Kokemuksen ja iän karttuessa olen vain alati humaltuneempi elämän kauneudesta, moninaisuudesta ja ainutlaatuisuudesta. Aikuistuminen on vapautumista ja uskalluksen löytämistä elämään. Uskallus elää ja oleelliseen keskittyminen kaunista elämää rakentaen on se elämän ydin . Jotenkin vasta nyt olen oivaltanut, että oma matkani elämässä on viisaana viisikymppisenä huipentunut melko yksinkertaiseen päätelmään. Olen aktiivisesti korvannut elämässä kaikkea turhaa oleellisella ja poistanut todellakin kaiken mahdollisen turhakkeen. Samalla olen tullut poistananeeksi elämässä rumuutta tehden tietä kauneudelle. Turhat asiat ovat rumia ja sisältävät paljon asioita, jotka sitovat energiaa aivan turhaan.  Olin vuosien varrella kasannut elämäni täyteen tekemistä ja “vastuita.” Energiaa kului turhaan ja väärään. Se oli oikein silloin, mutta nyt se ei enää tunnu siltä. Tärkeintä on kuunnella itseään ja ohjailla elämää kulloinkin siihen suuntaan kun hyvältä tuntuu. Ihmisetkin ovat muuttuneet ympärilläni, pahan puhujat sekä negatiivinen saa mennä ja ulkoistaminen on ollut vapauttavaa.  Merkitykselliset asiat ovat kauniita. Kannattaa todella pohtia, mikä elämässä lopulta on todella merkityksellistä ja kaunista. Se on oma sielusi ja minäsi, jotka ne määrittävät eivät ympäristön tai kasvatuksen paineet sekä valitettavasti yleensä sen tuomat rasitteet. Siihen itselle merkitykselliseen ja kauniiseen kannattaa keskittyä. Mitä enemmän elämässä on kaikkea kaunista ja merkityksellistä sen onnellisempi ihminen on. Minun elämässäni on tilaa loputtomasti kaikelle kauniille. On ollut huikeaa huomata, että se kauneus vetää puoleensa kaikkea kaunista ja ei sitä oikeastaan enää rumuutta näekään. Olen uskaltanut päästää irti turvallisesta, odotuksista, materiasta ja jämähtäneisyydestä. Vapautuneena vihdoinkin voin elää omille tunteilleni, arvoille, henkisyydelle ja elämän aidolle kauneudelle. Olen löytänyt uudella tavalla henkisen minäni, en kaipaa enää kaikkea turhaa vaan janoan aitoa, merkityksellistä ja syvällisempää hyvyyttä sekä kauneutta. Se on oikeaa aikuisen ihmisen vapautta ja oikeaa elämän laatua. Minulta jäi kaikki maallinen materia Suomeen, enkä sitä juurikaan ole kaivannut.

Olen huomannut, että kauneutta ja merkityksellisyyttä on oikeastaan kaikkialla. Kamera ja valokuvaus ovat opettaneet minulle suunnattomasti kauneudesta ja keskittämisestä. Olen nyt oivaltanut, että myös elämän voi zoomata kaikkeen kauniiseen ja itselle merkitykselliseen. Voi keskittyä siihen kaikkeen oikeasti ihanaan sekä merkitykselliseen aivan kuten kameran linssin voi rajata kauniiseen yksityiskohtaan maisemavalokuvauksessa.  Kaiken ruman ja turhan voi rajata ulos kuvasta. Tämä on syventänyt ja mullistanut tapani elää. Kauneus, merkityksellisyys ja hyvyyden huomioiminen on paljolti asennekysymys. Lapsesta asti olen rakastanut säihkyviä vanhoja ihmisiä sekä heidän tarinoitaan. Nyt sitä jotenkin on oivaltanut, että juuri heidän suustaan olen aistinut eletyn elämän kauneutta ja rikkautta. Suurenmoiset tunteet, jotka ovat suruja, mahalaskuja, pettymyksiä, suurta rakkautta, innostusta, inspiraatiota ja intohimoa ovat sitä ihaninta elämän kauneutta. Jo lapsena ihailin vanhuksia, jotka olivat eläneet täyttä elämää positiivisella asenteella. Narisijat ja valittajat ovat minulle kauhistus. Me elämme suurenmoisessa maailmassa joka on kyllästetty kaikella kauniilla ja merkityksellisellä. Ihmisen ei tarvitse kuin vain avata silmänsä, korvansa ja kaikki aistinsa ahmiakseen elämän loputonta rikkautta itseensä. Tyhjyyteen ja tylsyyteen elämää ei kannata haaskata. Oikea elämän merkityksellisyys ja siitä nauttiminen vapautuneesti tekee elämästä hyvin kauniin – rumuuteen ei kannata tuijottaa. Sitä tulee näet helposti itse rumaksi. Nyt voisin vain sanoa, että hyppää mukaan elämän ihanaan virtaan ja anna virran viedä aistit auki. Ohjaa virassa sen verran matkaasi, että poikkeat juuri niillä rannoilla, jotka sinua kiinnostavat.

Elämän kauneus on merkityksellisyyttä. Se on hyvää ja virkistävää. Merkitys on eroottinen hetki iltahämärissä. Kauneus on kauniisti katettu maukas ateria ja kynttilän valoa. Kauneus on  merkittävä auringonlasku ja nousu. Kauneus on maisema tai talo kadun varrella. Kauneus voi olla kokonainen katu. Kauneus ja merkitys voi olla auto tai polkupyötä. Merkityksellisyys voi olla hetki kaupassa tai kuultu sana. Kauneus on elokuva tai näytelmä. Merkitys on kuultu tai eletty tarina. Kauneus on kukka. Kauneus on lumihiutale. Kauneus voi olla kynsi tai kokonainen käsi. Merkitys on sarja orgasmeja. Merkitys on kosketus tai suudelma. Kauneus on koira. Kauneus on vauva, lapsi tai vanhus. Kauneus on hymy tai kyynel. Kauneus on sointu tai laulu. Kaikki edellyttää vain aikaa ja oikeaa pysähtymistä sekä vaivaan tehdä hetkestä pienellä vaivalla merkityksellinen. Usein hymy tai kaunis sana riittävät. Kauneus ja merkityksellisyys ovat jotakin niin loputonta ja yltäkylläistä. Kauneuden ja merkityksellisyyden ihan äärimmäistä eliittiä on oman rakkaan kanssa istuminen auringonlaskua ihaillen rannalla. Suurinta merkityksellisyyttä on ihminen, joka saa sinut liekkeihin ja huutamaan onnesta. Kauneus on pientä tai kauneus on suurta. Kauneudesta ei pääse eroon misään. Merkityksellisyyttä on kaikkialla ja paljon. Se kaikki pitää uskaltaa ottaa vastaan ja antaa elämän vapautuneesti virrata itseesi. Lopeta turhan perässä juokseminen niin kaikki on ulottuvillasi.

Kauneus ja merkityksellisyys ovat minulle ennen kaikkea merkityksellisiä hetkiä. Elämä on itseasiassa sarja hetkiä, ne ovat lyhyitä tai pitkiä hetkiä.  Kauniit hetket syntyvät aitojen ja rakastettavien ihmisten, yhteensattumien sekä ihanien asioiden ympäröimänä. Mieli täytyy lapsuuden muistoista Räyskälän mökillä nuotiopaikalla tai Kuivalahden kesäisellä laiturilla. Tunnen nuotion, järviveden makean ja meren suolaisen tuoksun. Kuulen rakkaimpien ihmisten naurua ja näen kirkkaita silmiä. Kauneus on ihanaa tilannehuumoria. Moni muistojen ihmisistä on jo kuollut, mutta mieli on silti täynnä upeita muistoja näistä ihanista ihmisistä. Äiti, mummo ja pappa saavat rintani vieläkin sykkimään sekä huuleni hymyilemään, vaikka he ovat olleet kuolleita jo vuosikymmeniä. Kaikki tyhjänpäiväiset, ilkeät ja turhautuneet ihmiset olen muistoistani unohtanut. Heillä ei ollut minulle mitään merkityksellisiä muistoja antaa, he olivat varoittava esimerkki miten elämää ei kannata elää. Kauneus on uskallusta, elettyä elämää  ja historiaa. Se on nuoruuden tempauksia ja ensi rakastuminen. Sieltä se on lähtenyt ihanan kertomuksen laatiminen liikkeelle, hetkistä on muodostunut ihana sekä monivivahteinen tarina. Elämän hetket sekä kauneus ja merkitys ovat silti ennen kaikkea tässä ja nyt. Merkitys on hulluttelua ja suuria erehdyksiä. Kauniin muiston tunnistaa helposti, koska sitä tulee automaattisesti hyvä olo ja huulille nousee hymy eletystä ihanasta elämästä. Elämä on juuri sitä, että rakentaa tulevaisuuden merkityksellisiä muistoja tässä ja nyt. Niin se mielekäs elämä rakentuu. Kaikki merkityksellisin syntyy, kun uskallat antaa palaa ja antaa elämän villisti viedä sinua sinne suuntaan minne mielesi halajaa. Minun intohimoinen innostunut mieleni halajaa ihanien kokemuksien, merkityksellisyyden ja kaiken kauniin äärelle.

Jossakin vaiheessa sitä oivalsi ulkoistaa elämästä rumuutta ja turhuutta pois pienessä määrin. Meni vielä kymmenkunta vuotta, kun oivalsi siivota elämää raivaussahalla. Se kannatti. Ikävät ja negatiivisett ihmiset ovat myrkkyä. En jaksa heitä elämässäni enää lainkaan. Valittajat, pahan puhujat ja pelkurit siirtävät niin helposti huonon olonsa sekä turhautuneisuutensa toisiin. Oikean intohimoisen elämän pahin vihollinen on se pelkuruus. Se on haitaksi ilolle ja onnelle. Oikeastaan suurin osa muustakin rumasta ja turhasta kannattaa elämästä siirtää syrjään. Ikävä, paha, tyhjyys ja rumuus ovat elämässä täysin turhaa. Jotenkin vasta nyt olen oivaltanut, että oma matkani elämässä on viisaana viisikymppisenä huipentunut siihen, että on aktiivisesti korvannut kaikkea rumuutta elämässä kauneudella sekä heittänyt turhan pois keskittyen merkittäviin asioihin. Se tyhjyys kannattaa täyttää asioilla, joista varpaan kynnet irtoavat ja tunteilla, jotka saava tajunnan räjähtämään. Kunnon kokemuksia ja tunteita tarjoavat asiat ovat kauniita. Kannattaa todella pohtia, mikä elämässä lopulta on todella merkityksellistä ja kaunista. Siihen merkitykselliseen ja kauniiseen kannattaa keskittyä. Ei se oikeastaan sen kummempaa ole.

Mitä enemmän elämässä on kaikkea kaunista ja merkityksellistä, sen onnellisempi ihminen on. Minun elämässäni on tilaa loputtomasti kaikelle kauniille ja merkitykselliselle. Tyhjyydelle minulla ei ole tilaa tai mitään antaa. Tyhjyys syö ihmisen sielun, luovuuden ja onnen. Tyhjyys on merkityksettömyyttä ja tylsyyttä.  On ollut huikeaa huomata, että se kauneus ja merkityksellisyys vetää puoleensa kaikkea kaunista ja ei sitä oikeastaan enää rumuutta näekään. Merkityksellisyys voi olla jotakin hyvin pientä, ei sen tarvitse olla suuria seikkailuja tai ylitöpäisyyttä. Totuuden nimissä noita yltiöpäisiäkin asioita kannattaa kyllä kokeilla, että kiikkustuolissa on muutama hiuksia nostattava juttu kertoa. Merkityksellistä on kaikki, joka saa sinut todella voimaan hyvin, hymyilemään tai todella tuntemaan olevasi elossa.

Hymyilen nykyään oikeastaan koko ajan ja olen oppinut huomaamaan, ettei se elämä ole lainkaan niin vakavaa. Se huolettomuus tekee ihmisestä ja elämästä kauniin. Minua naurattaa, miten tyhmän vakavasti sitä on nuorempana itsensä ottanut. Terve itsetunnon kasvu iän karttuessa on vapauttavaa. Sitä voi elää omille arvoilleen ja elämän kauneudelle. Ihmisen kannattaa rakentaa itse omat merkityksensä. Vapaana sieluna ainakin minä olen onnellisempi. Enää ei tarvitse niin paljon miettiä mikä on järkevää. Sillä onni, hyvyys ja kauneus ovat tärkeintä.  Ne ovat myös lopulta järkevintä elämässä. Omaa tietään, luovasti, innostuneena ja intohimoisesti kulkeva ihminen on tosi kaunis. En enää lainkaan jaksa elämässäni pystyyn kuolleita ihmisiä. Inspiroiva ja innostunut energinen ihminen on minun makuuni. Kaiketi sen vuoksi pidän niin paljon lapsista ja nuorista. Liian monelta aikuiselta ilo, kauneus ja intohimo elämästä katoaa kyynisyyteen , suorittamiseen, pelkäämiseen ja lopulta tyhjyyteen. Pysähtyneessä ja merkityksettömässä tilassa eläminen on rumaa. Onnellinen ihminen on kaunis. Se ihanin ihminen on minulle silmät kirkkaana kulkeva elämää huokuva vanhus, jonka elämä on ollut täyttä elämää ja se elämä jatkuu kauniina yhä. Olen ollut todella onnekas, koska olen tuntenut lukuisia tällaisia vanhuksia ja heitä on ympärilläni nytkin. Sellaiseksi kauniiksi ja elämän kauneutta arvostavaksi vanhukseksi minäkin haluan joskus tulla.

Facebook Comments