista ei sallita missään oloissa, paitsi urheilutunnilla. Kävin myös toisen kurssin, tiedän tarkkaan miten tehdään, jos näkyy verta, eritteitä tai mitään terveyttä vaarantavaa. Ohjeita on noudatettava täydellisen tarkasti. Koulussa on muuten satoja käsien desifiointi pulloja ja jokaisesta luokasta niitä löytyy varmasti. Omassa luokassani niitä on aina kolme. Vanhemmat lahjoittavat näitä ja muuta tarpeellista koululle kassikaupalla. Lähes jokainen lapsi saapui kouluun huoltajiensa kanssa ja mukana oli iso tai isot kassit kaikkea tarpeellista. Suosituin lahjoitus on käsidesi ja käsipyyhkeet. Tavaran määrä oli uskomaton. Rakastan vanhempien tuntuvaa läsnäoloa koulussa koulun aloituksesta lähtien. Myös luokissa opettajan apuna toimii paljon vapaaehtoisia vanhempia ja isovanhempia. Järjestely on aivan mahtava.

Säännöt ovat tiukkoja ja äitiysloma on kokonaista kuusi viikkoa

Kouluun tullessa lapset eivät saa avata edes auton ovea itse. Oven avaa sekä sulkee aina opettaja, samoin lähtiessä opettaja avaa sekä sulkee oven. Autoon ei nousta ilman opettajan lupaa. Opettajat ovat ryhmittyneet omille paikoilleen koulun edustan vastaanottopaikoille. Prosessi on kuin liukuhihna. Huoltajat ajavat autonsa neljän ryhminä purkupaikalle, toisten jonottaessa kärsivällisesti vuoroaan. Oppilaita ja autoja on satoja. Opettajat avaavat pysähtyneen auton oven, huoltajia tai kuskeja tervehditään ystävällisesti. Jotkut lapset noutaa vanhempien maksama taksi ja ne on tietysti aina numeroin sekä tunnuksin varmistettu. Aamulla lapset ensin kiittävät sekä sitten toivottavat hyvää huomenta kohteliaasti sekä lähtiessään toivotetaan hyvää päivää sekä kiitetään oven avauksesta. Rakastan lasten kohteliaisuutta. Koulussa purku- ja lastauspaikkoja on kolme.

Opettaja sulkee turvallisesti auton oven ja annetaan lähtölupa.Turvallisuus on hiottu äärimmilleen. Kaikki etenee nopeasti. Kukaan opettaja ei valita kohtaloaan. Ystäväni on viimeisillään raskaana ja siellä hän seisoo yli 30 asteen helteessä tai vesisateessa autoja purkamassa, vaikka ei täällä ole juurikaan satanut. Toki häntä autetaan vaikeana aamuna ja minäkin häntä tuurailen välillä, hänen hoitaessa sisällä minun tehtäviäni. Opettajat ovat koulussamme valtavan avuliaita toisilleen ja apua saa aina todella helposti.  Äitiysloma on kuusi viikkoa ja se halutaan käyttää lapsen kanssa, eikä äiti ennen synnytystä halua käyttää kallisarvoisia päiviä. Kerrottakoon, että äitiysloman palkka on muutama kymmenen prosenttia normaalipalkasta yleensä kai 20 %.

Lapset noudattavat sääntöjä tarkasti ja jonottaminen osataan hienosti

Koulu päättyy aina samaan aikaan ja poistuminen tapahtuu 15.00 – 15.30 koulun päättyessä. Tuon jälkeen lapsia ei voi noutaa ilman suurempia seurauksia. Sanktiot ovat tuntuvia. Viidennestä lapsen myöhässä hakemisesta seuraa aina koulusta väliaikainen erottaminen. Sitä ei ole kuitenkaan tarvittu, koska kukaan ei ole myöhästynyt viittä kertaa ja jo toisesta seuraa vakavat neuvottelut sekä huoltajien pitää kertoa välinpitämättömyyden syyt.

Lasten ja vanhempien jonottamisen taito on uskomaton. Tässä maassa osataan hillitty jonotus. Sitä myös harjoitellaan koulun käytävillä jo lapsena. Lapset kävelevät jonoissa koulussa toisiinsa koskematta tarkasti 40 cm oikeasta seinästä ja seiniin koskematta. Aikuisilla on aina “etuajo-oikeus” ja jonot pysähtyvät kuin seinään aikuisen kävellessä jonon läpi käytävien risteyspaikoissa. Näkisittepä koulumme viisivuotiaat taaperot kulkemassa säntillisesti jonoissa. Sanomattakin on selvää, että jonoissa eivät lapset saa lainkaan puhua, eivätkä he kyllä puhukaan. Jonot etenevät hiljaa ja määrätietoisesti  päämääriinsä. Se näky on minulle aivan uskomaton, enkä ole koskaan nähnyt Suomessa mitään vastaavaa. Jonoja ja kulkemista on paljon, koska jo esikoulusta lähtien liikuntatunnit sekä alakoulun taide- sekä taitoaineet ovat omissa luokissaan.

Lasten noutaminen on taiteen sekä tieteen sekoitusta

Myös lasten lähtiessä opettajilla on radiopuhelimet. Jonoon saapuessa paljon ennen purkupaikkaa päivystävä jonovahti ilmoittaa haettavien nimet. Vahdit ovat aina samat ja he ovat tietysti jo oppineet auton merkistä sekä rekisterikilvestä tietämään kenen lapsen hakijat ovat kysessä. Se nopeuttaa lasten noutoa.  Koulun käytävillä lapset odottavat kärsivällisesti, kunnes sisällä valvovat opettajat kuulevat radiopuhelimellaan jonovahdilta lapsen nimeä kutsuttavan. Uskokaa tai älkää sadat lapset odottavat kiltistija hiiren hiljaa käytävillä vuoroaan. Nimen kuultuaan lapsi nousee ja poistuu purkupaikalle.  Lapsi kävelee ripeästi useamman opettajan valvomaa aidattua reittiä noutopaikalle, jossa he ovat valmiina autojen saapuessa purkupaikalla.

Tämä tehokkuus on amerikkalaisuutta parhaimmillaan, enkä usko että tämä onnistuisi juurikaan muissa maissa tällä tehokkuudella. Juoksemista tai mitään rynnimistä ei sallita, eikä sitä kyllä esiinnykään.Ulkona ei olla turhaa. Autot poistuvat paikalta neljän ryhminä, kun yksikään lapsi ei ole autojen läheisyydessä. Jos yksikin lapsi on jonoisssa väärällä puolella yksikään auto ei liiku. Lasten turvallisuus on kaiken perusta. Purkuun saapuu seuraavat neljä autoa.

Varsinkin aamulla kouluun saapuessa autosta on paljon kannettavaa ja reput ovat isoja sekä yleensä kaksiosaisia. Lapsilla on mukana näet myös välipalat, juomat, suurimmalla osalla oma lounas, oppikirjat ja mahdolliset urheiluvälineet. Koulun 7.30 – 15.30 koulupäivän aikana on kaksi välipala ja yksi lounashetki, eli evästä on aika paljon. Viisivuotiaiden kantamukset ovat lähes puolet heidän omasta koostaan, näky on suloinen ja jokainen hoitaa hommansa reippaasti. Koulussa on maksullinen lounas, mutta sen ostaa vain osa huoltajista. Kaikki kyllä syövät, sillä lopuilla on eväät. Ruuan laatu on suomalaiselle jotakin aivan käsittämätöntä.

Jätteen määrä kaikkien käyttäessä kertakäyttöastioita, tuodessa kouluun juomapulloja ja kaiken ollessa pakattuna monin kertaisestikin muoviin, pahviin sekä styroxiin on jotakin aivan järjetöntä. Myös kouluruoka keittiöstä pakataan styroxilaatikkoon, syödään kertakäyttöastioilla ja vedet ovat muovipulloissa. Opettajat keittävät kahvinsakin muovipullotetuista vesistä. Jos meno on vähänkään samanlaista muissa yhdysvaltalaisissa kouluissa, tuotetaan täällä kouluissa varmaan päivässä se määrä muovijätettä, kun Suomi tai Pohjoismaat yhdessä tuottavat sitä vuodessa. Muistakaa toki, että myös se kertakäyttölusikka on vielä erikseen pakattu muoviin. Olen yrittänyt puhua kierrätyksestä, mutta se on lopetettu kustannusten ja työteliäisyyden takia. Jätteen määrä on niin valtava. En ole vielä antanut periksi.

Kouluun pukeudutaan tarkkojen sääntöjen mukaisesti ja keskeistä on ratkaisukeskeisyys

Aamulla kouluun tullessa opettajat tarkistavat nopeasti myös lasten pukeutumisen, jonka on oltava tarkasti ohjeiden mukainen aina tiettyjä värejä myöden. Sallittuja värejä ja kangaslaatuja on vain muutama. Myöskään likaisissa vaatteissa ei saa tulla kouluun. Koulussa on sosiaalista ymmärtämistä ihmisten haastaville mahdollisille elämäntilanteille. Koulusta löytyy varavaatteet ja pesukone mahdollisesti kriisissä olevien kotien lapsille. Täällä sairastuminen voi viedä helposti perheen taloudelliseen kaaokseen. Lääkärikustannukset ovat vakuutuksienkin omaavilla omavastuineen huimia. Työkaverini kertoi juuri eilen työmatkallaan pelastaneensa tieltä suistunutta naista, jonka avohaavat vuosivat paljon verta. Nainen itki ja kielsi auttajia soittamasta ambulanssia, koska hänellä ei ole rahaa maksaa ambulanssista tai sairaalahoidosta koituvia kustannuksia.

Aamulla ja iltapäivällä purku sekä lähtemisprosessi on aina hoidettu kellon tarkasti 30 minuutissa. Mikäli prosessi on muutamankin minuutin viivästys tai asiassa ilmenee katkoksia asia puidaan tarkasti ja ongelma ratkaistaan, ettei ongelma enää toistu. Koskaan ei etsitä syyllisiä, vaan aina etsitään ratkaisua parempaan. Siitä minä pidän. Ratkaisukeskeisyys on koulumme kantava filosofia. Se on hieno periaate. Sopimuksena on, että opettajat eivät esitä kritiikkiä koululle ilman rakentavaa korjausehdotusta. Vain korjausehdotuksen kera esitetty kritiikki otetaan vakavasti. Siinä on jotakin fiksua. Myös juoruilu on täysin pannassa.

Opettaja valvoo lasten muutaman kymmenen metrin kävelyn koulun ovelle. Samalla hän vielä tarkistaa asianmukaisen pukeutumisen. Mikäli pukeutuminen ei ole ohjeiden mukainen, hädänalaisten mahdollista likaisuutta lukuunottamatta, huoltaja hakee lapsen ovelta takaisin ja käy kotona vaihtamassa lapsen vaatteet. Mitään poikkeuksia ei tunneta. Väreissä on lapsille sallittu vain muutama väri, farkkuja, minihameita, hihattomia, vähänkään avoimia paitoja tai isoja koruja ei sallita. Valvoja tarkistaa myös, ettei yksikään lapsi juokse tai rynni koulun ovelle vahinkojen välttämiseksi. Kaikki vähänkään mahdolliseksi vaaraksi olevat korut ja somisteet on jyrkästi kielletty. Kännyköistä koulussa ei ole puhettakaan, niitä lapsilla ei ole salllittu ainuttakaan.

Lasten tunnetilat otetaan hyvin vakavasti ja ihana etninen moninaisuus

Minä olen lapsia vastassa koulun ovella. Avaan lapsille oven omasta tahdostani ja vielä viimeisenä varmuuden vuoksi tarkistan pukeutumisen. Kerrottakoon, ettei yksikään lapsi ole käännytetty vielä syksyn aikana autolta tai koulun ovelta pukeutumisen takia, koska vanhemmat ja lapset tietävät hyvin tarkasti, miten pukeutua. Minä annan ovella lapsille “high fiven” , jotka kohteliaasti tervehtivät minua sanoen: “Good morning Mr. Kares” tai “good morning teacher.” Desifioin käsiäni aina viiden lapsen välein. Minulla on kuitenkin aamulla ovella tärkeämpikin tehtävä. Yritän nopeasti silmäillä läpi jokaisen saapuvan lapsen. Mikäli epäillään, että lapsella on selvästi jokin asia huonosti rekisteröin asian ja autan lasta mahdollisuuksien mukaan. Kansliassa on myös välipaloja ja aamiaispatukoita, jos epäilen jonkun lapsen olevan nälkäinen hänet huolletaan tyylikkäästi piilossa muiden silmiltä. Myös opettajat luokissa voivat hoitaa asian hieman myöhemmin.

Lähes jokaisena aamuna jollakin pienemmällä tai suuremmalla lapsella jokin asia vaivaa ja asiaan puututaan välittömästi. Sen vain näkee jo ovelta, oman auton tai koulun ovella seisova välittävä opettaja. Lasten kohtaaminen on tässä koulussa niin aitoa ja välittävää. Ihailen tätä asiaa niin paljon koulumme henkilökunnassa. Minä ja kuraattorit autamme lasta heti tai delegoin pienemmän henkisen huolenpidon tehtävän lapsen omalle opettajalle. Meidän koulussa lasten tunnetilat ja hyvinvointi otetaan todella vakavasti. Koulun kaksi kuraattoria päivystävät aamulla luokissaan ja jos lapsella on selvästi isompia huolia, lapset pääsevät purkamaan tuntojaan rauhassa kuraattorien kanssa heti. Kaikkeen pyritään reagoimaan välittömästi ja siitä minä pidän. Asioita ei todellakaan jätetä roikkumaan. Kohtaamiset ovat niin aitoja ja välittäviä.

Olen aamulla ovella oikea halauskone ja niin on moni muukin. Minä olen siis nuorempien lapsien ovella, koska he tarvitsevat eniten emotionaalista tukea.  Monet lapset tarvitsevat aamulla myös halin. Opettajat halaavat yleisestikin lapsia todella paljon. Myös me opettajat halailemme paljon toisiamme ja yhtenäkään päivänä ei minun tarvitse selvitä työpäivää alle kymmeniä haleja. Minä rakastan halaamista ja tämä sopii minulle mainiosti. Hyvin usein alkusyksystä kannoin sylissäni tai talutin itkeviä 5-vuotiaita omiin luokkiinsa lapsia lujasti rohkaisten. Nyt jokainen kulkee jo luokkiin aivan itse. Kulttuurien ja kansallisuuksien kirjo on valtava, tulkkausvalmius koulussa on vanhemmille varattu yli 30 kielelle. Rakastan tätä kirjoa ja se on ihana rikkaus. Islamilaisten lasten rukoushetki sujuu mainiosti koulupäivän lomassa islamilaisen opettajan voimin. Espanjankielisiä vanhempia sekä lapsia varten koulussa on useampi äidinkielenään espanjaa puhuva opettaja. Mitään rasismia en ole havainnut pienimmässäkään määrin. Toki tähän kouluun hakeutuu yleensä hyvin avarakatseisten kotien lapsia. Pienikin rasistinen kommentti tai kiusaaminen johtaisi todella vakaviin toimenpiteisiin ja kouluun ei sen jälkeen hetkeen tulla. Onneksi rasismia en ole huomannut missään muodossa koulussamme. Koulumme tunnus on moninaisuuden ihana rikkaus (diversity).

Aseellisiin uhkiin on varauduttu

Koulun ovet sulkeutuvat 7.50 todella tarkasti. Ovet ovat aina lukittuna ja kukaan ei tule kouluun valvomatta. Käytävät on kameroin kattavasti jokaisena hetkenä valvottu. Lapset osaavat turvallisuus evakuoinnit ja reagoimiset mahdollisiin palo sekä aseellisiin hyökkäyksiin tosi hyvin. Näitä on harjoiteltu todella paljon ja tänään taas viimeksi. Koulu tyhjenee parissa minuutissa ja kaikki tietävät tarkalleen poistumisen reitit ja evakuointi asemat. Koulussa ollaan aseellisten hyökkäysten varalta harjoiteltu myös pako tai mikäli ulkonakin uhka, seuraava vaihtoehto on piiloutuminen sekä viimeisenä epätoivoisena vaihtoehtona opettajien hyökkäys piilopaikoista.

Luokkien ovet sulkeutuvat automaattisesti aseuhka hälytyksen sattuessa. Pelkona ei ole vain perinteiset kouluampumiset vaan myös rikollisten aiheuttama uhka. Niitä tulee vuosittain, koulumme vieressä on näet pankki ja se ryöstetään aina silloin tällöin. Useamman kerran ovat epäonniset aseistautuneet ryöstäjät paenneet koulumme alueen läpi pakosalle. Älkää ymmärtäkö väärin, en koe koulussa pelon ilmapiiriä, enkä usko lapsienkaan asiasta ahdistuvan. Silti se aseiden mahdollisuus ja sen tuoma pieni varjo on olemassa siellä jossakin. Ylipäätään pelko on yhteiskunnassa läsnä aivan toisella tavalla kuin Suomessa.

Myöhästymisiä ei sallita

Oppilaiden pitää saapua kouluun kello 7.50 mennessä. Tasan 7.50 koulun ovet sulkeutuvat ja lapsilla ei ole sen jälkeen mitään asiaa kouluun yksinään. Mikäli lapsi myöhästyy pitää huoltajan tuoda oppilas kouluun ja ilmoittautua koulun toimistossa, jossa huoltaja tekee raportin myöhästymisestä. Se on vanhemmille kiusallista ja työteliästä sekä aikaa vievää. Se on osin asian tarkoituskin.

Käytäntö on tiukan tarkka ja mitään poikeuksia ei tunneta. Eräänä aamuna eräs huoltaja soitti, että oli joutunut kolarisumaan eräällä moottoritiellä. Huolestunut isä soitti ja kysyi. Pääseekö lapsi kouluun ilman häntä nyt poikkeuksellisesti, koska isä itse tulee nyt myöhästymään töistä pahast ja se on tässä yhteiskunnassa paha asia. Kävin kysymässä rehtorilta asiaa. Mitään poikkeuksia ei tunneta. Rehtori totesi, että matkaan pitää lähteä riittävän ajoissa ja kolareihin pitää aikuisen ihmisen osata varautua. Lapsi ei tule kouluun ilman, että isä tulee koulun toimistoon saattamaan lapsen ja tekemään raportin myöhästymisestä. Isä totesi puhelimessa minulle tyynesti ilman mitään nirinää, asia selvä. Niin se menee ja voin kertoa, että meidän koulussa myöhästymiset ovat äärimmäisen harvinaisia. Lapset itsekin kokevat ne todella pahana. Mahdollisen myöhästymisen seuraukset eivät jää kiusalliseen raportin laatimiseen toimistossa, vaan asiasta on muitakin välittömiä seurauksia. Toistuvasta myöhästymisestä seuraa keskustelut koko perheen voimin rehtorin kansliassa ja myöhästymisen jatkuessa aika pian edessä on väliaikainen erottaminen.

Jokaisen kuukauden viimeisenä perjantaina on meidän kaikkien odottama dress down perjantai. Silloin lapset ja koulun henkilökunta saavat pukeutua farkkuihin. Farkkuihin ei saa pukeutua kuitenkaan kaikki. Listat lapsista jotka saavat pukeutua dress down päivänä vapaammin ilmestyy koulun ilmoitustaululle torstaina päivää ennen. Mikäli lapsi on myöhästynyt kerrankin tai käyttäytynyt huonosti farkut eivät ole sallittua. Lapset odottavat aina nimensä löytyvän listalta ja myös sosiaalinen paine on kova. Niinpä se noin 98 % lapsista saa pukeutua vapaasti sinä kuukauden viimeisenä perjantaina.

Työrauhan turvaava koulu alkaa koulussamme jo säntillisellä kouluun saapumisella ja tämä kyltti odottaa koulun edessä vanhempia

Aamu avataan perinteikkäästi ja koulun arvoja kunnioittaen 

Aamu alkaa aina aamunavauksella, jossa luetaan ääneen koulun ihanat ja tärkeät arvot tai päivän “vakuutus.”. Avaus on jotenkin pysäyttävä ja tunteikas. Kaikki oppilaat toistavat sanat.  “En tee mitään, mikä estää minua tai ystäviäni oppimista. En tee mitään, mikä estää opettajaa opettamasta.” “Asenteeni on kohdallaan aina.” Lapset osaavat värssyt ulkoa. Kyseessä on Hawk´s Pledge, josta kuva liitteenä. Lukeminen päättyy todellaa kuuluvaan kolminkertaiseen huutoon, “me olemme haukkoja” ja koulun käytävät raikuvat. Me sävytteinen yhteishenki on varsin kouriintuntuvaa ja yhteisöllisyys on luja. Yhteisöllisyys on koulun lujaa kiinnioloa ymäröivässä yhteisössä. Iltaisin on paljon koulun yhteistapahtumia ja ne tapahtuvat myös vaikkapa paikallisessa pikaravintolassa, jossa kaikkien yhdessä syödessä osa ravintolan tuotosta tulee sinä iltana koululle. Siinä opettaja ja vanhemmat syövät pizzaa sekä juttelevat mukavia. Ideat ja toiminta on tosi monipuolista ja koteja sitouttavaa. Henkilökunnan ja lasten huoltajien väelissä se kaikki todellakin näkyy positiivisesti. Olemme isossa kaupungissa, mutta ilmassa on jotakin perhemäistä tuntua ja minä rakastan sitä tunnetta. Se kaikki lisää ihmisten henkistä hyvinvointia ja lujittaa yhteisöllisyyttä.

Seuraavaksi on aamunavauksessa vuorossa teemaviikkojen puhujat, jotka ovat koulumme oppilaita. Jokaisena aamuna keskusradioon puhuvia lapsia on useampia ja lapset janoavat esiintyä. Lapset ovat täällä sosiaalisesti ja esiintymistaidoiltaan todella itsevarmoja.  Juuri nyt on meneillään Hispanic heritage month (“espanialaisen kulttuurin perinneviikot”), joka kestää kuukauden ja kunnioittaa Meksikon sekä monien Väli-Amerikan maiden itsenäistymis rykelmää alkaen 16.9.1810 (Meksikon itsenäistyminen) sekä näiden maiden kulttuuria. Jokainen tarina on tämän kuukauden aikana kerrottu englanniksi ja espanjaksi. Opin nyt jokaisena aamuna itsekin jotain uutta. Koulumme on todellakin monikulttuurinen ja rakastaa suvaitsevaisuutta tai se kaikki on vain niin itsestään selvää, eikä siitä tehdä mitään numeroa.

Sitten onkin vuorossa arvokas hetki, kaikki seisovat ja käsi on yleensä sydämellä. Luetaan Yhdysvaltojen itsenäisyysjulistuksesta kauneimpia pätkiä vapaudesta ja tasa-arvosta. Tämän päätteeksi hiljennytään hetkeksi ja todellakin kaikkialla on hiiren hiljaista. Sitten aloitetaan työt.

Nämä sanat koko koulu toistaa todella tunteikkaasti ja vahvasti jokaisena aamuna osana aamunavausta

Työrauha on uskomaton ja täällä lapsi voi vielä saada kotona remmiä

Koulua on nyt jo käyty pian kaksi kuukautta. Kuri ja sääntöjen noudattaminen koulussamme on aivan toisenlainen kuin Suomessa. Itse olen aloittanut koulun aikanaan Suomessa 1973 kansakoulussa. Minä en ole omana aikanani ollut ikinä koulussa, jossa olisi näin tiukka kuri ja sääntöjen noudattaminen näin selkeää.  Täällä en ole kuullut koko aikana ainuttakaan kirosanaa. Lapset puhuvat aikuiselle aina muodossa Mrs. Miss. tai Mr. ja sukunimi. Opettajille ei todellakaan koroteta ääntä tai puhuta päälle. Pelkkä päälle puhuminen aikuiselle on epäkunnioittavaa ja asiaan suhtaudutaan todella vakavasti. Se sinällään riittää ja opettaja yleensä soittaa lapsen huoltajalle asiasta. Pyydän useamman kerran päivässä koulussa liikkuessani lapsia nostamaan lattialta jonkun roskan tai tipahtaneen asian. Montako kertaa joku lapsi on sanonut minulle: “Se ei ole minun, joka Suomessa on lähes vakiovastaus.” Uskokaa tai älkää kukaan ei ole sanonut minulle täällä kertaakaan, että roska tai kynä ei ole hänen. Lapset nostavat roskan ja vievät sen roskikseen, vaikka se ei todellakaan ole hänen roskansa. Välipaloina lapset syövät valtavasti karamellia ja on todella ihme ettei roskia muuten ole enemmän.

Huoltajiin ollaan todella herkästi yhteydessä. Ilokseni olen myös huomannut, että vanhemmat ottavat opettajien pienimmätkin palautteet yleensä todella vakavasti. Muistettakoon, että olemme etelässä ja täällä on paljon perinteikkäämpää kuin joissakin toisissa osavaltioissa. Remmin antaminen ja lapsen kurittaminen kasvatuksellisin perustein kotona on Pohjois-Carolinassa sallittu, eikä se ole lainkaan ennen kuulumatonta lasten kotona. Tämän asian sulattaminen on minulle suomalaisena todella vaikeaa ja ristiriitaista. Varsinkin rakastavia isovanhempia kunnioitetaaan ja pelätään, jos heille joudutaan päivän aikana soittamaan. Kotona voi todellakin odottaa tupen rapinat. Sanomattakin on selvää, että kotoa lähtenyt kuri ja kunnioitus tekevät koulun työrauhan säilyttämisestä niin paljon helpompaa meille opettajille.

Koulussa ollaan oppimassa

Näkisittepä esikoulun 5-vuotiaat, jotka laskevat työpöytiensä ääressä 90 minuutin oppitunteja. Sen jälkeen leikitään ja levätään, mutta 90 minuuttia lapset todellakin jaksavat tehdä töitä.  Koulussa on ihana hiljaisuus ja työrauha. Erityisopettajana kierrän aamulla monet luokat tarkistamassa omien, minulle nimettyjen, lasten tilanteen. Oppilaita minulle on nimetty 18 ja lähes jokaisesta luokasta löytyy siis integroituna joku lapsistani. Siellä ovat luokissa muiden mukana samoja sääntöjä noudattaen 5-vuotiaat ADHD lapset ja uskomatonta on, että homma pääosin toimii todella uskomattoman hyvin. Olen aivan ymmällä. Integraatio on viety niin pitkälle, kun se ikinä on mahdollista. Oma käsitykseni integraation mahdollisuuksista on vahvistunut huimasti.

Minä nautin opettaa tässä koulussa, jossa todellakin keskitytään täysin voimin oppimaan ja käymään koulua. Se kaikki alkaa järjestelmällisestä sekä selkeästä aamusta. Minä olen oppinut itse aivan uskomattoman paljon uutta ja ihmeellistä. Tiukan kurin ja järjestyksen ihanana vastapainona on aivan mahtava välittäminen sekä aito kiinnostus lapsista. Erityisopettajana integroitumisen toteuttaminen ja menetelmien erilaisuus sekä monipuolisuus humalluttavat minua. Koulu on myös kiinni paljon lujemmin omassa yhteisössään kuin mihin olen tottunut. Siitä ja monesta muusta asiasta myöhemmin lisää. Näin täällä Durhamissa. Aloitan jokaisen työpäivän saman kaavan mukaan ja ainakin vielä täyttä intoa puhkuen. Lapset ovat täälläkin aivan mahtavia ja ihanat työkaverit vahvistavat intoa työhöni.

Yhdessä tekeminen, yhteisöllisyys, mahtavat lapset, työkaverit ja uuden oppiminen tekevät työnteosta niin mukavaa

 

 

Facebook Comments