Bostonit saavat talouden sekaisin,häiriökäyttäytyvät ja ovat selviä ongelmanuoria

Kuka uskoisi, että sinä haet Pariisista pienet bostonit ja pien ne saavat talouden aivan sekaisin. Ne eivät pelkää mitään, haluavat tutustua kaikkeen ja pääsevät kaikkialle. Bebe on myös tehnyt karkureissuja ja nyt se on saanut houkuteltua jo pienen Pimperonkin mukaansa. Yhdessä tytöt käyvät tutustumassa naapurustoon ja antavat minulle ylimääräisiä sydämentykytyksiä. Aidat eivät tätä ranskalaiskaksikkoa pidättele. Ne rakastavat myös alkoholia ja pelkäänpä, että käsissäni on kaksi pahemman luokan ongelmanuorta. Kaksikko vie luut isojen bernien ja azawakhien suusta käden käänteessä. Taloutemme ei ole entisellään ja haistan tässä pirullisessa kaksikossa vielä monia tulevaisuuden suuren luokan ongelmia. 

Molemmat bostonimme Bebe ja Pimpero ovat mestarikiipeilijöitä. Näitä kirkassilmäisiä ja elämään yltiöpositiivisesti suhtautuvia neitokaisia, eivät korkeat paikat tai ahtaat pienet reiät pelota. Toisaalta se olisi tragikoomista, että meidän Pimpero pelkäisi pimeitä ja ahtaita paikkoja. Näpsäkkä kaksikko on tutustunut jo naapureihin ja vieraillut tietenkin grillikemuissa. Hätääntyneenä juoksin pitkin metsän reunaa tihulaisten perässä ja kiljuin “Bebe ja Pimpero perkele tänne.” Taisin huutaa aika kuuluvasti, kun pian kuusien takaa kuului huuto. “Ne taitavat olla täällä.” Siinä sivistyneenä itseään pitävän opettajan naama leimahti tulipunaiseksi, kun nolostuneena menin naapurustossa olevan talon pihalle hakemaan omiani. Sanomattakin on selvää, että piha oli täynnä ihmisiä. Eräs vanha herra käänsi puukkoa syvässä vuotavassa haavassani ja sanoi: “Toisella näistä koirista on varsin erikoinen nimi.” Punastuneena ja nolona selitin, että koira on Ranskasta. Täällä nimen merkitys ei ole aivan sama kuin joidenkin suomalaisten kuulijoiden korvissa. Nolona luikin takaisin metsään bostonit kannoillani.

Kauhukakara kaksikko Pimpero ja Bebe ehtivät joka paikkaan eikä neitosilta jää mikään huomaamatta.

Kotona Bebe ja Pimpero kiipeävät sujuvasti keittiön pöydälle ja Pimpero on vetänyt lyhyeen turpaansa jo useammankin aamiaisvoilevän. Yritän komentaa suivaantuneena ja nälkäisenä vanhana koirakasvattajana neitokaista, mutta sen tummat ihanat silmät sulattavat sydämeni. Nyt nuori bostonin alku jo tietää, että minua silmiin suoraan toljottamalla se saa kaiken anteeksi. Peli on pelattu ja olen Pimperon pikkurillin ympärille kiedottuna. No toisaalta tästä ongelmasta hieman toisessa merkityksessä kärsii joka toinen suomalainen 20 – 40 vuotias mies ja yli 40 vuotiaistakin neljännes.

Varas itseteossa pöydällä aamiaisleipien kimpussa.

Vappuna olimme siipan kanssa alakerrassa ja yläkertaan olohuoneeseen oli jätetty sampanjaa. Sanomattakin on selvää, että nämä juopot bostonin alut olivat kiivenneet sohvapöydälle ja siemalivit kirsut tanassa alkoholia. Toinen lasi oli tietysti kaatunut pitkin pöytää ja siinä Bebe lipoi sihijuomaa sydämen kyllyydestä. Siitä katseen kirkkaudesta päätellen, näin, että ranskatar piti tästä juomasta huomattavasti enemmän kuin vedestä. Sikäli tietysti koira ja omistaja muistuttavat toisiaan sekä eräitä tuntemiani bostonikasvattajia. Pimpero ja Bebe ovat kuitenkin vielä alaikäisiä. Nyt saan vahtia, ettei kaksikko sihijuoman makuun päästyään kirmaa naapurien grillikemuihin alkoholijuomien toivossa. Kesästä luultavasti tulee mökillä painajaismainen. Pelkään, että joku valistunut lähimmäinen keksii tehdä lastensuojeluilmoituksen ja nämä kauhukakarat sijoitetaan tarkemmin vartioituihin talouksiin.

Toisaalta en olisi siitä aina ihan pahoillani. Tämän tästä kuuluu nakerrusta ja Pimpero on hampaat irvissä jäytämässä huonekaluja tai kaapin kulmaa. Samaan aikaan Bebe on vienyt mehevimmätkin luut hienostuneiden azawakhien ja kilttien bernien suusta. Siinä itsetietoinen ja melko röyhkeä mademoiselle Bebe kiskoo luuta turpaan keskellä keittiön lattiaa. Sen lähelle ei uskaltaudu kukaan. Typykät mahtuvat myös kaikkein ahtaimmista porttien alusista ja koloista ei toivottuihin paikkoihin. Pimpero löysi tiensä myös astianpesukoneeseen. Nykyään meillä aina kolisee tai kuuluu jotakin outoa ääntä jostakin ja kas siellä ranskattaremme ovat tekemässä jotakin luvatonta.

Taloutemme muilla koirilla ei juuri ole tilaisuutta nauttia luista, kun röyhkeät ranskattaremme anastavat parhaat palat omaan kitaan. 

Siinä samassa nämä ihanuudet väsyvät. Ne kiipeävät syliin ja painautuvat vasten kylkeäni. Ne saavat kaiken anteeksi ja ovat maailman suloisimmat kaksi pientä enkeliä. Nämä kaksi lyhytkuonoista koiraa ovat äärettömän urheilullisia ja näitä pienokaisia eivät pienimmätkään hengitysvaikeudet häiritse. Typykät kiitävät lujaa ja ketterästi kaikkialla. Leikin ja touhun jälkeen emännät sammuvat kuin saunalyhdyt.  Ne nukkuvat sikeästi ja elävät elämäänsä täysillä niin kuin kai pienten bostonien sekä meidän ihmistenkin pitäisi.

Hyvää kevättä Ojakkalan humusta toivoo Bebe ja Pimpero Kaartinen-Kares.

Kuvassa mademoiselle Bebe omassa elementissään tarkkana kuin porkkana.

Mademoiselle maratoonari sähköjänis Pimpero omimmillaan.

Facebook Comments