Minulta on kysytty paljon, millaisia ovat azawakhit ja millaista niiden kanssa on elää. Vanhempi azawakheistani Mimi on pian vuoden ikäinen ja nuorempi Kerttu on vasta noin kahdeksan kuukautta. Olen täysin lumoutunut näihin kahteen äärimmäisen hienostuneeseen olentoon, joiden sielukkuus on vailla vertaa. Alku näiden koirien kanssa on ollut puolet helpompaa kuin mihin olin varautunut ja mitä kuvittelin. Pitää toisaalta myös muistaa, että hankin nämä kaksi koiraa keskittyen luonteeseen enemmän kuin koskaan ennen. Itselläni on myös vuosikymmenien kokemus eri roduista ja kotona toimiva sosiaalinen lauma, eli nämä asiat tietysti ovat helpottaneet eloa uusien koirien kanssa. Voin sanoa, että azawakhit ovat hyvin ainutlaatuisia koiria monessa mielessä ja tiedän jo nyt, että tämä rotu on tullut elämääni jäädäkseen. Nämä koirat ovat täysin ainutlaatuisia koiria ja tuntuu kuin arjessa olisi useinkin mukana kaksi “jumalolentoa.”

Olin haaveillut azawakheista vuosikausia, mutta ajattelin rodun luonteen olevan liian haastava laumaani. Olin ihastunut rotuun jo 1990-luvulla Kreikassa eräässä ravintolassa, jossa saksalaisella pariskunnalla oli kaksi jumalaista azawakhia mukanaan jokainen ilta illallisella. Koirat olivat suurenmoisia ja melko rohkeita. Olin kuullut paljon pelottavia tarinoita rodusta.  En uskaltanut ajatella rotua kotonani. Lopulta en vain voinut vastustaa kiusausta kokeilla. Olin yhteydessä kasvattajaan, jonka koirien luonteesta olin kuullut kehuja ranskalaisen apso ystäväni kautta. Audrey Marrolle syntyi hyvän kokoinen pentue, jossa oli viisi narttua. Emä oli reipas ja vahva hermoinen narttu. Pidin kovasti pentueen sukutaulusta ja isä sekä isoäiti olivat hyvin kauniita koiria. Kerroin kasvattajalle, että hankkisin pentueesta nartun, jos saisin itse valita oman narttuni. Valinnan perusteena olisi luonne ja ulkonäkö tässä järjestyksessä.

Mimi ensimmäisiä öitään uudessa kodissaan Suomessa jo täysin kotiutuneena

Pennut kasvoivat hyvin ja marraskuussa lensimme Ranskaan pentua valitsemaan. Tästä matkasta tuli ikimuistoinen. Ajoimme Pariisista Bretagneen läpi sateisen Ranskan. Saavuimme iltasella Audreyn luokse. Sitä oven avausta en tule koskaan unohtamaan. Kulmasohvalla oli reilu kymmenen azawakhia, jotka eivät liikahtaneet mihinkään. Ylväät ja jalot koirat olivat kuin suuri kaunis taideteos. Tuo taideteos oli ehkä kaunein koskaan näkemäni koira näky. Patsasmainen kuikuileva kokonaisuus piirtyi verkkokalvoilleni ja aivojeni syövereihin loppuelämäkseni. Samassa näin takan edessä pedillä viisi pentua. Näistä yksi punainen narttu lähti juoksemaan luokseni heti minut nähtyään. Se tuli syliini ja antoi minulle pusuja. Kukaan muu pennuista ei ollut minusta lainkaan kiinnostunut. Valinta oli helppoakin helpompi. On huvittavaa, että tämän nartun olin myös kuvissa valinnut enakkoon suosikikseni. Se oli todellakin suurta rakkautta ensisilmäyksellä. Tiedän jo nyt, että tämä koira on yksi elämäni suurista koirista ja olemme kuin tuttuja jo edellisestä elämästä. Jotkut meistä koiraihmisistä tietävät tämän tunteen, osa ei ehkä koskaan ymmärrä.

Mimi eli Mintika de la Dehannie kesällä 2017 mökillä

Matka Pariisiin sujui seuraavana päivänä kiljuen ja huutaen. Ehdin jo miettiä, tätäkö tämä sitten on. Lento meni kuitenkin hyvin ja kotiin päästyään ihana Mimi kotiutui meille heti. Kotiin jäävät tai meille muuttavat pennut nukkuvat meillä ensikuukaudet sängyssä sosiaalistumisen vahvistamiseksi ja sisäsiisteyden jouduttamiseksi. Tämä on erinomainen menetelmä alkuperäisrotujen kanssa ja on varmasti auttanut ainakin meidän talouden azawakhien sosiaalistamisessa ja kasvatuksessa. Mimi on “ihoni alla” ja luotamme toisiimme täydellisesti. Nämä koirat ovat kiinni omistajassaan ehkä enemmän kuin mikään muu rotu. Ne painautuvat sinua vastaan ja tuntuu kuin sydämemme löisivät samaan tahtiin. Azawakhit ovat hyvin herkkiä ja tarvitsevat hyvin paljon rakkautta sekä lempeää kasvatusta. Sitten kotiimme tulikin jo toinen azawakh.

Puolassa on hyvin kaunis azawakh narttu, jolla on kuulemani mukaan todella hyvä luonne. Narttu astutettiin hienolla saksalaisella uroksella ja päätin, että tilaan Mimille kaverin samantien. Vinttikoiraharrastajana tiedän, että vinttikoiran paras kaveri on samanmoinen. Pennut syntyivät Puolassa joulukuun alussa ja kerroin, että haluan pentueen rohkeimman tytön. Rohkein päällepäsmäri tyttö oli myös hyvin kaunis ja koko pentue vaikutti lupaavalta. Ihastuin niin paljon pentueen mielestäni upeimpaan urokseen, että halusin senkin Suomeen. Ihana ystäväni Susky lupasi tarjota urokselle rakastavan kodin. Niin muuttivat Hannu ja Kerttu Suomeen. Kerttu tuli meille ja Hannu meni naapurustoon Hiltusen talouteen. Näiden sisarusten kanssa on mennyt hyvin helposti alusta asti.

Vahvahermoiset ja luottavaiset Hannu ja Kerttu kotiutuivat Suomeen sekä muihin koiriin muitta mutkitta

Azawakh on erikoisuudestaan huolimatta silti monessa mielessä mielestäni myös tavallinen koira. Ei meidän Mimillä tai Kertulla ole liikaa erikoisoikeuksia. Kynnet leikataan ja sillä selvä, vaikka ensimmäiset kerrat olivat haasteellisia. Autossa matkustaminen teetti hieman työtä, mutta neitomme ovat opineet matkaamaan hiljalleen. Tämän rodun kanssa on tiedettävä, milloin olla päättäväisen vaativa ja milloin huomioidaan rodun herkkyys. Nämä koirat ovat ennen kaikkea upeimmillaan omassa kodissaan. Oma koti ja piha on niille se kaikkein rakkain ja mieluisin reviiri. Azawakhit eivät koirieni kasvattajienkaan mukaan karkaile, vaan kiintyvät omaan reviiriin hyvin vahvasti. Se näyttää hyvin pitävän paikkansa ja omat koirani kulkevat minulla metsässä aina vapaana. Toisten omien koirien kanssa azawakh Mimi ja Kerttu tulevat suurenmoisesti toimeen. Sisäsiistiksi nämä koirat oppivat melko normaalissa tahdissa ja ruokahalu on koirilla ollut alusta asti mainio. Koirat ovat rakenteeltaan tasapainon ruumiillistuma ja sikäli fyysinen kasvu on ollut helppoakin helpompaa.

Kerttu eli Imidiwan Adia loikoilee laiturilla kesällä 2017

Minun kumpikaan azawakh ei ole tehnyt juurikaan tuhoja. Ne rakastavat rustoja, leluja ja luita, mutta ovat jättäneet huonekalut sekä muut esineet rauhaan. Ovia vasten hypitään ja Mimi varsinkin on varsin tyypillinen vinttikoira, joka ei kestä sulkemista. Mimiä ei tarvitse onneksi koskaan sulkeakaan, koska se on äärimmäisen kiltti. Nuoremman Kertun taas voin mainiosti laittaa portin taakse omaan huoneeseen ja se nukkuu siellä sohvalla hyvin levollisesti. Kodin ulkopuolella kulkemista olemme harjoitelleet melko vähän, mutta joitakin kertoja on eri ikäisenä käyty kylillä. Tämä harjoittelu on rodulle välttämätöntä. Molemmat koirat antavat toistaiseksi katsoa hampaat ja niitä voi vieras kosketella, kun minä olen koirieni vierellä turvaa tuomassa.

Kotona azawakhimme katsovat vierestä, kun muut koiramme nuolevat ja hyppivät vieraita vasten. Mimi ja Kerttu tulevat tutustumaan vieraisiin omana aikanaan omaehtoisesti muutamien minuuttien kuluttua, jos niitä alkaa painostamaan prosessi vie paljon pidemmän ajan. On parempi, että antaa koko asian olla ja odottaa azawakhien itsenäisesti tapahtuvaa lähestymistä. Sen jälkeen koirani päättävät onko ihminen ihana vai ei. Mimin ja Kertun ihastuessa ihmiseen ne hyppäävät syliin, haluavat silitystä ja ovat hyvin luottavaisia. Kerttu pitää vieraista enemmän kuin Mimi. Joistakin ihmisistä azawakhimme eivät pidä ja heidän lähelleen koirat eivät mene, vaan pysyvät muualla omissa oloissaan ilman ongelmia. Näiden jumalaisten koirien kiintymystä ei voi ostaa.

Kerttu ja Mimi ovat hyvin hienostuneita koiria. Ne nukkuvat aina sohvilla tai sängyssa. Ne eivät halua maata lattialla tai kovalla alustalla. Sohvallakin tyynyt pitää asetella alle, jotta pesä olisi mahdollisimman viihtyisä. En käsitä, miten nämä koirat ovat aikanaan asustelleet köyhimmän Afrikan alkuasukaskylissä, joissa on ollut puutetta kaikesta. Azawakhit ovat todellinen hienostuneisuuden ja tyylikkyyden perikuva. Silti on hauskaa, että mökillä ja metsässä koirista paljastuu myös hyvin alkukantaisia ominaisuuksia. Koirani kaivavat esimerkiksi muurahaispesät ympäriinsä ja metrinkin syvyyteen tuossa tuokiossa ja syövät proteiinipitoiset munat suihinsa. Kesän aikana Mimi ja Kerttu tuhosivat hehtaarin aidatulta tontiltamme kesämökillä kaikki viisi muurahaispesää. Nyt kaikkien vanhojen pesien paikalla on ammmottavat kuopat.

Azawakhieni lempiherkkua ovat muurahaisen munat, joita ne pystyvät ongelmitta kaivamaan hyvinkin syvältä. Tällä kohdalla oli valtava pesä, joka oli mennyttä hetkessä.

 

Azawakhit tarvitsevat ja kaipaavat paljon omaehtoista liikkumista sekä telmimistä. Sen olen jo oivaltanut, että toinen azawakh on azawakhin ehdottomasti paras koirakaveri. Ne leikkivät hyvin rajusti keskenään purren toisiaan lempeän rajusti. Ne ottavat mielellään myös omistajan käden suuhunsa rakkautta osoittaakseen. Nyt on ilta lenkit on tehty ja koirani makaavat äärimmäisen tyytyväisenä vierelläni. Yöllä Mimi painautuu minua vasten ja voi nukkua koko yön pää rintaani vasten painaettuna. Kerttu viihtyy usein yksikseenkin. Aamulla päästän muut koirat ulos, mutta Mimi ja Kerttu haluavat omat venyttely ja kiusoittelu rituaalit tehtävän ennen ulkoilua. Otan niitä pitkistä koivista kiinni ja vääntelen rakkaita koipeliinejani solmuun sekä annan pusut kuonolle. Vasta sen jälkeen hyvän tuuliset afrikkalaiset kuningattareni jalosti käyskentelevät hännät heiluen ulos. Niillä on pilkettä aina silmissä ja azawakhit ovat paljon huumorintajuisempia koiria kuin mitä odotin. Totuus vain on, että nämä koirat avautuvat vain omistajilleen täysin vapautuneesti ja luottavaisesti. Azawakh on uskomaton rotu ja niin täynnä sielukkuutta ja kauneutta, että olen täysin lumoutunut näistä jumalaisista koirista.

Azawakhimme leikin humussa vapaana ja villinä omalla pihalla

Facebook Comments